On opetettava mielemme aina rakastamaan, jättämään pelko aina syrjään. Ei ainoastaan rakastaa, vaan elää rakkaudessa. Aina, mitä tahansa tuleekin vastaan. Tehdä kaikki tarkoituksella, rakkaudesta. Silloin mieli ja keho toimivat terveesti niin kuin on tarkoitettu ja stressi katoaa.
https://www.youtube.com/watch?v=EYWJEjFwRMM
Hyvää yötä!
https://www.youtube.com/watch?v=EYWJEjFwRMM
Hyvää yötä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rakkaus kuuluu jokaiselle, luontokappaleellekin. Sen ylläpito on aika ajoin vaikeaa, joskus jopa ylivoimaista ilman voimallista voimaa, joka tekee mahdottoman mahdolliseksi. Osaisimmepa ymmärtää, menee tosin hengellisyyden puolelle.
Sydämen rakkauden oppiminen laajemmassa olotilassa maistuu runsailla tuntemuksilla vieden tunteet yli hurmion.
Rakkautta on verrattu hyvään viiniin. Viini jää selvästi kakkoseksi. Myös kuolema on saanut oman osan rakkauden voimasta.
Vuodet,tapahtumat vaikuttavat ja kehittävät omia tuntemuksia. Oikein ymmärtäessään osaa tuntea toista kohtaan rakkautta.
Kiitos koskettavasta kirjoituksesta.
Kun kohtaat vaikean ihmisen tai eläimen, mieti hetki hänen puolellaan ennen kuin suutut.
Hänellä on joku motiivi olla juuri se.
Hienoa, ettet kommentoi vain ihmisen näkökulmasta. Ihminen on nostanut itsensä ukko ylijumalaksi muihin luontokappaleisiin nähden. Syön itsekin lihaa, mutta en siedä ihmisiä, jotka korostavat ihmisen ylivertaisuutta.
Ja siis ylivertaisuutta nimenomaan siten, ettei kohdella eläimiä hyvin, tai ei anneta arvoa eläimen elämälle ylipäätään.
Tuohon ylivertaisuuteen viitaten, tosin nyt muuten aiheen vierestä:
minä nautin suunnattomasti siitä, kun luonto näyttää voimansa! Siinä ei ihmisen "ylivertaisuus" nähdään ja lasketaan.
Ihminen ei voi mitään, ei sitten yhtään mitään kun tsunami nousee ja tuhoaa kaiken alleen. Siinä menee talot ja tavarat ja ylivertaiset ihmisetkin, jää vain raunioita jos niitäkään. Tulivuori kun purkautuu siinä saavat ylivertaiset jalkoja mahanalusen täyteen jos eivät halua palaa ja muuttua tuhkaksi. Tulivuori ei kysele.
Maanvyörymä vie talot ja tiet. Ihmishenkiä menetetään taas. Avaruudesta tulevia uhkia ei pystytä koskaan täysin ennustamaan eikä varsinkaan estämään. Taifuunit ja syklonit ja tornadot, mitä kaikkea luonto pystyykään järjestämään. Tulitikuiksi menee ylivertaisten ihmisten tekeleet. Pieniä ja surkeita sitä ollaan luonnonvoimien edessä, ja se on hyvä ja turvallinen ajatus. On jotain joka on meitä korkeampi ja voimakkaampi eikä se ole mikään jumala vaan Äiti Luonto.
Katastrofien jälkeen maa alkaa taas kukkia, puut kasvavat uudelleen, aurinko paistaa. Elämä jatkuu, ilman meitäkin. Ihmeellistä vai mitä?
Satoisaa loppuelämää.
Mikä mieli on?
Ihmisellä on sielu joka sanelee mitä tehdään mutta niin on mielikin.
Mieli haluaa puuttua asioihin.
Onko mieli joku hahmo jossain tai energia jossain?
Onko mieli sama asia kuin henkiopas?
Olen kyllä lukenut että mieli hiljenee nyt yllättäen, se vaan häviää pois.