hiekkasärkät

Ei tulisi mieleenkään varata sen kautta

Ei kait se varaamo niitä mökkejä rakenna, harjoittaa toiminnasta? Öööö... ja sitten sama suomeksi?

Kommarit tulloo, helemat paukkuu.

Homot teki junan Yyterin dyyneille. Homot on tulossa Kalajoen hiekoille tekeen junan...

Tässä kirjoituksessa säästöillä tarkoitetaan rahan muodossa olevia säästöjä – ei reaaliomaisuutta kuten kulutustavaroita tai tuotantovälineitä.

Mistä näkökulmasta asioita tarkastellaan?

Yksittäisen toimijan näkökulmasta säästöjen kasvu on parempi kuin velkaantumisen kasvu. Mutta kokonainen yhteiskunta ei ole yksittäinen toimija, vaan yksittäisten toimijoiden muodostama kokonaisuus.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tarkasteltava asioita yhteiskunnan näkökulmasta. On nähtävä ja ymmärrettävä, että yksien tahojen säästöjen kasvaminen mahdollistuu vain rahan määrää kasvattamalla ja tämä onnistuu vain niin että jotkut tahot ottavat pankkilainaa – toisin sanoen velkaa kasvattamalla.

Velkojen/säästöjen kasvusta päästään eroon vain kasvattamalla investointeja reaalitalouteen

Tavallisilla tallaajilla ei suuressa mittakaavassa ja pitkän päälle ole muuta myytävää kuin työvoimansa. Jos rikastuvat tahot säilövät rikkauksiaan rahan muodossa eivätkä osta niillä rahoilla työvoimaa, tavallisten tallaajien on velkaannuttava – joko henkilökohtaisesti tai valtion kautta – voidakseen kustantaa toimeentulonsa ja rikkaiden rahasäästöjen kasvamisen.

Tuollaisessa tilanteessa raha ei kierrä riittävän hyvin, vaan sen liike on liian suuressa määrin yksisuuntaista: pankki myöntää lainan -> (valtio -> ) kansalainen -> supermarketti/vuokraisäntä -> tuotannon omistajatahot -> veroparatiisit/rikkaitten pankkitilit

Tuollaisessa yksisuuntaisessa rahaliikenteessä tietenkin kasvavat sekä yksien velkaantuminen että toisien rahasäästöt.

Terveessä rahankierrossa rikastuvat tahot kasvattavat rikkauksiaan reaaliomaisuuden muodossa investoimalla tuotantolaitoksiin. (Ja ei, osakkeiden ostaminen pörssistä ei ole investoimista kuten ei ole valmiiden yritysten ostaminen pörssin ulkopuolellakaan.) Julkinen sektori voi investoida infrastruktuuriin. Kummassakin tapauksessa investoimisen toteuttaminen työllistää tavallisia tallaajia ja juuri tällä tavalla rahat kiertyvät takaisin tavallisille tallaajille – palkkoina sekä verotuksen kautta sosiaalitukina. Tavalliset tallaajat sitten ostavat noilla rahoilla mitä tarvitsevat elääkseen normaalia elämää ja tällä tavalla rahat palautuvat tuotannon omistajille, jotka voivat sitten tehdä lisää investointeja ja kasvattaa siten reaaliomaisuuttaan.

Mutta takaisin otsikon kysymykseen…

Niin, miksi velkaantumisen kasvu esitetään huolestuttavana mutta säästöjen kasvua ei? Kyseessä voi olla alitajuinen tai ehkä jopa tietoinenkin – joka tapauksessa epätoivoinen – yritys pitää kiinni kapitalismin unelmakuvasta, jossa kaikki voivat rikastua ilman että kukaan köyhtyy. Tai ehkä kyseessä on vanhakantainen kristillinen moralismi – varmaankin tiedostamaton – jossa köyhyys assosioidaan syntiin ja rikkaus vanhurskauteen.

Olipa kyse kummasta hyvänsä, siinä ei ole pätkääkään ymmärrystä siitä, miten kapitalistinen talous oikeasti toimii.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/tilastojen-valossa-kaikki-hyvin-tarina-pikkukylasta-sen-ongelmista-ja-niiden-ratkaisuista/