Antaisitteko vajaa 2 vuotiaan ja 3.5 vuotiaan isälle yhteishuoltajuudessa pitkiksi viikonlopuiksi joka toinen viikko?Isä on kyllä kykenevä hoitamaan lapsia, lähinnä on kyse siitä jaksaako ottaa vastuun. paperille yhteishuoltajuuden kuitenkin halusi, tapaamiset ovat olleet minun kotonani jotka ovat nyt käyneet mulle raskaiksi, en halua häntä kotiini tutkimaan ja kyyläämään.Ei minulla ole vapaa-aikaakaan yhtään.
yhteishuoltajuus
ja pienet lapset
10972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä tarkoitit "jaksaako ottaa vastuun"?Jos kerta osaa huolehtia lasten tarpeista,mikset voisi lapsia hänelle antaa?
Aikaisemmin ennen eroa mies oli erilainen. Hoisi lapsia kuten minäkin. Eron jälkeen on tullut muuta menoa (baarit,tyttöystävät jne. )ja kokee että lasten tulo hänen kotiinsa on rasite. Helpommalla pääsee kun käy minun kotonani lapsia katsomassa. Vastuunsa kyllä varmasti tietää ja lapsia rakastaa, ei ole vain valmis uhraamaan heidän vuokseen tarpeeksi.
Lapsien vuoksiko sinäkin uhraudut.Jos niin teet olet kyllä säälittävä.Ihan kuin lasten takia pitäisi lopettaa eläminen kokonaan ja kaikki on sen jälkeen yhtä suurta uhrautumista.HALOO,elämää on myös lasten syntymisen jälkeenkin.
Moi
Meillä tuli ero juuri ennen lapsen syntymää, mutta tyttö on 3kk asti ollut säännöllisesti isällään. me äidit usein mietitään isien jaksamista ym mutta tosiasia on että isät kasvaa mukana, kuka mitenkin hiljaa. Jos mies ei ole narkkari, alkoholisti tms, luota häneen.meidän äitien puolelta kyse on luottamuksesta, meillä on sisäinen vaisto lasten kanssa, miehillä ei ja sehän me tiedetään. hän on halunnut yhteishuoltajuuden, ottaa nyt sitten vastuun siitä mitä se on. juu, älä ota omaan asuntoosi, liian helppoa isälle. en sano että vaikeeksi pitäisi tehdä, mutta ei se noin kuulu mennä.kun on erottu on erottu.ja täts it:)
luota isään.
hyvää kevättä kaikille!
Niin mikähän se kuuluisa äidinvaisto on jota meillä miehillä ei ole? Eihän tämä nyt varsinaisesti liity alkuperäisen kirjoittajan aiheeseen, mutta kiinnostaisi tietää.
Älkää vain vastatko, että äiti tekee mitä tahansa lapsensa eteen... Ainoa mitä minä en ole voinut tehdä tai tuntea on varsinainen synnytys joka kyllä sekin herätti voimakkaita tunteita sivustaseuraajanakin.
Imettää en myöskään ole koskaan voinut, kuten ei X:kään. Joten siinä suhteessa olemme olleet tasa-arvoisia. =D
Minun mielestä äitiys ei tule sen luonnollisemmin kuin isyyskään, vaan siihen kasvetaan. Tottakai, sekä äidillä, että isällä on luonnollinen vaisto suojella sekä ruokkia lasta jotta turvataan omien geenien jatkuminen.
Uusperheiden uudella puolisolla ei tätä vaistoa ole toisen lapsia kohtaan, siksi ihmetyttää suuret avioerotilastot. Tuskin joka erossa on ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia suhteessa. Taitaa olla niin, että jompikumpi on "rakastunut" toiseen...
Sanoessasi ettei uusperheen uudella puolisolla ole mainitsemiasi tunteita yms.toisen lasta kohtaan,ei pidä paikkaansa ainakaan meidän uusperheessä,mieheni on nimittäin "ottanut omakseen"täysin minun lapseni.On vaihtanut vaipat,syöttänyt ja hoitanut kuin biologista lastaan alusta alkaen!Emmekä varmaan ole ainoa perhe jossa näinkin voi käydä!
Varmaankin sitten tarhatädit ja muut hoitajat ovat täysin yhtä rakastuneita hoitolapsiinsa kuin vanhemmatkin.
Mulle ihan ykshailee miten haluat asian vääntää,itse kuitenkin tiedän totuuden kun sen kanssa elän.Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia kuin jotkut luulee,ei tarkoita etteikö joku voisi toisen lasta rakastaa kuin omaansa jos sinä et siihen kykene.
Voit aivan hyvin antaa lapset isälle "hoitoon",kun ei ton kummempaa syytä ole isän kykenemättömyyteen olla lasten kanssa.Saat sinäkin hengähdystaukoja arjen pyöritykseen!
kotiis päästä ainakaan!! jos ei voi lapsia luokseen ottaa niin ei kai sen nyt sun nurkkiin ainkaan enää tarvi tulla.
laita ne vaan viikonlopuksi isälleen ja lähe Härmän Kuntokeskuseen rentoutumaan =)))