Ajatus aatonaattoon ja ehkä vähän jouluunkin

Hyvää joulua kaikille palstalaisille ja etenkin yksinäisille ja monin tavoin kärsiville ihmisille. Olen lueskellut tänään palstaa ja joulu ei ole kaikille ilon juhla. Tuli jotenkin surullinen mieli näitä tekstejä lukiessa, sillä on niitä, jotka ovat yksin tai yksinäisiä (myös ihmisten keskellä). Jos ihminen monin tavoin kärsii omassa elämässään eri elämänosa-alueilla, voi olla vaikea katsella toisten joulun viettoa, koska se ero oman elämän ja toisten elämässään iloitsevien välillä on niin järkyttävän suuri. Ymmärrän sen hyvin. Ei sellaisessa tilanteessa edes tarvitse yrittää repiä itselleen juhlamieltä vaan saa olla rehellisesti, mitä on. Ihmiset ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja erot erilaisten elämäntilanteiden välillä voivat olla todella suuria Suomessa, puhumattakaan muualla maailmassa. Jos elämän tyytyväisyys olisi luku janalla ja keskiverto hyvinvoivan suomalaisen tilanne olisi plussan puolella (koulutus, työ, riittävä toimeentulo, koti, hyvä parisuhde ja perhe, terveys, sosiaalinen elämä, maine jne), esim. 20, joillakin se voi rankasti siellä miinuksella. Mitä suurempi ero on oman tilanteen ja sen tilanteen kanssa, mitä pitää ideaalina itselleen tai mitä näkee ympärillään, sitä suurempaa kärsimystä, ahdistusta ja tyytymättömyyttä se ihmiselle itselleen tuottaa. Tämän vuoksi usein länsimaissa masennutaan ja uuvutaan. Ei enää jakseta yrittää. Kuilu eri sosiaaliluokkien ja yksilöiden välillä on kasvanut aivan liian suureksi. Ei tämä olekaan niin hyvinvointiyhteiskunta kuin moni ajattelee. Haluaako kaikki edes ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa vai onko omien tarpeiden toteuttaminen ja oman hyvän maksimalisoiminen kaikkein tärkein asia? Mitä hyvässä asemassa olevat hyvinvoivat voisivat tehdä tasatakseen hyvinvointinsa kakkua vähempiosaisille?

Useat suomalaiset tietävät, elleivät nyt ihan tynnyrissä ole kasvaneet, että erot suomalaisten välillä ovat kasvaneet viime vuosikymmenien aikana ja yhä jatkaa kasvamistaan. Eri tilanteissa ja sosiaaliluokissa elävien välillä ei välttämättä tapahdu enää aitoa kohtaamista. Ymmärrys puuttuu. Mikä pahinta, halu ymmärtää puuttuu. Suomessa on yksinäisyyttä, köyhyyttä ja sairautta paljon. Monenlaista kärsimystä ja pahoinvointia voi olla kertynyt yhden yksilön harteille monesta syystä. Jokainen ihminen on rajallinen olento, jonka voimat ja kyky vastaanottaa negatiivisia asioita ja kärsimystä on rajallinen. Ihminen voi saada suuremman taakan kuin jaksaa kantaa. Kärsimys ei aina myöskään jalosta vaan uuvuttaa ja ajaa epätoivoon ja epätoivoisiin tekoihin.

Ajattelen niin, että ihminen ei ole tarkoitettu elämään tänne omaa hyvinvointiaan maksimoimaan, silti moni ajattelee niin eikä edes kyseenalaista sitä. On monille niin kovin vaikeaa olla läsnä, kulkea vierellä. Antaa aikaa, vaivaa ja varojaan toisen huonommin voivan hyväksi. Sitä kutsun itsekkyydeksi. Välinpitämättömyydeksi. Jopa ahneudeksi.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, silti monen ajatukset ovat joululahjatoiveissa, vaikka ei edes ole oma syntymäpäivä. Onneksi on niitäkin, jotka haluavat auttaa vähäosaisempia ja kärsiviä, jotta heilläkin olisi jouluna ruokapöydässä hieman juhlan tuntua Vapahtajan syntymäpäivänä. Monet järjestöt ja seurakunnat tekevät arvokasta ja elintärkeää työtä auttaessaan monin tavoin vähäosaisia tässä yhteiskunnassa. Jokaisen kynnelle kykenevän tulisi osallistua tuohon hyväntalkoisiin omalla panoksellaan, ei ainoastaan jouluna vaan myös joulun jälkeen. Ei sitä koskaan tiedä, että huomenna avuntarvitsija voit olla juuri sinä, joka tänään elät täysillä ja jonka elämässä kaikki on hyvin.

Suomessa turvataan verovaroin koulutus, terveydenhuolto ja välttämättömät menot kaikille, myös niille, jotka eivät jostain syystä kykene omaa toimeentuloansa hankkimaan tai joiden oma panos ei riitä välttämättömistä menoista selviytymiseen. Hyvä niin. Se on sivistysvaltion ja hyvinvointivaltion perusta - heikoimmista huolehtiminen. Ajattelen, että hyväntekeväisyys on vielä enemmän kuin verojen maksu - se on suhtautuminen, asenne ja huoli vähempiosaisista ja sen asenteen näkyminen omissa teoissa arjessa. Tekojen ei välttämättä aina tarvitse tarkoittaa rahallista antamista, vaan läsnäoloa ja halua kohdata ja auttaa niitä, jotka ovat apua vailla. Jokainen voi auttaa omalla tavallaan. Kaikilla on varmasti jotain annettavaa yhteisen hyvinvoinnin lisäämiseksi - ainakin niillä, joilla on oma elämä kunnossa. Muistetaanhan tämä tänä jouluna ja joka päivä joulun jälkeen.