..kaikki alkoi viattomasti..juteltiin niitä näitä..kaikkea maan ja taivaan väliltä.Joka viikko..pitkiä juttutuokioita.Ja meillä on hauskaa,olemme läheisiä,jokatavalla.Ei mitään chattiseksiä,ei sanaakaan seksistä.Vain kaikkea muita asioita.Ei sanaakaan ihastumisesta. Ja kuitenkin,olen ihastunut ja niin on hänkin.Tunnen,tiedän sen.Ajattelen häntä usein,mietin millaista olisi tavata.Kerran hän sanoi,kuin vahingossa,että pitää minusta.Ja sitäkin pyysi anteeksi myöhemmin.
Tämä on niin erikoinen tunne..olemme niin lähellä toisiamme...ilman sanoja..sen vaan tuntee jotenkin.Miten voin unohtaa hänet...ikävöin..
Tämä on niin erikoinen tunne..olemme niin lähellä toisiamme...ilman sanoja..sen vaan tuntee jotenkin.Miten voin unohtaa hänet...ikävöin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mene tapaamaan sitä... niin minä ehkä teen..
..tästäpä päästiinkin itse aiheeseen.
Ystäväni on ulkomaalainen,vapaa.. ja mikä pahinta..itse olen naimisissa.Ja vieläpä onnellisesti.Yksinäinen vaan joskus,olosuhteiden pakosta,sehän minut kai chattailemaan ajoikin..Olen sentään sen verran järjissäni, että tajuan tämän olevan ihastumista,ei rakkautta.Mutta mitä tästä vielä tuleekaan,jos en lopeta juttelua hänen kans.Välimatka ei kuitenkaan ole niin kauhean pitkä...ja tänäänkin vain odotan,että saan jutella hänen kanssaan..pitkään,koska oon taas yksin kotona..
Kerran jo yritin lopettaa,viikon verran olimme "erossa" ja sitten oli pakko "nähdä."(hänellä webcam,mulla ei)
En tiedä mitä tekisin...
Sitä voi luulla, sanoakin, olevansa onnellisesti naimisissa. Kuitenkin tapahtuu jotakin. Onnellisen ihmisen ei tarvitse hakea ihmiskontaktia muualta. Kuulostaa ehkä raadolliselta, mutta totta joka sana.
Mitä tehdä? Maiseman vaihto on varmaan ajankohtainen asia. Onko uusi maisema sitten tuo chatti-tuttu, se on kokonaan eri kysymys. Hän voi olla vain ponnahduslauta tulevalle.
Jos sinulla ikää riittää (=pitkä aika eläkkeenseen :)), niin anna palaa!