Sii s tuomio annettu, tuntuu kurjalta joulut ja juhlat.
On ulkopuolinen olo, ei kuulu joukkoon.
On ulkopuolinen olo, ei kuulu joukkoon.
Näin kun on kuolemansairas
Anonyymi
6564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Kohta helpottaa, juhlat on juhlittu, kun noutaja saapuu.
Ymmärrän mitä tarkoitat ystävä hyvä, mutta kuulut sinä joukkoon mitä suurimmissa määrin. On varmasti ihmisiä, jotka sisimmässään pitävät sinusta kiinni.
Jokainen meistä ottaa joka päivä askelen lähemmäs määränpäätä. Ei sitä monelle ole kerrottu, päivämäärää ajankohtaa, mutta tulemme kaikki perässä. Jos sinä pääset perille ensin, ota sinä meitä muita vastaan.
Rauhaisaa joulua sinulle ystävä kallis. Olet ajatuksissani
Haluatko kertoa enemmän minkälainen sairaus ?
alottajalle :
vaihtaisin paikkaasi mielelläni,
sairas olen minäki,
mutta lääkkeet ja syd. tahdistin pitää elossa,
( sepelvaltimotauti )
enkä uskalla kuvitellakkaa jättäväni lääkeitä pois,
ties kuinka pitään pitää veilä elää kituuttaa uupuneena kipuineen,
ikääki on varmasti paljon enemmän kuin sinulla,
joten olin ehdottomasti parempi henkilö jo kuolemaan kuin sinä,
voi kuinka hartaasti toivoisin sinulle vielä elämosen mahdollisuutta, varsinkin kun sinä itse vielä haluaisit kuulua joukkoon,
toisin kuin minä, minä haluisin jo kuolla, mutta kun ei kuole vaikka kuinka haluis,
kipeenä vaan pitää elää, kun ei uskalla jättää lääkeitä pois eikä osaa tehdä itsariakaan, kun suomessa eutanasiaki on lailla kielletty,
eläimetki päästetään kitumasta, mutta himistä ei, ihmisen pitää kitua kymmeniä vuosia hyvän lääketieteen avutusksella, kun eutanasia ON kielletty jopa rikos suomessa,
alottajalle paljon enkeleitä lohduksi,
rukoilen puolestasisi,
Aloittajalle: vaikea kommentaida, jottei kirjoita jotain latteaa.
Vaikean sairauden kanssa kamppaileva tarvitsee tukijoita, jotka ovat häneen yhteydessä.
Usein. Olen huomannut, että satunnaiset vuosien takaisten tuttujen puhelut esimerkiksi ilahduttavat, saada kuulla ja kertailla yhteisiä juttuja. Minut on muistettu. Olen.
Voi kumpa ihmiset vähän yrittäisivät toisten hyväksi.
Beng
Minä voisin soitella ihmisille ajankulukseni kun olisi numeroita mihin soitella. Voisin käyttää huolellisia sanoja, kuunnella, ottaa osaa, lohduttaa ankeasti mutta kuitenkin.
Pitäisi olla käänteisiä auttavia puhelimia, että apua tarvitseville soitettaisiin.
Miksi tämä teksti kuullostaa Isohoolta? ....ankeasti?
Ideasi on tavallaan hyvä. Mutta äkkiseltään, jos soittaisi tuntemattomalle tänä päivänä, vastaaminen olisi arvoitus = outo numero tai mitä h:ä?
Oikeastaan ihmiset voisivat tilata joulupuhelun? Yritysidea? PPM? Srk:t tms. mukaan.
Aikuisten kuuma linja joulupukille?
Beng
En ole iso en pieni hoo. "Hän mennyt on sanomatta sanaakaan, oven sulkenut on, hän takanaan"
Nimenomaan olisi paikka jonne ihmiset jättäisivät numeroitaan joihin voi/saa soitella. Toki numeroita saisi vain jäseniksi liittyneet, ehkä rekisteröityneet jne. Ei niissä auttavissa puhelimissa ole jengiä yhtään liikaa.
Voin kompata. Anteeksi arvuuttelu, mikä meni pieleen.
Beng
Hoo The Nanny single siirtyi 7 kymppisiin. Siksi ei täällä enää. Ellei ole puskissa Tellun kanssa nostelemassa noita vanhoja avauksia vuosien takaa?
Ikävää, että kohdallesi on osunut noin vakava saitaus, koeta jaksaa.
Luulen kuitenkin, että on asennekysymys miten lopun elämänsä viettää ja miltä sitä myöten tuntuu. Eräs ystäväni aikanaan, levätköön hän rauhassa, totesi että jokainen päivä tuntuu hyvin merkitykselliseltä kun tietää, että niitä on jäljellä vain vähän. Hän kuolikin sitten kolmen kuukauden sairastelun jälkeen ja oli nuo viimeiset kuukaudet jotenkin hyvin kiitollisen ja onnellisen oloinen, vaikkakin toisaalta surullinen siitä että matka ei kauempaa jatkunut.
Minun siskoni...yhy...yyy...rääky...rääky...räää...
Ressukka kuoli 3 kuukautta vanhana.
Vaikka Arvo Ylppö itse häntä hoiti.
Ihan täällä Stadissa asti.
yhy...
Onneksi minä en ollut vielä syntynyt.
Onneksi eivät vanhempani kuolemastaan lyyhistyneet.
Huuuoks!
H.
Ettäs kehtasit....
🐜
"Ettäs kehtasit...."
Tuohan kehtaa ihan mitä vaan, kun ei ole hienotunteisuus, eikä empatiakyky "riesana".
Mikä vamma sulla on ?
Aivovamma voi aiheuttaa sen että tunnetaso häviää kokonaan.
Voi töräyttää ihan mitä vaan (tarkoittamattakin), koska ei tajua eikä tunne mitään.
Ei ole empatia ei sympatia ei mitään kykyä tuntea yhtään mitään,
myös abstrakti ajattelu puuttuu ja sen seurauksena ei pysty tekemään johtopäätöksiä.
Myötähäpeä on tunne kun näkee tuollaista alkeellista tuherrusta.
Elämäänsä pettynyt katkera ukkeli.
Voimia aloittajalle.
Tulin miettineeksi, onko aloittajan terveys huono vai onko kyse jostakusta muusta henkilöstä?
Pahoittelen, jos taas väärässä. Voihan kyse olla huoli läheisestäkin.
Mehän olemme jo vanhoja.
Beng
Niin se h taas petti lupauksensa kun kerran siirtyy ylemmälle tasolle niin ei enää takasin tule, pyh ja pthyi..
Mä en koskaan lue hänen kirjoituksiaan. Joskus alussa luin, en enää viitsi koskaan. Se on niin yksinkertaista.
Liity yhdistykseen, saat ainakin vertaistukea ja tunnet kuuluvasi porukkaan.
Et sitten vissiin ole koskaan kuullut, että monet vakavasti sairaat, joille ei enää luvata paljon elinaikaa, alkavat no. nauttia kaikesta siitä pienestä, tavallisesta arjesta ja juhlasta, joista pitkän elämän aikana tulee vain rutinoituneita tapoja, jotka eivät tuota mitään iloa ja mielihyvää. - Nm. Katsantokanta muuttuu
Noinhan sen voisi aatella olevan teoriassa. Kuitenkin sellainen jolle on annettu vain vähän elinaikaa on todella niin sairas että nauttiminen" siitä pienestä, tavallisesta arjesta ja juhlasta , joita pitkän elämän aikana tulee vain rutinoituneita tapoja" ei enää onnistu oman heikon voinnin takia.
Kokemuksesta voin sanoa ettei muutu.
Se on sangen ikävää, jos ei vielä siinäkään kohdassa mikään muuta ajattelu- ja asennamaailmaa. Kyllä jotkut - kaiketi varsin viisaat - ihmiset sanovat, että elämän asioita alkaa katsella toisella tavalla, kun takaraja ilmoitetaan. - Nm. Arvokkaat hetket
En ole 60-v., mutta kommentoin nähtyäni aloituksen otsikon. Eivät sairaus ja kuolemantuomio oikeasti ulkopuoliseksi tee ihmisten kesken, vaikka siltä saattaa tuntua. Kaikilla meillä on sama kohtalo. Lähestyvä kuolema on yksi ihmisiä yhdistävistä asioista!
Kuinka se onkaan helppo kirjoittaa noin kun se kuolemanläheisyys ei ole itselle juuri nyt ajankohtaista.
Tässä jeesannut yhtä, jonka akka otti ja kuali. Yrittänyt niinku olla tukena. Mihin akka kuali, niin sitä en tiedä, mutta yhtäkkiä meni. Jäljistä päätellen voi olla ollut hyvinkin masentunut. Sellaisessa ympäristössä eli ja tekemättä mitään. Ihan kun ei olis ollut kaikki muumit kotona. En tiedä, mutta kummalliselta tuntuu. Enkä tiedä, mitä ukolle sanoa, jos ei ole itse huomannut.
Sillä joka käyttää kulunutta sanontaa 'ei ole kaikki muumit kotona'
ei ole kaikki muumit kotona.
Jos ei vaan jaksanut, tilanne mennyt pikku hiljaa alaspäin niin ettei mieskään huomannut missä ollaan menossa tai vain osannut ryhtyä hakemaan apua. Mitä kummallista tuolaisessa on?Se on vaan joidenkin elämää, mitä tapahtuu.
Miten te ihmiset ettet osaa keskustella ja ottaa puheeksi? Olet auttavinaan mutta puhut "muumeista laaksossa", en ymmärrä? Ehkä sinä et ole se sanoja vaan kuuuntelija! Älä tee johtopäätöksiä ennen kuin tiedät enemmän.
On ihan eri juttu kuolla "joskus hamassa tulevaisuudessa" kuten me kaikki oletamme kuolevamme
kuin saada esim. kuuskymppisenä tietää
että on noin kolmisen kuukautta elinaikaa.
Näihän se on, jos tuollainen tieto omalle kohdalle sattuu, niin tunnelmat on matalat, eikä kannustukset paljoa kohota.
Viime vuotena kaksi kaveria lähti. Toinen lähti kesken töittensä, toisella vastaava tilanne kuin aloittajalla, en minä ainakaan tiedä, mitä siinä tilanteessa, kun viimeisen kerran tavattiin, olisi paras sanoa.
Miäs sanoi vältellen akkansa kualleen keuhkoahtaumatautiin. Sairaalaan, kun lanssilla meni, niin jo lekurit heti sanoivat, ettei mitään kannata enää tehdä. Keuhkot kasassa. Ei ollut käynyt lekurissa pariinkymmeneen vuateen. Olivat lekurit ihmetelleet, että mikä tää tämmönen.
Npo oiskos tuossa syyt siihen et "sellaisessa ympäristössä eli" eikä tehnyt mitään. Jos on oikein paha keuhkoahtaumatauti ei jaksa tehdä mitään kun happi ei riitä. Rumasti puhut autettavastas. Ja heidän asioistaan. Hyhhyh.
Mitä rumaa? Realismia! Akka istunut vuosikausia himassa tekemättä mitään. Miäs on terveydenhoidon laillistettu ammattilainen.
Rumaa on minusta se että sinä menet muka hurskaana auttamaan ja kehuskelet siitä täällä. Samalla luitenki uhut rumasti edesmenneestä ja nykyisestä autettavastas. En haluaisi tuollaista kaksinaamaista tukea itselleni.
En todellakaan ”hurskaana”! Ihmettelen itsekin, miten tälläiseen mukaan jouduin, kun on jotenkin kummallinen juttu, mistä en edes haluaisi tietää yhtään mitään. Milläs sanot, ettei vois vähempää kiinnostaa?
Olen kyllä sanonut, etten ole mikään ”apu” ja suosittelinkin sururyhmään menoa, missä saa vertaistukea tilanteeseensa.
No kuules:
"Yrittänyt niinku olla tukena."
Elä kuule edes yritä. Tai jos olet " pakotettu", pidä edes suusi kiinni autettavies asioista.
No, ei ne nyt niin maatakaatavan ihmeellisiä asioita ole. Yhtäkkisen kuoleman ihmetystä vain.
No voin kertoa että yhtäkkiset kuolematkin ovat aika tavallisia jopa nuoremmillekin ihmisille. Missäs pumpulissa sinä olet elänyt tai tynnyrissä kasvanut?
Mistä sinä sen tiedät etukäteen, miten "ajankohtaista" se on? Itsellesi tai läheisellesi. Sitä kun ei kerrota eikä ilmoiteta missään julkisesti. - Nm. Vaikka huomena
Tyhmä kommentti johon en näe aiheelliseksi vastata.Lue aloitus? Ehkä siitä selviää kuinka ajankohtaista se voi olla.
Eli ei mitään ihmeellistä!
Siis missä?
Yhtäkkisen kuoleman ihmettelemistä? Ihmettelet vaikka ei ole ihmettelemistä. En pysy kärryllä ny.
Voisiko käyttää lieventävää sanontaa "sillä ihmisellä ei täppää kaikki Tove Janssonit".
Tarkoitan, että se voi olla aivan yhtä ajankohtaista meille kaikille muillekin eikä vain hänelle, jolle ajan loppuminen on ilmoitettu. Vai etkö ikäihmisenä tiedä / ymmärrä / käsitä sitä? - Nm. Ihan yhtä tyhmä
No ehkä kuitenkin ajankohtaisempi hälle jolle se o ilmoitettu. Ja hän on täällä aloitetta tekemässä toisin kin hän jonka kuolema vie silmänräpäyksessä.
Juolahti aiheesta vielä: nykyaikana esim. syöpäsairas, jolle ei enää luvata paranemista, voi silti hoitojen tuloksena elää vaikka 10 vuotta. Siinä ajassa ehtii poistua monta muuta. Omasta lähipiiristäni tänä vuonna 6 henkilöä; 4 iäkästä, 1 nuori ja 1 ikäisemme. Syöpää sairastava on saanut jatkaa varsin hyväkuntoisena - Nm. Ajankohta on silmänräpäys
Nii. Mitähän se aloittajan kuolemansairaus sitten hänen kohdallaan tarkoittaakaan.
Niin. Kirjoitustapa sai minut arvelemaankin, että kyse olisikin jostakusta muusta henkilöstä.
Syöpä on kehno keeveli kaveri. Vaikka hoidot purevat, niin ihmisen mikä tahansa kipu säikäyttää. Muistiin on jäänyt merkki.
Beng
Jos oikein ymmärsin kirjoituksesi, niin tarkoitat, että tervekin ihminen voi kuolla hetkellä millä hyvänsä ilman ennakkovaroitusta.
Olen kokenut elämäni varrella läheisteni äkkikuolemia ja myös kuolemantapauksia, joita on edeltänyt pitkäaikainen sairaus.
Olen yrittänyt oppia, että jokainen kohtaaminen läheiseni kanssa voi olla viimeinen.
Siksi pyrin olemaan ihminen ihmiselle, ettei mikään asia jäisi jäytämään mieltäni erotessamme.
Joskus siinä onnistun, mutten läheskään aina.
kylmätotuus
Aloittajahan ei sitä kyselyistä huolimatta kerro.
Voi kuulostaa julmalta, mutta mielestäni aloitus on törkeä provo.
kylmätotuus
Ihan hyvin kuvaa henkisesti poissa olevaa tyyppiä. Kuten myös: "Ei kaikki inkkarit kanootissa."
Minusta Siili on jankuttaja.
Siili haluaa tietää lisää ja antaa elämänohjeita omalla tavallaan.
Ei lue, tai ymmärrä, tekstiä ja vastauksissa paljon kirjoitusvirheitä. Asiavirheistä puhumattakaan.
Joo niin minustaki. Sinä sen sijaan fiksu.
Totta tuokin. Onnekdi on kuitenkin sinunksltaisiasi jotka ovat aina oikeassa ja toimivat oikein👌😉.
Jumalan siunausta kaikille.
Antakaa anteeksi itsellenne ja muille. Asioita ei silti tarvitse hyväksyä. Olkaa kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.
Rakasta lähimmäistä. Rakasta itseäsi.
Siinä avaimia alkuun.
Voimia!
Voisitko avata hieman esim. sitä , minkä diagnoosin olet saanut?
kylmätotuus
Hänhän ei välttämättä puhu itsetään eikä ehkä kenestäkään vaan heitti aiheen kehiin vaan.
Se vie teitä kuin kymmenen litran mittaa. Lopettakaa jankkaaminen ja arvuuttelu, kehä loppuu siihen (tähän).
Kuka täällä jankkaa?
Aloitus lienee pelkkää keskustelun hersyttelyä vakavalla asialla.
Ottaakseni vakavasti koska aihe koskettaa läheisesti yritän kertoa lyhyesti.
52 vuotisena parantamattoman verisyövän diagnoosi. Sytostatti piikit.
4:n aivohalvauksen perusteella syyn selvitys joka sekin kesti.
Eliniän ennuste 3 - 12 vuotta.
Verikokeet ensin 2:n ja sitten 4:n viikon välein millä perusteella lääkityksen säätö.
Ensimmäinen vuosi karmea. Perusterveenä ihmisenä olin pettynyt.
Nyt, 19 vuotta myöhemmin totean eläneeni viimeiset 18 vuotta varsin tyydyttävää ja täysipainosta elämää.
Tavallinen arki. Harrastan, matkustelen, "seurustelen" mieheni kanssa.
En usko kenenkään ulkopuolisen havaitsevan, että minulla on niskassa kuolemantuomio ja varsinkaan sitä, että elän maksimiinkin nähden reippaallla jatkoajalla.
Yhrä hycää jatkoa ja onnekkaita vuosia paljon lisää. - Nm. Aurinkoinen asenne auttaa
Y h t ä h y v ä ä ... - Nm. Woih