Julistin itselleni Joulurauhan

Kello on 23.45 ja jouluaattoa on siis vielä vartti jäljellä. Istahdin tähän pohtimaan, sittenkö vasta, huomisen puolella, onkin Joulu? Täällä piilopirtissä kaikki aika on samanlaista untuvaista hämärää ja kohta, akkuvirran hiipuessa, kellun öljytyikun pienessä valokehässä. Tuvan nurkissa on ollut yö jo monta päivää. Puhelimenkin virtatolppa on alhaalla. Varalla on sentään vanha tavallinen nokia, jossa lataus säilyy pitkään.
Jos jotain sattuisi. Kaksi ihmistä tietää piiloni ja heille laitan viestin illalla kun pistän pääni tyynyyn ja aamulla kun nostan koivet sängystä. Ajattelin vielä lukea vanhaa kirjaa, jonka löysin nurkkakaapista. Kynttilän valossa kirjaimet lepattavat ehkä liikaa. En saa unohtaa sitä palamaan. Täysin pimeässä liikkuvat hiiret, ehkä.