Mistä tietää kummat itsellä ovat käytössä? No sen voi päätellä siitä mitä näkee.
Jos näkee ympärillään kaikenlaista tuomittavaa ja tuomittavia niin silloin katselee lihan silmillä tai kuten Raamatussa asia on ilmaistu: silmässä on tukki.
Jos näkee ympärillään kaikenlaista tuomittavaa ja tuomittavia niin silloin katselee lihan silmillä tai kuten Raamatussa asia on ilmaistu: silmässä on tukki.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aloituksesi ole herättänyt kiinnostusta. Muistan että lapsena ja nuorena usein kuulin saarnaajien puhuvan "Hengen silmistä" ja siitä miten pitää "hakea Gileadista silmäin voidetta" että hengellinen näkökyky palautuu. Silloin tarkoitettiin oman syntisyyden ja Jumalan armon suuruuden "sisäistä" näkemistä ja tuntemista. Myöhemmin alettiin saarnata, että "vain Pyhän Hengen valaisemin silmin voi nähdä Jumalan valtakunnan kalleuden", millä tarkoitettiin sitä että näkee yhteisön kannanotot (TV, ehkäisy jne.) itsensä Jumalan sanelemina.
Ja nyt, ei kiinnostusta! ???
Ja sitten henkilökohtainen ongelmani: Olen solmussa erään perusasian kanssa. Eilen jossakin ketjussa kysyit, mitä omaa ominaisuuttani näen Marian "ärhäkän" viestin heijastavan. Kysymys vaivasi minua menneen vuorokauden verran. Nyt en löydä sitä enää tältä palstalta (tuskin sitä poistettukaan on), niinpä kommentoin asiaa tässä kun se jotenkin liippaa aloitustasi.
Siirsin mielessäni "heijastusta" muihin tällä palstalla Sinunkin käsittelemiisi asioihin. Niinpä kysyn:
1) Miten 70-luvun hoitokokouskohtelu heijasti "uhrien" omia ominaisuuksia?
2) Miten natsien teot heijastivat juutalaisten omia ominaisuuksia?
3) Miten väkivaltainen kuolema heijasti Jeesuksen omia ominaisuuksia?
Jos olisit valinnut tulkintataustaksi ACIM-kirjan yhden perusajatuksen, että negatiivisessa teossa/puheessa/ajatuksessa on kyse "rakkauden pyytämisestä", en olisi asiaa aprikoinut. Mutta kun kysymyksesi oli toisinto tavanomaisesta heitosta "nyt Sinulla on aihetta katsoa peiliin!", olin aivan ymmyrkäinen.
Kaiken jälkeen on tullut yhä vahvemmaksi tunne, että tämä palsta ei ole hyväksi minun Jumala-suhteelleni.
Ja vielä: Ihan kuin olisit eilen kysynyt sitäkin, että miltä tuntui olla saatanan hallussa. Lienevätkö "lihan silmäni" menettäneet näkökykynsä, kun en sitäkään kysymystä enää löydä.
Niin. Eivät vanhoillislestadiolaisia kiinnosta hengellisessä mielessä liian syvät asiat.
Noita kysymyksiä joita esitit voi tietysti pohtia. ACIM:lla on tietty perspektiivi ja tuntuu että syyllistyn tuomitsemisiin jos alan näitä analysoimaan mutta teen sen silläkin uhalla.
Hoitokokouksista sen ajattelin että ehkä uhrit olivat jossain mielessä tiukkapipoisia, tai "vain me kristityt" -harhaoppisia. He olivat kuitenkin niitä jotka olivat nyt 70-luvulla valmiita oppimaan tämän läksyn. Tunnen itseni jotenkin kyyniseksi ja julmaksi nyt kun kirjoitan tällä tavalla. Mistähän johtuu? Jotenkin tuntuu että nujerran ja syytän sinua vain lisää. Sinäkin olit hoitokokousten uhri.
Natsit ja juutalaiset sitten. No tämä aihehan on tabu mutta eikö juutalaisillakin ole sellaista herrakansa-ajattelua: "ME olemme Jumalan valittu kansa." ? Tässä olisi yksi heijastuma. Nyt varmasti joku älähtää, ja ehkä poistattaa tämän.
Sitten siinä natsien lipussa oli ehkä vinkki heille. Juutalaiset eivät myönnä Jeesusta messiaaksi eivätkä myönnä myöskään Hänen sovitustaan. Suorakaiteen muotoinen lippu sinänsä voisi kuvata keskitysleiriä. Keskellä oleva hämähäkki on joutunut keskelle Jumalan kirkasta valoa joka paljastaa sen syntisyyden. Punainen väri kuvaisi Jeesuksen verta jonka yli on kahlattava ennenkuin pääsee pois lipun alueelta (keskitysleiriltä). Eli tässäkin anteeksiantamuksen tie veisi pois rangaistuksesta.
No sitten se Jeesuksen väkivaltainen kuolema. Se ei heijastanut lainkaan Jeesuksen väkivaltaisuutta mutta juuri sen vuoksi olikin erinomainen tilanne harjoittaa anteeksiantamusta.
Jos Jeesus olisi ollut väkivaltainen hän olisi kokenut että saa sitä mitä ansaitseekin. Nyt hän EI ollut väkivaltainen mutta silti asettui tilanteeseen jossa hänen piti pystyä fokusoimaan täysin Jumalaan eikä ajatella että syyttä minä tässä kärsin, mikä olisi ollut täysin anteeksiantamuksen vastainen periaate.
Kysyin eilen kyllä miltä tuntui olla "saatanan hallussa". Koitko että olit todella JumalanKIN hylkäämä vaan olitko kaikesta huolimatta sen verran "raitis" että ymmärsit tilanteen?
Hoitokokousten uhrit ainakin 1. aallossa eivät olleet tiukkapipoisimpia, vaan ehkäpä tyyliä Ma-ria tai Tarsiger, osa oli jäänteitä 60-luvun alun ns. pappislinjan ajoilta. Yhteistä "uhreille" oli pitäytyminen omantunnon ääneen, ei yhteisön päätöksiin ("kiellettyjen" puolueiden kannattaminen, TV-sallivuus, järkevä suhtautuminen ehkäisyyn jne.).
Minulla oli valtavia pelkotiloja "sitomisen" jälkeen. Myöhemmin luin huumevierotuksen oireista. Tuntemukseni olivat olleet aivan samoja. Kyllä, pelkäsin joutuvani helvettiin. Mutta eikö Jeesuskin huutanut "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit"?
Ensinnäkin haluaisin Sinulta tarkennuksen siihen, mistä syystä rinnastat Acimlaisen kysymyksen "mitä Sinun ominaisuuttasi Maria vastauksessaan heijastaa takaisin" noihin luettelemiisi esimerkkeihin? Ellen ihan väärin ymmärtänyt, niin pidät minua kommentoidessani viestiäsi a. 70-luvun hoitajana b. natsina ja c.Jeesuksen murhaajana, ja itseäsi kritiikkini kohteena näiden kaikkien uhrina (vertauskuvannollisesti). Ihmettelet, miten Acimlainen kehottaa "noin julmassa asetelmassa" Sinua itseäsi katsomaan peiliin.
Eivätkö nämä nyt tässä yhteydessä ole kuitenkin vähän turhan voimakkaita vertauksia? Minulle ei olisi tullut mieleen.
Enemmänkin itse tunsin olevani kuin koira, joka tuli potkaistuksi paljastaessaan vatsansa. Tuntui, kuin olisin kertonut Sinulle ymmärtäväisyyteesi luottaen vanhasta äidistäni, jota tietysti rakastan, mutta jolla on hankalia luonteenpiirteitä, kateutta, negatiivista ajattelua, jopa sovinismia. Ja Sinä olisit juossut kylille retostelemaan tiedoillasi ja ilkkumaan äitiäni kaikille, jotka viitsivät kuunnella.
Tai että olisin kertonut Sinulle lähisukulaiseni sairastavan vaikeaa henkistä sairautta. Olisin päätynyt rehellisyyteen asiaan liittyvistä vaikeista tunteista huolimatta siksi, että omalta osaltani madaltaisin kynnystä tällaisista asioista puhumiseen. Ja Sinä opettajana olisit rientänyt käyttämään tietoa ala-aste ikäistä lastani vastaan, hänen syyllistyttään koulussa pieneen harkitsemattomaan tekoon.
Ymmärrätkö tunteen?
Toki minullekin antaa perspektiiviä Sinun reaktioihisi se, että ilmeisesti olet tullut erotetuksi liikkeestä 70-luvulla, ymmärtämättä itse syytä? Olet ehkä syvästi haavoitettu asian johdosta ja menettänyt tästä syystä luottamuksesi vl-liikettä kohtaan sekä kysysi analysoida sitä objektiivisesti. Se on ymmärrettävää. En minä sitä ihmettele, enkä mitenkään paheksu.
Ajattelen, että moni joutui tuolloin vääryyden kohteeksi.
Itsekin raahaan mukanani muutamia vaikeita tunteita, jotka ovat seurausta elämän pettymyksistä. Eivät ne lähde pois sormea napauttamalla, ne tuntuvat ikävästi ja vaikeuttavat elämää. Pohjimmaisen pettymyksen ja loukatuksi tulemisen tunteet ovat raskaita elämänseuralaisia, sen tiedän.
Jos minä viestilläni lisäsin kipuasi, pyydän anteeksi. Se ei ollut varsinainen tarkoitus.
"Eivätkö nämä nyt tässä yhteydessä ole kuitenkin vähän turhan voimakkaita vertauksia? "
No erikoista ACIM:lle on että se ei jaa asioita eri voimakkuusasteisiin vaan ainoastaan jompaan kumpaan näistä: Rakkaus - pelko.
Kaikki mikä ei tule Rakkaudesta on luovutettava Pyhän Hengen hoidettavaksi oli se egon (=lihan) silmillä katsottuna suurta tai pientä. Ymmärrän reaktiosi koska et ole tottunut tähän ajatteluun.
Sitten tuo natsiesimerkki on helppo ottaa koska se on niin kaikkien tuntema. En usko että IOK tässä sen kummempaa sinusta ajatteli.
kun pyysit anteeksi. Ymmärsin jo alunperinkin, että viestilläsi kerroit omasta kivustasi. Mutta tapa jolla sen teit, repäisi pintaa minun vanhasta haavastani. Kun minä, niin Sinä, kun Sinä, niin minä ... Egot siinä kävivät varjonyrkkeilyä toistensa kanssa.
Kaikki on anteeksi, "vapauteen, rauhaan ja iloon asti". Outoa, että löysin tuon saman kolmen sanan liiton erään vietnamilaisen buddhalaismunkin kirjasta. Pani kyllä ajattelemaan, että Jumala todella on suurempi kuin meidän ajatuksemme täällä "pohjoisella maalla".
En ollut ajatellut hetkeäkään Sinua 70-luvun hoitajana, natsina tai Jeesuksen murhaajana. Luettelo perustui A. Acimlaisen palstalla koskettelemiin aiheisiin. Itseni kyllä koen 70-luvun uhriksi, satuin näet ajattelemaan Sinun laillasi, mutta väärällä vuosikymmenellä. Ja hoitokokoukset ainakin alkuvaiheessa putsasivat joukkoa niistä, jotka eivät aukottomasti uskoneet yhteisön päätöksiä Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneiksi. Se Sinun "vanha äitisi", tai "Saara-äiti, seurakuntaäiti" kuten 70-luvun kielellä sanottiin, on minunkin äitini, entinen tosin. V. 1979 tämä äiti ilmoitti, että en ole enää hänen lapsensa. Syy oli se, etten suostunut pitämään miestäni epäuskoisena jo silloin, kun häntä ei vielä ollut sidottu.
70-luvulla puhuttiin paljon "jaetulla sydämellä" vaeltavista, kun tarkoitettiin niitä, jotka vain pienessä piirissä uskalsivat "uskoa suu auki". Hoitokokouksissa tällaiset sitten perattiin "mätinä kaloina" pois. Samoina vuosina toisteltiin tällaistakin lausetta: "Syntiset Siionissa ovat peljästyneet. Hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle."(Raamatusta?)
Sisäiseksi elonmerkikseni luen sen, että yhä roikun täällä, "virtuaaliry:ssä", vaikka aika moni on antanut ymmärtää, että läsnäoloni on vähemmän toivottavaa.
Eräs asia on minua jäänyt ihmetyttämään. Vaikka monet "teistä" myöntävätkin, että kaikki ei noina traagisina vuosikymmeninä mennyt ihan kohdalleen, kukaan ei kuitenkaan halua asioita korjattavan muuten kuin perinteisellä tavalla. Niinpä minunkin pitäisi "tehdä parannus". Siitäkö, etten alistunut lakihenkisten hoitajien hoidettavaksi?
Vuosi sitten tällä palstalla eräs nimimerkki (saattoi olla saarnaaja, kielenkäytöstä päätellen) lopetti keskustelun aiheesta kanssani kysymykseen: "Kuka voi osoittaa, että on Jumalan tahto, että noihin vanhoihin asioihin enää palataan?" En minä ainakaan. Ellei sitten Pyhä Henki hiljaisena, lempeänä, parantavana ...
..ollut paljon iloa. :)
"vaikka aika moni on antanut ymmärtää, että läsnäoloni on vähemmän toivottavaa. " Tämä ei taida pitää silti paikkaansa monenkaan kohdalla vaan on ihan omaa kuvitteluasi.
Itse toivoisin että jäisit tänne mutta minusta tuntuu että touhu täällä on liian raakaa ja kovaa sinulle. Tarvitset jotain muuta.
Miten olisi Ehtoollisella käynti nyt pyhien aikana? Itse koen että saan voimia siitä.
Ja vielä lopuksi pyydän anteeksi minäkin mitä nyt olen tyhmää ja harkitsematonta sanonut sinulle.
minä olen sen lukenut tämän palstan kirjoituksista. Mutta voin ottaa kaiken liian herkästi. Kun ensin live-maailmassa ovat lakihenkiset puoskarit jättäneet saatanan haltuun, niin pienikin hyljeksivä ele virtuaalimaailmassa täräyttää tajunnan. Post-traumaattinen stressireaktio, sanoisi lääkäri jota täällä Torfinnille kaipaillaan.
SRK-lestadiolaisuus ei kestä asiallista kritiikkiä, vielä. Mutta toivoa on, jos Ma-rian tapaiset saavat hiljaisuudessa uskoa ja rukoilla eivätkä joudu kokemaan minun ja kaltaisteni kohtaloa.
Ja siunatuksi lopuksi: "Kaikki on anteeksi Isän sydämeltä asti!" (Fraasi mikä fraasi, mutta kauneimmasta päästä sellainen.)
Ja vielä, vaikka Siionin laulujen siteeraustakin täällä joskus on moitiskeltu, laitan Sinulle (ja itsellenikin) värssyn pääsiäislaulusta:
"Hän tulee kohta Jeesus
kuningas korkea.
Pois riidat kaikki tieltä,
ja mielet katkerat.
Ah muistakaa ett´ oomme
ain yksi ruumis vaan
ja Herra meill´ on yksi,
yks toivo Jumalaan."