Miksi aikuiset purjehtivat avioliiton satamaan?

Minusta avioliitto kuuluu nuorille, jotka uskovat parisuhteen uskonnolliseen tai yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Naimisiin kannattaa mennä silloin, kun elämä on vielä avoin, oma kehitys kesken eivätkä omat tavat ole vielä vakiintuneet. Tällöin on aito mahdollisuus kasvaa yhdeksi ja rakentaa YHTEINEN elämä.

Vanhemmaksi ehtineiden avioliittoja en ymmärrä. En etenkään sellaisia, joissa varmistellaan vuosikausia yhteensopivuutta. Varmistelu ei ainakaan näytä takaavan suojaa avioerolta. Omaankin tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat seurustelleet ties kuinka kauan, mutta sitten eronneet muutaman avioliittovuoden jälkeen.

Kun tapaan kypsään ikään päässeen hyvin onnelliselta ja seesteiseltä vaikuttavan avioparin, heidän taustallaan on melkein aina nuorena aloitettu liitto. Ei siinä ole odoteltu kolmen kympin rajaa, vaan ihastuttu, rakastuttu ja menty naimisiin yhdessä rytäkässä.

Jos avioliittoon lähtee järjen eikä tunteen varassa, niin seuraus on lopulta se, että järki kertoo muualla olevan parempia vaihtoehtoja. Harvemmin tapaa ihmistä, jossa mikään ei rupea pitemmän päälle tympimään.

Siksi olennaisinta onkin usko avioliiton yhteiskunnalliseen merkitykseen.