Suurperheiden

Kuulostaa ensimmäisen lapsen odotukselta.
Ei kuulosta kymmenennen lapsen odotukselta.

just joo kirjoitti:

Kuulostaa ensimmäisen lapsen odotukselta.
Ei kuulosta kymmenennen lapsen odotukselta.

Tonttu, kymmenes on vielä rakkaampi kuin se ensimmäinen vaikka eka kerta jää parhaiten muistiin. Kyllä lapset tuovat siunauksen perheeseen.

olispa jo kirjoitti:

Tonttu, kymmenes on vielä rakkaampi kuin se ensimmäinen vaikka eka kerta jää parhaiten muistiin. Kyllä lapset tuovat siunauksen perheeseen.

siitä ei yleisesti kovasti ääneen puhuta.
Mun mielestä jumala ei ole tarkoittanut kenekään kärsivän koko elämänsä siitä että lapsia vaan syntyy tiuhaan vasten omaa tahtoa. Sellaisessa elämäntilnateessa minä en ainakaan pystyis olemaan onnellinen, joten me olemme ajatelleet että seuraav lapsi saa odottaa kunnes selviän ensin näistä jo olemassa olevista lapsista.

Meille ei todellakaan enää tuu niitä niin tiuhaan tai jossain vaiheessa lopetetaan kokonaan. en halua pilata omaa elämää sillä et joudun olemaan 35 vuotta kotona ja synnyttämään 15 lasta. Haluun tehdä tässä elämässä muutakin.

Ja ollaan siis vanhoillislestadiolainen perhe.
Mä en todellakaan ollut onnessaan, kun huomasin että on taas vauva tulossa.. Onneks mä saan päättää omasta elämästä ja omasta ruumiista.

vaikka kirjoitti:

siitä ei yleisesti kovasti ääneen puhuta.
Mun mielestä jumala ei ole tarkoittanut kenekään kärsivän koko elämänsä siitä että lapsia vaan syntyy tiuhaan vasten omaa tahtoa. Sellaisessa elämäntilnateessa minä en ainakaan pystyis olemaan onnellinen, joten me olemme ajatelleet että seuraav lapsi saa odottaa kunnes selviän ensin näistä jo olemassa olevista lapsista.

Meille ei todellakaan enää tuu niitä niin tiuhaan tai jossain vaiheessa lopetetaan kokonaan. en halua pilata omaa elämää sillä et joudun olemaan 35 vuotta kotona ja synnyttämään 15 lasta. Haluun tehdä tässä elämässä muutakin.

Ja ollaan siis vanhoillislestadiolainen perhe.
Mä en todellakaan ollut onnessaan, kun huomasin että on taas vauva tulossa.. Onneks mä saan päättää omasta elämästä ja omasta ruumiista.

Hienoa että joku osaa ajatella omilla aivoillaan. Se, että synnytät vastentahoisesti sata lasta, ei tee sinusta parempaa uskovaista.

Mielestäni mikään ei ole kamalampaa kuin että jotkut synnyttävät tavallaan ei-toivottuja lapsia vastentahtoisesti, yhteisön pakottamana. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä vanhempien haluamana ja rakastamana.

On toki uskovaisia vanhempia, jotka jaksavat ottaa kaikki lapset vastaan rakkaudella, mutta on paljon myös niitä, jotka eivät jaksa.

Pahimmassa tapauksessa se sitten heijastuu koko perheeseen.

Niin kävi meille.

Äiti väsähti, sekosi ja jätti koko perheen. Juuri siinä vaiheessa kuin pienimpien sisarusten elämä oli kriittisessä vaiheessa. Jolloin lapsella pitäisi olla turvallinen kasvualusta ja luoda suhteita muihin ihmisiin. Koska isän oli käytävä töissä, heitä hoiti kuka milloinkin sattui. Heidän elämässään ei ollut mitään kiinnekohtaa, eikä turvallisia aikuisia ympärillä. Kun johonkin hoitajaan kiintyi, hän vaihtui toiseen.

Niinpä he eivät nyt aikuisinakaan luota kehenkään eivätkä mihinkään, elämältä on kokonaan pohja pois. Mitäpä sitä kannattaa yrittää, kun kuitenkin joku vetää maton alta, heti kun on onnistumaisillaan.

Tämäkö on ison perheen tavoite?

eX-ä kirjoitti:

Hienoa että joku osaa ajatella omilla aivoillaan. Se, että synnytät vastentahoisesti sata lasta, ei tee sinusta parempaa uskovaista.

Mielestäni mikään ei ole kamalampaa kuin että jotkut synnyttävät tavallaan ei-toivottuja lapsia vastentahtoisesti, yhteisön pakottamana. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä vanhempien haluamana ja rakastamana.

On toki uskovaisia vanhempia, jotka jaksavat ottaa kaikki lapset vastaan rakkaudella, mutta on paljon myös niitä, jotka eivät jaksa.

Pahimmassa tapauksessa se sitten heijastuu koko perheeseen.

Niin kävi meille.

Äiti väsähti, sekosi ja jätti koko perheen. Juuri siinä vaiheessa kuin pienimpien sisarusten elämä oli kriittisessä vaiheessa. Jolloin lapsella pitäisi olla turvallinen kasvualusta ja luoda suhteita muihin ihmisiin. Koska isän oli käytävä töissä, heitä hoiti kuka milloinkin sattui. Heidän elämässään ei ollut mitään kiinnekohtaa, eikä turvallisia aikuisia ympärillä. Kun johonkin hoitajaan kiintyi, hän vaihtui toiseen.

Niinpä he eivät nyt aikuisinakaan luota kehenkään eivätkä mihinkään, elämältä on kokonaan pohja pois. Mitäpä sitä kannattaa yrittää, kun kuitenkin joku vetää maton alta, heti kun on onnistumaisillaan.

Tämäkö on ison perheen tavoite?

Meitä on 15. Äiti jaksaa hyvin mutta isä on poissa. Isä eli pelkästään perheelle. Hän teki työtä ja toi runsaan hyvinvoinnin meille jopa niin runsaan että saimme hakea kaupasta tilille mitä ikinä koskaan tarvitsimme. Lukio aikana kirjakaupan tili oli avoinna ja isä maksoi joka kuukausi kaiken minkä olin tarvinnutkin. Isäni oli ehkä nykyaikaan siitä poikkeuksellinen että hän eli pelkästään perheelleen. Hänellä ei ollut omia harrastuksia, vain perhe. Kaikki runsas raha minkä hän ylettömällä ahkeruudellaan ansaitsi kohdisti hän kaiken vain perheelleen. Ja äitikin sai matkustaa isän mukana melkein kaikki maailman maat kun isä oli niin ahkera ja vei hänet kaikkialle palkinnoksi siitä että hoiti perhettä hänen ollessa työmatkoillaan. Nyt kun hän on poissa me kaikki itkemme joka päivä kun meillä on häntä ikävä. Ahkera uskovainen isä. Ja myös saarnamies. Aina hän oli sivussa ja vaatimaton. Me muut vain nautimme hänen tuomasta rikkaudestaan ja rakkaudestaan jokaista lastaan kohtaan. Oispa kaikki isät näin epäitsekkäitä. Meitä lohduttaa yksi varma tieto, me näemme hänet taas pian. Rakkaan isämme.