Väsynyt mummeli

Taitaa tulla ylläri ensi vuonna, kun tämä mummeli 69 vee lähtee tulevana jouluna viettämään pyhiä valmiiseen pöytään jonnekin kylpylään tai risteilylle. Kun nyt olen kuunnellut sitä narinaa männä päivinä, että kun joutuu syömään jouluruokia kolmena päivänä peräkkäin ja joutuu juoksemaan "siellä ja täällä joulupöydissä syömässä". Ite olen, vanha ihminen, huhkinut hellan ja uunin vieressä viimeisen pari viikkoa, kantanut kassikaupalla ruokaa, suunnitellut ruokalistoja, kattanut ja korjannut pöytää yhtämittaa, lämmittänyt, jäähdyttänyt, tiskannut, ja taas kattanut ruokia herrasväelle. Aattoiltana meni pitkälle yöhön keittiössä ja eikun joulupäivänä uutta kattausta moneen kertaan. Olenko ravintola? Olen. Olenko rikas? Ilmeisesti olen. On varaa kylmäsuolattuun, savustettuun, sianlihaan, poronlihaan, naudanlihaan, on kakkuja, on juustoja, voi että vaikka mitä, uutta perinnettä ja vanhaa. Talous huutaa hallelujaa, lahjakortteja kiitos, en haluu mummelin ostamaa halpatavarakrääsää, pitää olla lahjakortti että voi ite valita... mummelithan kroisoksia, ei sitä muuten mummelille tultaisi, kun "pitää tulla ja joutuu tulemaan". Olenko joskus sanonut, että pitää. Mistä moinen kuvitelma? Mummo on uunin viereen kasvanut pahka, joka osaa kokata ja jonka kuuluu kokata. Mutta nyt mummeli pistää ensi vuonna elämän niin risaaaseksi ja jouluna ei mummelista näy kuin tyhjät Ainotossut. Nuorempi väki laittaa ihan ite ihanat sapuskansa, vaikka mitä ulkomaan reseptiä, mummo riekkuu jossain muualla joulutunnelmissa. Saattaa peräti vetää läskit silmille kerrankin. Terkuin Sinikka-Mummeli, joka on ollut ite syyllinen uhriutumiseensa.