Kuinka herkkä nainen olet?

Olet toinen silmäniskunainen palstalla? Ehkä niitä/meitä on enemmänkin. ;)

Riippuu vähän mihin aikaan kuukaudesta kysytään. Kerran aloin itkea kun luin jostain pikkupojista, jotka pelasi jääkiekkoa vielä pienemmän pojan kanssa. Herkistyin. Oli se aika taas kuusta.. :)

Kertoisitko vähän enemmän, oletko kenties pinnalta kova?

Olen vahva ja tasapainoinen, mutta silti herkkä. En itke kerran kuussa tai salaa iltaisin. Herkkyyteni on erilaista. Liikutuin helposti ja olen herkkä huomaamaan ihmisten tunnetiloja. Tunnen voimakkasti, vaikka vain läheiset ja ystävät sen puolen minusta näkee.

Vahvuuteni näkyy siinä, että vaikeissa tilanteissa intuitiivinen luonteeni muuttuu enemmän tässä hetkessä eläväksi ja päättäväisesti vien asioita eteenpäin ja hoidan asian. S

Vastaan nyt kuitenkin tuohon kysymykseen. Olen pohjimmiltani erittäin herkkä. En herkistele kuitenkaan usein. Eilen katsoin elokuvaa, joka kosketti syvältä. Sen lisäksi olen tänä syksynä ehkä itkenyt pari kertaa. Kerran kesällä. Jostain syystä eilen havaihduin laskemaan ne kerrat.

Elämä koulii ja kovettaa monia. Aina herkistelylle ei ole sijaa, jos pitää vain selvitä. En peräänkuuluta kovuutta enkä miellä herkkyyttä negatiiviseksi, päinvastoin. Erityisherkkyys voi olla samalla lahja ja rasite. Herkkyys on myös eri asia kuin herkistely. Herkkä reagoi helposti. Herkkäkään ei välttämättä ole herkistelijä, ei ainakaan yli-sellainen.

Herkkyydelle tai herkistelylle on aikansa ja paikkansa. Kannan ehkä liiankin herkästi toisten asioita omieni lisäksi. Sekään ei ole aina kovin rakentavaa. Ihmisen tulee osata sopivassa suhteessa kantaa omat taakkansa, vaikka apua saa ja tulee pyytää aina tarvittaessa. Herkänkään ei kannata aina heti rynnätä toisen taakkoja kantamaan, vaan antaa ihmisen itse kokea pettymykset ja haasteet ja opetella itse käsittelemään negatiivisia tunteita ja asioita, koska selviäminen edellyttää omaa käsittelyä ja vahvistaa omaa kykyä ja omia mielen välineitä selviytyä.

En ole kovin herkkä, valitettavasti.

Inhoan jos mua pidetään herkkänä. Masennusherkkä, burn out herkkä, itkuherkkä, pelko herkkä.. niitä olen jonka takia mun miehet ja jopa pikkusisko yleensä kokee jonkinlaista suojelun tarvetta mua kohtaan. Luulee kaikki että en osaa puolustaa itseäni ja säryn tai et mua pystyy manipuloimaan. Isäkin kohtelee mua varovaisemmin kuin siskoani.

Ärsyttävää et mua pidetään niin heiveröisenä ja puolustuskyvyttömänä.. en ole sellainen, vaikka ehkä vaikuttaa. Osaan pitää puoleni. Huolehtia itsestäni.

Liian herkkä olen, pitäis olla kylmempi ja kovempi luonteeltaan, ett pärjäisin yhdessä paikassa. Siellä ei herkkyys ole hyväks vaan haitaks ja siksikin olen lähdössä muualle tuolta. Mutt täytyy kehua sen paikan porukkaa, harvoin on ollut niin kovaluontoista porukkaa, eivät huoli hevillä porukkaansa ulkopuolista ja paikan pomo se vasta tunnekylmä ja kovaluontoinen tyyppi onkin, osaa vaan esittää mukavaa, mutt se on vain pintaa, hänestä ei oikeasti lämpöä löydy kaivamallakaan. Jos jään pidemmäksi ajaks tuonne, se vaara on ett muutun yhtä kylmäks ja kyynistyn lopullisesti tai masennukseni pahenee entisestään.