Niin tuli aika tyhjentää vanhenpani asunto. Luin pitkään vieras päiväkirjaa, merkintöjä oli pitkältä ajalta. Syntymäpäiviä, vierailuja ja jne. Vihreä kantinen, kannet samenttia.
Sinne roskapönttöön se kirja sitten päätyi ja sitä myöten jonnekkin. Aikanaan sen äiti oli ostanut, vieraat kirjoitelleet viestinsä.Jotenkin silloin kaikki tässä maailmassa tuntui turhalta, kaikki vaan häviää lopullisesti.
Kävellessäni pois roskapöntön luota tuli mieleen raamatullinen lause, "älä kerää maallista omaisuutta". Istuin tyhjän huoneeni lattialla, tässä huoneessa olin lukenut ylioppilaaksi ym. Nyt huone oli täysin tyhjä, siellä asui enää muistot ja tyhjän huoneen kaiku.
Askeleeni jäljet jäi hankeen, taivaalta hiljalleen tippuva lumi peitti ne näkymättömiin.Sinne jäi rakas ja lämmin koti.
Sinne roskapönttöön se kirja sitten päätyi ja sitä myöten jonnekkin. Aikanaan sen äiti oli ostanut, vieraat kirjoitelleet viestinsä.Jotenkin silloin kaikki tässä maailmassa tuntui turhalta, kaikki vaan häviää lopullisesti.
Kävellessäni pois roskapöntön luota tuli mieleen raamatullinen lause, "älä kerää maallista omaisuutta". Istuin tyhjän huoneeni lattialla, tässä huoneessa olin lukenut ylioppilaaksi ym. Nyt huone oli täysin tyhjä, siellä asui enää muistot ja tyhjän huoneen kaiku.
Askeleeni jäljet jäi hankeen, taivaalta hiljalleen tippuva lumi peitti ne näkymättömiin.Sinne jäi rakas ja lämmin koti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vieraskirja, ei vieras päiväkirja.
Vieraskirjassa saattoi olla paljonkin mielenkiintoista....
Kotimme vieraskirja on muinaismuisto, hieno nahkakantinen jossa tekstejä ja nimiä vanhempieni häistä lähtien, tai ainakin melkein. En voi tarkistaa kun kirja on veljeni perheellä mutta olen ihan varma, että eivät sitä hävitä. Eivät ainakaan ennenkuin kysyvät haluaisiko joku meistä muista sen muistokseen. Kirja kuuluu kotitaloon. Ei ole "turha tavara", se on täynnä dokumentaarisia vierailuja ja muistoja mm. sota-ajalta...
Vain historiaa ymmärtämätön ja muita ihmisiä arvostamaton heittää tuollaisen kirjan noin vain pois tutustumatta ensin tarkkaan. Hiljaista tietoa.
Nuo arvokkaat dokumentit voi ja saa lahjoittaa kansalaisarkistoon. Riemumielin ne kelpaisi sinne historioitavaksi. Sinne kelpaa kirjeet, taskukalenterit, päivyrit, päiväkirjat, vieraskirjat jne.
Tyhmät jälkipolvet tuhoavat vanhempiemme perintöä ja perinnettä hävittämällä arvokkaan.
Vihreä kantinen vieras kirja...
... ja kannet samenttia !
Ihan outo kapistus on ;)
Sinne se meni, nimenomaan älä kerää maallista omaisuutta. Turhuutta vaan kaikki on.
Ei ollut meillä vieraskirjoja, kun ei käynyt vieraitakaan.
Maallinen mammona, omaisuus, tavara ja turha tilpehööri, ovat kuitenkin aivan eri asia kuin oman lähisukunsa historia, jota löytyy myös esim. vieraskirjoista. - Nm. Mielestäni
Kirjoitin tänäkin vuonna muutaman joulukortin, joita varten oli hyllyssä 40 vuotias puhelinluettelo, mekanismi niin että voi valita millä kirjaimella alkavan sivun täräyttää esille. Siinä oli pääasiassa lankapuhelinnumeroita ja muutamien osoitteita, joiden haltijat ovat vieraantuneet, muuttaneet ja peräti kuolleet. Roskiin jouti.
Meillä iso laatikollinen vanhoja valokuvia, kukaan ei ole niitä albumeihin laittanut. Nyt pitäisi alkaa käydä ne läpi, mitä talteen ja mikä pois.
Kesällä karsin valokuvia ja kortteja.
Umpivieraita jälkipolville, joten mitäpä he heistä.
Beng
Vieraskirjat olivat sellaisia, että alkuun muistettiin täytellä, loppusivuista tuli piirustuspaperia.
Meillä kuvat äidin. En tiedä osaako enää sanoa mitä hän haluaa säilytettävän, mutta muistoja, ajatuksia ja tunteita voi herättää. Pitää vain alkaa katsella ne pokku hiljaa läpi.
Pikku.......