olisi oppia tuntemaan toinen ja tulla osaksi hänen elämää. Jos aikoo siinä olla jatkossakin osallisena. Ei se tule onnistumaan taikaiskusta. Ja pitäisi muistaa että siinä mukana tulee paljon muutakin, ystävät, sukulaiset, lemmikit, mahdolliset lapset.
Pienin askelin.
Tuntuisi lopulta hölmöltä tunnustaa suuria tunteita vielä tässä vaiheessa, vaikka niitä tavallaan onkin ja olen kertonut hänestä tykkääväni.
Se vaatii myös luottamusta päästää toinen lähelle ja paljastaa itsestään erilaisia asioita. Mistä pitää, mistä ei pidä. Mitä tykkää tehdä. Ne tulevat ilmi kuitenkin.
Pienin askelin.
Tuntuisi lopulta hölmöltä tunnustaa suuria tunteita vielä tässä vaiheessa, vaikka niitä tavallaan onkin ja olen kertonut hänestä tykkääväni.
Se vaatii myös luottamusta päästää toinen lähelle ja paljastaa itsestään erilaisia asioita. Mistä pitää, mistä ei pidä. Mitä tykkää tehdä. Ne tulevat ilmi kuitenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Pienin askelin ja suuret tunteet heti alussa voi vain säikäyttää toisen. Toki palstalla voi nimettömänä rakastaa miten paljon haluaa, eihän kukaan oikeasti täällä tiedä kenelle on.
Mutta se ensimmäinen askel irl on erittäin tärkeä. Se, että näyttää toiselle, että haluan tutustua paremmin, tykkään vähän ja ehkä ajan kanssa enemmänkin. Se ensimmäinen askel voi joskus olla myös se vaikein ja jää usein ottamatta.
Sulla on kaikki hyvin, kun ensimmäinen askel on jo otettu. Mutta on myös meitä, joille se ensimmäinen askelkin tuntuu olevan mahdoton irl. Siis mahdoton tilanne, tavattu jossain missä ei voi luonnollisesti lähentyä. Sellaisiakin paikkoja ja tilanteita on. Tai ne tarina, joissa toista ei enää näe..
Tavallaan joo, mutta täytyy tunnustaa, että sen jälkeen ei oikein ole edetty. Tässä on nimittäin muita esteitä, enkä ole ihan hänen tunteistakaan varma.
Mutta ei se poista sitä, että noita asioita se tulee joka tapauksessa myös vaatimaan, vaikka tilanne tästä vielä jollain ihmeen kaupalla etenisikin.
Tottakai noin, suhde vaatii juuri ne jutut mitä kirjoitit. Oikotietä ei ole, eikä ohituskaistaa, on vaan arkoja, pieniä ihmisiä suurine tunteineen ja pelkoineen:) Kiva, että joku täällä puhuu välillä ihan asiaa.
Allekirjoitan viestisi. Ei ihmissuhteissa ole ohituskaistaa. Tosin joidenkin kanssa jo heti alussa tuntuu tutulta, sama aaltopituus löytyy ja toisen tunteet vaistoaa hyvin pienestä vihjeestä. Riippuu ihmisen aiemmista kiintymyssuhteista kuinka helposti luottamus toiseen syntyy. Itse kun juuri omanlainen ihminen osuu kohdalle, luotan ehkä vähän liikaakin pelkän intuition perusteella. Kun on itse avoin, joskus toisenkin on helpompi avautua.
Hyvää parisuhdetta ei saa kuin uskaltamalla, luottamalla ja avautumalla. Lähelle pääsee vain olemalla läsnä ja laskemalla suojamuurit. Joidenkin kanssa se onnistuu paljon helpommin kuin toisten. Joidenkin kanssa on vaan hyvä olla ja uskaltaa olla oma itsensä.
Tunteita voi tunnustaa jo alussa, jos on hyvä pelisilmä ja tilanne sen mahdollistaa. Jos toinen vasta herättelee tunteitaan, voi tunnustus olla liikaa. Kun on ensimmäistä kertaa rakasteltu (enkä tarkoita nyt pelkkää panemista) ja katsottu tiukasti syvälle silmiin ja sieluun, ei tunteiden laatu ole enää epäselvää. Aina tuohon ei ylletä tietenkään ihan alussa.
Voi tätä naiiviuden määrää tällä palstalla!