apua, mulla on nyt ollu ihan hirmu pitkä ahmimiskausi! nyt jo melkein viikko kauheeta syöpöttelyy takana, lenkillä oon käyny normaalisti,mut syömisten takii ei tuloksia tuu!! en onnistu pääseen täst syömiskierteest pois.. antakaa jotain neuvoja miten saan taas lopetettuu hirveen ahmimisen, tänäänki tuli 1500kcal ainakin luulisin enkä ees tehny aamujumppaani... tää on kauheet ku kokoajan on niin pahaolo ja silti vaan syön.. tää on kauheeta. miten lopettaa syömiskierrre ja palata takas normaaliin, ku ite en lukuisist yrityksist huolimatta onnistu?! aina vaan ajaudun jääkaapille ja aattelen et " no ei yksi pala mitään haittaa" ,mutta sithän niit menee pari ylimäärästä mahanpohjalle seuraksi...
syömiskierre
avalance
81210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
listaa paperille sata syytä miksi ei kannattaisi syödä, katsele paperia aina kun tekee tiukkaa, muistat miksi.
Hetkinen... Toi on aika outoa, silläeikö anorektikot juuri tuota tee, että keksii monta syytä miksei tarvitse syödä? Ainoa neuvoni on hae apua ennenmin...
kantaa siihen miten voisit kirteesi katkaista mutta älä hermoile! 1500 kcalia ei lihota ketään normaalisti liikuntaa harrastavaa nuorta/aikuista jollei ole tyyliin 40 kiloinen. kyllä se katkeaa jos on katketakseen. mutta jos huomaat jatkavasi syömistä niin ole onnellinen älä vihainen itsellesi! silloin olet takaisin normaalissa elämässä etkä sairauden vääristämässä maailmassa.
samat vaikeudet. En ymmärrä, kun eilenkin piti pitää vallan vapaapäivä syömisestä, kun ketään ei ollut edes kotona pakottamassa syömään.
Siitä ehkä johtuikin, että söin ihan kamalasti, jotain 300 grammaa kaurasuklaakeksejä, leipää, karkkeja, päärynöitä ja jogurttia.
Kaikkea mitä kotoa löytyi. Sitten tein juuri sen teon, mitä aina palkään, oksensin.
En ole bulimikko, mutta jo muutaman kerran, harvemmin näin on käynyt.
Vihaan itseäni, kuin olisin aivan eri ihminen kun aloitan syömisen, en pysty lopettamaan.
En tosiaan kehoita, että oksenna syömisen jälkeen, vaan oli pakko kertoa, mua pelottaa se, millaiseksi olen muuttumassa, mielisairaaksi.
En mahda itselleni yhtään mitään.
Kaikki alkoi aika viattomasti, vähitellen jätin "huonoja ruoka-aineita" pois, ensin herkut, lihan, sitten vaalean leivän, ja niin edespäin...Nykyisin hyviä ruokia on vähän ja niitä saan syödä 200-400 kalorin edestä päivässä.
Paitsi näinä kummallisina kamalina päivinä, jolloin syön ja itken ja syön, tunnen huonoa omaatuntoa ja vihaan itseäni, kaikki menee pieleen, tuntuu kuin kaikki kilot tulisivat kerralla takaisin, vaikka käytännössä se on mahdotonta. Tuntuu, että olisin pisteessä, josta lähdin kauan sitten, eli lihavuudesta.
on sun mielestäs sitä että ei syö. tollaset paskat pitäs kaikki viiä saunan taakse ja ampuu. mun hyvä kaveri melkeen kuoli muutama vuosi sitten anoreksiaan, että ei kiitos. menkää hoitoon, syökää terveellisesti, ootte silloin kauniimpia ku ei hiukset putoo päästä, kynnet sormista, iho on helee ja kasvoilla muutakin väriä kuin meikkivoide.
Otan osaa... Minusta on hirveetä katsoa, kun joku kuihtuu minun silmieni edessä. Olen itse joutunut näkemään niin paljon, etten halua koskaan enää joutua sitä näkemään. Ei ne muistot hälvene kokonaan.
Hae apua ennen kuin toi tilanne pahenee...
Jos joku kehtaa sanoa että "Ole tyytyväinen kun syöt, se on normaalia", niin voisi kyllä miettiä toisen kerran! Esimerkiksi se mitä itse söin eilen, EI ollut normaalia. Tarkoitus oli syödä tavallinen välipala, yksi jogurtti ja yksi karjalanpiirakka. Tulos oli sitten se että vedin viisi karjalanpiirakkaa, kokonaisen paketillisen paahtoleipää ja puoli pakettia mysliä. Vatsaan sattuu niin ettei voi liikkua, on kuuma ja hikoiluttaa. Ei todellakaan ole normaalia, vaan jopa vaarallista. Miettikää ennen kuin avaatte suunne.
Itselläni on viikko sairaalloista ahmimista takana ja toinen viikko edessä, mutta sitten odottaakin jo aika ravitsemusterapeutille. Se antaa toivoa.