Saitko hyviä lahjakirjoja

En saanut.
Minä katselin Talvisen maiseman kirjoa.
Sitä-paitsi nyt on alkanut aika Fahrenheit 451.
Kirjat palavat rovioissa.
Älykkäät koneet ovat nyt jonoissa.

H.

No sain. Monta. Finlandialla palkitun Bollan, Sofi Oksasen Koirapuiston, Eeva Kilven Punaisen muistikirjan ja sitten jonkin vanhuuteen liittyvän. Se on vasta tulossa, joten en tiedä tarkkaa nimeä, mutta ilmeisesti kirjan antaja pitää sitä hyvänä valintana minulle..))

Joo mä sain taskukalenterin

Sain kaksi kirjaa, joista toinen toivomani Jussi Konttisen Siperia. Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa. Olen aina lukenut innolla löytöretkeilijöiden seikkailuista, uusien alueiden valloituksista, selviytymistarinoita vaativissa luonnonolosuhteissa. Tämä HS:n toimittaja Jussi Konttisen perheen Jakutian vuosi on suuri kertomus monella tasolla, luonnon tutkimista, lapsiperheen jokapäiväistä elämää äärimmäisissä oloissa ja perheen yhteenkuuluvuutta ja kasvua, keskinäistä lämpöä . Kirja pitää omistaa, koska siihen pitää aina palata uudelleen, löytää aina uutta, syventyä ja ihmetellä.

Toinen lahjakirjani on Sirpa Kähkösen Muistoruoho , Kuopio-sarjasta . Muutkin sarjan kirjat olen lukenut, tästäkin odotan kiinnostavaa elämystä. Takakannen tekstiä : "Annaa ja Idaa yhdistää huoli lapsenlapsesta , Hillasta...Äitien ikiaikainen syyllisyys painaa heitä. Uutisointi Vietnamista sysää vaietut asiat liikkeelle, pakottaa sotavuosien raskaat menetykset pintaan. Kuinka monta sukupolvea joutuu vielä puhumattomuudesta ja väkivallasta kärsimään ?"

Kähkönen oli Finlandia-ehdokas, ehkä hänen vuoronsa tulee lähivuosina. Bollaa jonotan kirjastosta ja odotan siltä paljon, ihastuin kovin kirjailijan esikoisteokseen nimeltä Kissani Jugoslavia. Tammikuun lukupiirin kirjana meillä on Nura Farahin Aavikon tyttäret, joka on ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani.

Hyvän kirjan olet saanut, siihen voi palata uudestaan ja uudestaan.

Sain kolme kirjaa, joista yhtä toivoin...
Tove Janssonin Sanojen lahja, sisältää ajatuksia ja aforismeja Toven kirjoista,
kirja oli jaoteltu aihepiireittäin.
Yhden Kukkakirjan Saija Sirolahden, Helpot ohjeet kimppuihin ja asetelmiin.

Kolmas, jota oikein toivoin on Suomen Lasten Runotar, sille keksin varmasti paljon käyttöä. " Säkeitä pienille ja isoille, vauvoille ja veijareille, haaveilijoille ja huliviliviikareille"

Suurenmoista, että monet suomalaisetkin hyväksyvät varauksettomasti maahanmuuttajahomon kirjat.

Harvoin Suomessa maahanmuuttaja saa kehuja eikä ainakaan jos on
lisäksi homo. Yllätys varmaan monille.
Olisko lukijat ylistäneet, jos olis tienneet ?
Hyvä kun eivät tienneet. Eihän noiden kahden asian pitäisi kirjaa
huonontaa tai parantaa.
Hyvä kirja on hyvä ja huono on huono
ja makuasia.