Olen yrittänyt hukuttaa ikävän asioihin, materialismiin. En tiedä tekeekö raha onnelliseksi, mutta hetken verran nämä kaikki asiat ympärilläni saavat unohtamaan tunteet.
ruoho on vihreämpää
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä ihmisillä on tapana syömällä ja juomalla ja ostamalla uutta tavaraa turruttaa tunteita. Olen tätä itsekin usein kokeillut. Mutta nyt jo lopettanut. Sen tavaran antama ilo on lyhyt ja pinnallinen. Jos ostat harvemmin, pidät myös niistä tavaroista enemmän.
Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta jos rahaa on tarpeeksi, se voi antaa aikaa itselleen, kun ei tarvitse rahan takia pyllistää sinne minne pomo käskee. Voi ostaa itselleen aikaa miettiä, mistähän se onni löytyy. Ei se tavarasta löydy, eikä edes toisesta ihmisestä, kyllä se siellä omassa sydämessä on kunhan sen vaan löytää.
Kyllä se toinen ihminen voi lisätä sitä onnea. Kun jo vuosikausia yksin on jo vaikeaa tuntea itseään täysin onnelliseksi, kun se kumppani puuttuu.
Voi se lisätä, mutta se myös vie sen onnen yhdellä oven sulkemisella. Tai whatsup viestillä kai nykyisin. Onni joka rakentuu vaan toisen varaan, on aika hauras. Mutta onhan oikeaa rakkauttakin vielä jossain, sellaista kaiken kestävää ja aitoa luulisin :)
En tarkoita mitään sellaista. Enemmänkin täyttymyksen tunnetta, että saa olla ja rakastaa sen tärkeimmän kanssa. Ja tietysti, erossahan se sydän särkyy kyllä, mutta voi löytää tulevaisuudessa edes jotain lohtua siitä, että sai rakastaa ja tuli rakastetuksi. Sellainen, joka tätä ei koskaan koe tai ole vielä kokenut, tuntuu jäävänsä elämässä jostain oleellisesti paitsi.
kyllä mä luulen, että jos jotain kuolinvuoteella miettii, se on just se, että sainko rakastaa.