Turvakoti istituutio

Turvakoti-instituutio ei ole Suomessa kovin vanha. Turvakodit ovat paikkoja joihin naiset voivat mennä turvaan väkivaltaisia miehiään. Turvakotien toiminta-ajatuksena on ollut, että Suomessa on suuri määrä naisia jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, mutta eivät pääse siitä eroon. Poliisin tietoon tulee vuosittain n. 27000-28000 pahoinpitelyä, joista törkeitä n. 2000. 1990-luvun alusta kasvua on ollut n 10 000 tapausta, mutta tämä johtuu osittain väkivallan uudesta rikosmäärittelystä sekä lisääntyneestä valvonnasta. Kotona tapahtuva väkivalta on tullut enemmän näkyville vuoden 1995 lainuudistuksen jälkeen.
Kenenkään ei pidä joutua väkivallan kohteeksi, varsinkaan omassa kodissaan. Se, miten tämä tavoite voidaan toteuttaa Suomessa on vaikea kysymys. Lainsäädäntö on ilmeisesti melko hyvässä jamassa. Meillä on myös erilaista kansalaistoimintaa, erityisesti naisjärjestöjen toimesta joka tähtää väkivallan tuomiseen näkyville ja estämiseen. Yhtenä osana tätä toimintaa ovat turvakodit.
Akuutissa väkivaltatilanteessa turvakoti on todella hyödyllinen. Mutta siihen liittyy ongelmia. Perheväkivaltatilanteessa on mukana myös lapsia. Kun nainen lähtee turvakotiin, hän ottaa yleensä lapset mukaan. Eräillä turvakodeilla, erityisesti sellaisilla jotka nojautuvat vahvasti feministiseen ideologiaan, on myös tavoitteena vapauttaa nainen pysyvästi väkivaltaisesta suhteesta. Toisin sanoen, kun turvakotiin kerran on menty, suhde on myös syytä heti katkaista. Tämä on ymmärtääkseni kuitenkin ongelmallista. Entä jos nainen perustellusti katsoo, että kyseessä oli alkoholin tai muun (esim. stressaavan elämäntilanteen) aiheuttama poikkeuksellinen reaktio, jonka pohjalta ei vielä pidä katkaista suhdetta, varsinkin jos suhteessa on myös lapsia? Ainakaan Espoon turvakodissa tällaista ajattelua, että nainen palaa kotiin kun akuutti tilanne on ohi, ei katsota hyvällä, vaan naisia suorastaan painostetaan esim. tekemään välittömästi avioero-ilmoitus.
Mutta vielä suurempi ongelma liittyy siihen, että eräissä turvakodeissa ei suinkaan edellytetä mitään näyttöä siitä että nainen todella on joutunut väkivallan kohteeksi. Turvakoti olettaa ilman muuta, että jos nainen tulee turvakotiin, hänellä on siihen hyvä syy. Espoon Turvakodissa asia muotoillaan niin, että naisen näkökulmaa asiaan ei kyseenalaisteta vaan häntä pyritään tukemaan hänen tekemässään ratkaisussa.
Entä jos nainen ei olekaan joutunut väkivallan kohteeksi? Eihän hänellä silloin ole mitään syytä lähteä turvakotiin? Kyllä hänellä on. Turvakotiin menolla on iso vaikutus siihen, miten mieheen tämän jälkeen suhtaudutaan. Hänestä tulee automaattisesti väkivaltainen mies, johon voidaan suhtautua kuin spitaaliseen päiväkodeissa, kouluissa ja tietenkin sosiaalivirastossa, eritoten lastensuojelussa. Mahdollisessa huoltajuusoikeudenkäynnissä tällä on iso merkitys. Varsinkin jos nainen saa puolelleen sosiaalitoimen naistyöntekijät. Tosin sosiaalitoimessa tai kouluissa työskentelevät miehet ehkä pitävät väkivaltaista miestä vieläkin pahempana, juuri sellaisena miehenä jotka pitäisi Suomesta kitkeä kokonaan pois.
Toisin sanoen, jos nainen haluaa miehestään avioeron ja lapset itselleen, niin hänen "kannattaa" aina lähteä kotoa turvakodin kautta. Turvakodissa häntä ei suinkaan epäillä keksityistä väitteistä, eikä myöhemminkään palata asiaan jos nainen ei missään vaiheessa pysty esittämään näyttöä väkivallasta. Tämän lisäksi hän voi eristää lapset isästään pitkäksikin aikaa. Tämän takaa kyseenalainen laintulkinta (Eduskunnan oikeusasiamies) jonka mukaan lapset ovat turvakodissa huoltajan vastuulla ja turvakodilla ei ole mitään velvollisuutta edistää isän ja lasten välisiä yhteyksiä. Ainoa keino millä isä voi päästä yhteyteen lastensa kanssa on käynnistää välittömästi oikeusprosessi lasten huoltajuudesta jos äiti on vienyt lapset mennessään. Yleensä hän ei älyä tätä tehdä, vaan saattaa pitkäänkin yrittää vain saada yhteyttä lapsiinsa turvakodin kautta. Turvakodit ovat pyrkineet vaikeuttamaan yrityksiä yhteydenpitoon paitsi kieltäytymällä välittämästä yhteydenottoja, myös puhumalla väkivaltaisista miehistä joita varten täytyy kehittää uusia, salaisia turvakoteja.
Ylläoleva ei ole tyhjää spekulaatiota. Minulla on käsissäni kaksi tuoretta raporttia juuri tämänkaltaisista tilanteista. Toisessa suomalainen nainen, joka oli naimisissa ei-suomalaisen EU-kansalaisen kanssa, lähti Espoon turvakotiin sen jälkeen kun poliisi oli puuttunut asiaan miehen puolesta, naisen käyttäytymisen vuoksi. Mies ei edes tiennyt mikä on turvakoti. Nainen otti lapset mukaansa, ja kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta, kunnes mies sai oikeuden väliaikaispäätöksen. Espoon sosiaalivirasto, koulut ja päiväkodit suhtautuivat mieheen erittäin torjuvasti ja kesti kauan ennen kuin tilanne joten kuten normalisoitui. Espoon lastensuojelu suhtautuu mieheen edelleen ehdottomasti huonona isänä, huolimatta siitä, että ainoa näyttö väkivallasta on äidin lapsiin kohdistamaa. Äiti ei ole missään vaiheessa edes syyttänyt isää itseensä kohdistuneesta väkivaltaisesta käytöksestä.
Tässä tapauksessa Espoon turvakodilla (johon saavuttuaan äiti lähetti välittömästi avioeroilmoituksen) oli erittäin pitkä ja syvä vaikutus lasten tilanteeseen.
Tämä asia on jo käsitelty Espoon lääninhallituksessa. Se on todennut, EOA:han vedoten, että turvakoti on toiminut oikein kieltäytyessään edistämästä lasten ja isän yhteydenpitoa. Tämä ei kuulu turvakodin tehtäviin. On myös muistettava että useimmat turvakodit ovat yksityisiä laitoksia joiden työntekijät eivät ole viranomaisia. Kuitenkin he toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Turvakodit tekevät usein esimerkiksi lasten tulohaastattelun, johon tutustumiseen isälläkin huoltajana olisi periaatteessa oikeus, niin kuin sosiaalitoimen asiakirjoihin. Turvakodit kieltäytyvät luovuttamasta näitä asiakirjoja, joskus jopa valheellisin perustein (kuten, että lapsia ei ole haastateltu)
Toisessa aivan tuoreessa tapauksessa isä on jopa kyennyt dokumentoimaan tarkasti sen, että äiti oli valmistellut pitkään lähtöä turvakotiin. Tässäkään tapauksessa mitään syytöksiä väkivaltaisuudesta ei ole esitetty. Sen sijaan vaimo siirsi ennen lähtöä perheen yhteiset rahat omalle tililleen, otti lomaa työpaikastaan, suoritti erilaisia muita valmistelevia toimia mieheltään salaa kun puolisot olivat sopineet eroavansa n puolen vuoden kuluttua. Hän vei lapset mennessään turvakotiin ja sama kuvio toistui: "väkivaltainen" isä joutui tekemään erittäin paljon töitä ennen kuin tilanne normalisoitui edes jollain tavoin. Tähän liittyvät myös ns. valvotut tapaamiset, jotka ovat myös lähinnä isiin kohdistuva keino jolla yhteydenpitoa vaikeutetaan.
Tämä on nähdäkseni turvakoti-instituution väärinkäyttöä. Jos tällainen tilanne yleistyy, niin on harkittava, että turvakotiin tulo edellyttää väistämättä ainakin jonkinlaista näyttöä siitä, että väkivaltaa todella on tapahtunut. Jos tällaista näyttöä ei ole, niin turvakotiin menijän on ainakin maksettava kaikki kulut itse. Samoin tällaisessa tapauksessa turvakodilla tulisi olla velvoite järjestää isän ja lasten yhteydenpito, vaikka äiti vastustaisikin.
Turvakotien epämääräinen oikeudellinen asema, kummalliset laintulkinnat ja turvakotien suuripiirteinen suhtautuminen siihen kysymykseen mitä vanhempien välillä todella on tapahtunut (vain naisen versio otetaan huomioon, ja sitäkään ei mitenkään kontrolloida) voivat siis pahimmillaan johtaa siihen että turvakodeista tulee (on jo tullut) näppärä keino jolla voidaan eristää isä lapsista. Aivan erityisesti tämä on tehokas keino kun isä on ulkomaalainen, eikä osaa senkään vertaa pitää oikeuksistaan kiinni kuin tavalliset suomalaismiehet.

Ote: Helsingin yliopisto