Pääseekö hyväksikäytöstä koskaan yli. Onko kokemuksia. Itse olen joutunut äitini ahdistelun kohteeksi ja olen tällä hetkellä täynnä vihaa ja en voi enää tukahduttaa tuskaani. Olo on sietämätön.
Käyn terapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
Selviänkö, tuleeko minusta ikinä hyvä äiti? Pääsenkö ongelmistani yli. Kokemuksia???
Kokemuksia...
Pervot älkää vaivautuko vastaamaan, teillä on oma palstanne seksi-osastolla.
Käyn terapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
Selviänkö, tuleeko minusta ikinä hyvä äiti? Pääsenkö ongelmistani yli. Kokemuksia???
Kokemuksia...
Pervot älkää vaivautuko vastaamaan, teillä on oma palstanne seksi-osastolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, aiheesta on pitkiä keskusteluja, esim. osoitteessa; http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=18045&c=219&p=1&pm=1
Lisäksi suljettu foorumi, joka vaatii kirjautumisen on ositteessa
http://www.tukirengas.net/mt/forum/index.php
Toipumiseen tarvitaan aikaa ja hyviä ja turvallisia ihmisiä ympärille terapiasuhde... voimia sinulle.
Kyllä insestistä voi selvitä. Minä olen selvinnyt, jotenkin. Jouduin isäni hyväksikäyttämäksi ikävuosina 3/4-10/11.
Viha on terve reaktio siihen, että sinua kohtaan on tehty vääryyttä. Vihaa sydämesi pohjasta! Jos joku tulee sanomaan, että soh soh, sinun pitää antaa anteeksi nyt, katkeroidut ja sinusta tulee ilkeä ihminen niin vastaa, jotta HITOT! Viha, mitä ei vihata, aiheuttaa ongelmia ruumiille ja psyykelle, ihan oikeasti. Älä siis koeta "tukahduttaa tuskaasi". Siitä ei ole mitään hyötyä, haittaa siitä on. Siitä tulee maha kipeäksi, siitä tulee migreeniä, siitä tulee kuumetta, siitä sairastuu psyykkisestikin.
Masennuslääkkeitä (Zoloft, 25 mg) syödään täälläkin ja vakava psykoottinen masennuskin on sairastettu viitisen vuotta sitten. On ollut syömishäiriötä, anoreksiaa. Opiskelut katkolla neljän vuoden ajan, nyt ne rullaavat taas :) Kroppa on ihan sekaisin, maha on kipeä.
Mutta kyllä näistä yli päästään!
Minä uskon, että meistä tulee ihan hyviä äitejä. Ainakin tiedostamme, kuinka vahingollista kaikenlainen väkivalta on lapselle. Tiedämme mitä on olla kipeä. Emme mene paniikkiin, emmekä sulje silmiämme ja korviamme jos lapselle tehdään pahaa taikka hän sairastuu. Kaikki se on meille jo tuttua. Sitä toivon, että jos itselläni on joskus lapsia, en tartuttaisi häneen omia pelkojani ja perusturvattomuuttani.
Kyllä tämä tästä!
Sisua toivottaen,
kissa
ps. netissä on keskustelupalsta hyväksikäytetyille, nimeltään räppänä. Sinne!
Omista kokemuksista on kohta 40 vuotta ja pitkään ne lapsuuden asiat ovat rassanneet. Kävin jopa tanssimassa isäni haudalla, kun vitutti niin. Aviomieheni oli ihmeissääin, mutta kun tiesi tapauksen, miin ei mollannut. Vihasin, vihasin kauan. Vihasin itseänikin epähuomiossa, mutta aika ja kasvaminen ihmisenä on auttanut antamaan itselle anteeksi. Eihän se ole lapsen vika!