Olen pahasti pihkassa jo toista kertaa (ensimmäiselläkään en uskaltanut mennä puhumaan) samaan teräväpäiseen tyttöön eräässä lukiossa, mutta enää ei olla edes samassa koulussa.
Tuntuu siltä, että jotenkin tässä pitää jo toimia, kun vielä uudestaankin on samaan ihmiseen ihastunut, mutta kun miettii tarkemmin tapaa, romahdan täysin. Olen siis vaihtanut koulua ja yhteisiä kursseja ei enää ole, ja en todellakaan uskalla vain marssia vanhaan kouluun puhumään tytölle... ensinnäkään en tiedä, mistä puhuisin, sitten kuinka ja milloin puhun. Ja viimeiseksi tulee pelot siitä, miten hän reagoi lähestymiseeni, kun ei olla koskaan puhuttu toisillemme (kasvot/nimen kuitenkin kumpikin varmaankin tunnistaa).
Olen suht toivottomassa tilanteessa, kun lähestymisen tarve on jo pakottava, perhoset ovat tehneet yhdyskunnan sisuksiini ja pelkään, miten ihastukseni suhtautuu siihen, kun kävelen luokse ja alan puhua päivän säästä tai muusta yhtä tyhmästä.
Auttakaa avutonta! :(
Tuntuu siltä, että jotenkin tässä pitää jo toimia, kun vielä uudestaankin on samaan ihmiseen ihastunut, mutta kun miettii tarkemmin tapaa, romahdan täysin. Olen siis vaihtanut koulua ja yhteisiä kursseja ei enää ole, ja en todellakaan uskalla vain marssia vanhaan kouluun puhumään tytölle... ensinnäkään en tiedä, mistä puhuisin, sitten kuinka ja milloin puhun. Ja viimeiseksi tulee pelot siitä, miten hän reagoi lähestymiseeni, kun ei olla koskaan puhuttu toisillemme (kasvot/nimen kuitenkin kumpikin varmaankin tunnistaa).
Olen suht toivottomassa tilanteessa, kun lähestymisen tarve on jo pakottava, perhoset ovat tehneet yhdyskunnan sisuksiini ja pelkään, miten ihastukseni suhtautuu siihen, kun kävelen luokse ja alan puhua päivän säästä tai muusta yhtä tyhmästä.
Auttakaa avutonta! :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten olisi jos ottaisit häneen jotenkin muuten yhteyttä, tekstiviesti, tai maili?
mutta minulla ei ole kumpaakaan... saan ehkä osoitteen jostakin riuhtaistua, mutta miltä tuntuisi ihastuskirje ensikäteen tuntemattomalta ihmiseltä? En osaa ajatella kunnolla, kun suolet menee solmuun joka kerta, kun yritän miettiä mitä tekisi. :(
sitten otat vaan itseäsi niskasta kiinni, ja kerrot hänelle, ajattele kuitenkin me vain kerran täällä eletään, ja ainakin olet sitten asialle tehnyt jotain. ja kävi kuin kävi uskon että maailmassa on jokaiselle se oma kulta löytyy...
Mee ihmeessä kertoo tuolle tytölle jotenkin ittestäs ja tunteistas. Ne sää ja muut tylsät jutut voi varmaan jättää omaan arvoonsa, niidenkin aika tulee vielä joskus jos sattuu, että tulevaisuudessa tulee hetkiä jolloin puheenaiheista on pula.
Ota vaan iloinen ilme ja pilkettä silmään, kyllä se niillä onnistuu. Suolijutut on parempi jättää tytölle kertomatta, mut niistä perhosista se tyttö vois vaikka tykätäkin. Kuulosti ainaskii kauheen suloselta. Niistä saatte hyvän yhteisen puhenaiheen jos sattuu, etä tytölläkin sellasia lentelee.
Mut muista yks juttu niistä käsistä. Laita ne mieluummin vaikka taskuun kuin niskaan.
Ei muuta kuin lykkyä tykö ja kohti unelmia.
mitä tahansa niin tee jotain! :D ja minä tykkäisin vaikka saisin mailina tai tekstarina..ei oo niin paha! :) tsemppiä!
Entä hypoteettinen tilanne, että en saa yhteyttä tekstitse? Osoitteen saaminen joidenkin yhteyksien kautta on siinä ja siinä... miten voisi mennä kasvotusten tapaamaan tyttöä, jonka kanssa ei ole koulun kannalta enää mitään yhteistä tekemättä itsestään aivan pelleä? Mahaan sattuu...
Pysäytät sen jossain nurkassa ja koitat saada jotain juttua käyntiin että olit siellä ja siellä opiskelemassa ja samalla kysyt numeroa ja treffeille! Ei tyttö voi noin vain kieltäytyä, varsinkaan jos hän on sanomasi mukaan terävä! ;)