Tänään minusta taaskin tuntuu siltä
, etten enää jaksaisi yrittää.
Jos vain voisin, mä kysyisin enkeliltä
.Miksi elän ja mikä on mun määränpää.
Onko tehtäväni vuotaa vain kyyneleitä?,
siinä ainakin mä onnistun!
Elämäni täynnä on perkeleitä,
ehkä se on syy miksi mä lannisun.
Jos ois minulla voimaa niin lopettaisin,
kyyneleet ei vuotaisi ainaskaan.
Toivon että pysyvästi nukahtaisin,
siksi tahdon käydä taas nukkumaan!.
Luotinko mä liikaa rakkauden voimaan,
ja siihen että joku musta välittäis?.
Mä en ketään syytä, mä en ketään soimaa
siitä että elämäni on vain mennyt näin!!!
KK
, etten enää jaksaisi yrittää.
Jos vain voisin, mä kysyisin enkeliltä
.Miksi elän ja mikä on mun määränpää.
Onko tehtäväni vuotaa vain kyyneleitä?,
siinä ainakin mä onnistun!
Elämäni täynnä on perkeleitä,
ehkä se on syy miksi mä lannisun.
Jos ois minulla voimaa niin lopettaisin,
kyyneleet ei vuotaisi ainaskaan.
Toivon että pysyvästi nukahtaisin,
siksi tahdon käydä taas nukkumaan!.
Luotinko mä liikaa rakkauden voimaan,
ja siihen että joku musta välittäis?.
Mä en ketään syytä, mä en ketään soimaa
siitä että elämäni on vain mennyt näin!!!
KK
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ei kykene tekemään suuria, voi täyttää elämänsä pienillä asioilla. Seinään tuijottelu ja murehtiminen on turhaa ja tuhoisaa. Käy jossain, harrasta jotain. Ihan kuinka vaatimatonta tahansa. Silloin tapaa myös uusia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on mukavia, vaikka yleensä muistamme lähinnä hankalat tapaukset. Olen itse mt-syillä eläkkeellä. Eläke ei poista elämän kriisiytymistaipumusta, mutta hieman tasoittaa ja antaa hieman varmuutta tulevaisuuden suhteen.
Jokainen kuolee joskus. Itsellänikin kuoli juuri läheinen. Kuolemaa voi kaivata, olen kaivannut itsekin. Mutta läheistä surressa on erityisen kolkkoa, että elävä kaipaa kuolemaa. Mieti uudelleen: jos tietäisit nyt sairastavasi syöpää ja kuolevasi kuukauden sisällä, niin olisitko tyytyväinen tapaan jolla elät ja asenteihisi? Vai voisiko jotain muuttaa, vaikka pienen pieni askel kerralla? Jos et tätä elämää halua, hyväksyt myös äkillisen luonnollisen kuoleman, ja et kadu elettyä elämääsi, eikö niin?
Eikä oo!
Kuunteleppa laulu "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa";
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa
Et ehkä oo vielä ihan oikein oivaltanut vain?
Se oivaltaminen tulee, kun oot avoin ajatukselle!
Meillä kaikilla ihmisillä on VAIKEETA, ei sinulla oo siihen yksinoikeus.
Pittää vain funtsia toisella tavalla eikä rypeä itsesäälissä (SORRY).
Kun elämä on vain sellaista: välillä "huttuu, välillä lettuu".
Sinä its päätät elämäsi suunnan, ootko pessimisti vai optimisti.
Kukaan muu ei voi päättää.
Elämän murheet opettavat, kehittävät, antavat ymmärrystä ja viisautta.
Mieti miten mukavaa meillä suomalaisilla on ja vertaa muitten maitten ihmisten ongelmiin ja varsinaisiin traumoihin!
Jos sinulla on ongelmia, niin mee selvittämään niitä psykologin tai jonkun muun kanssa.
Mitä sinulta tarvitaan?
Ainoastaan puhelinsoitto ja oma yritteliäisyys!