Kävin eilen vihdoin Zyoptix-Lasik –esitutkimuksessa, ja tänään olisi määrä suorittaa itse operaatio. Heräsin seitsämältä, ja heti kun tulevan päivän ohjelma iski tajuntaan, olin pystyssä kuin tikka! Olo on samalla kertaa jännittynyt ja malttamaton.
Esitutkimus sujui ihan mukavasti, vaikkakin aikamoisen kiireen keskellä (odotushuone oli koko ajan täynnä potilaita, eikä aikataulu pitänyt). Ensin sairaanhoitaja mittasi silmän taittovoiman autorefraktometrillä ja otti mittauslaitteilla sarveiskalvotopografian sekä Zyoptix-menetelmään tarvittavan Zywave-kartan. Tutkimuksen joka vaiheessa vertailtiin saatuja mittaustuloksia nykyisiin silmälasiarvoihini, ja hoitaja mainitsi moneen otteeseen niiden olevan hyvinkin yhteneväiset. Tieto tuntui rauhoittavalta. Tässä tutkimuksen vaiheessa selvisi jo sekin, että sarveiskalvollani on tarpeeksi paksuutta läpän tekemiseen. Paksuudet olivat luokkaa 520/530 nm, kun Käypä hoito –suosituksessa mainitaan raja-arvoiksi 450-480nm. Hoitaja puolestaan sanoi, että jos sak:n paksuus on vähintään 500nm, läppä pystytään tekemään.
Automaattisten mittausten jälkeen sain akkommodaation lamauttavat tipat silmiini ja istuin lääkäriä odottelemaan.
Lääkäri teki pikaisen anamneesin kysellen mm. mitä opiskelen, mitä teen työkseni, mitä harrastan ja milloin olen saanut ensimmäset lasini. Leikkaustavan valinnasta ei juurikaan keskusteltu sen paremmin kuin omista odotuksistanikaan leikkastulosta koskien. Leikkaussopimukseen lääkäri kirjoitti enempiä kyselemättä tavoitearvoiksi /-0 oa., joten monovision-ratkaisua hän ei ilmeisesti ollut kohdallani harkinnutkaan. Lääkäri katsoi (korjatun) visukseni normaalilla visustaululla ja vilautti puna-vihertestiä. Ihmettelin vähän sitä, että lääkäri katsoi visukset vain 1.0:aan asti, mutta ilmeisesti ei ollutkaan tarkoitus hakea maksiminäöntarkkuuttani, vaan tarkastaa vain lasikorjaukseni riittävyys. Lisäksi tipat alkoivat tarkastuksen edetessä jo hiukan vaikuttaa, ja maailma näytti normaalia sumuisemmalta. Varsinaista subjektiivista tarkastusta ei myöskään tehty; hajataiton määrä ja ax-suunta määräytynevät sarveiskalvokuvien perusteella. Sitten kurkattiin silmään skiaskoopilla ja silmämikroskoopilla – kaikki näytti olevan kunnossa. Lopuksi lääkäri kävi pikaisesti läpi leikauksen kulun ja riskit. Lääkärintarkastuksen jälkeen hoitaja otti vielä uuden Zywave-kartan mustuaiset laajennettuina, ja that’s it – ei kun kotiin odottelemaan seuraavaa päivää! Kävin kotimatkalla apteekissa hakemassa kostutus- ja antibiootti-kortisonitipat jo valmiiksi jälkihoitoa varten.
Itse esitutkimuksessa ei ollut mitään epämiellyttävää – ”pahinta” olivat varmaan akkommodaation lamauttavat tipat, jotka kirvelivät parin sekunnin ajan. Akkommodaation lakattua toimimasta huvitin itseäni yrittämällä tarkentaa lähietäisyydelle; se ei yksinkertaisesti vain onnistunut, ja totesin saavani hyvää esimakua aikanaan tulevasta ikänäöstä. Lukiessa jouduin toteamaan niin kuin vanhemmat sukulaiseni: ”Kun käsivarret eivät riitä...”
Kiireen tuntu esitutkimuksen aikana hiukan häiritsi, ja etenkään lääkärin vastaanotolla ei tuntenut saavansa kovinkaan yksilöllistä ”palvelua”. Toisaalta koko touhun rutiininomaisuus rauhoitti, koska jos hommat eivät ole hanskassa, niin ei niitä sitten noin jouheasti kyllä hoidetakaan. Tuli mieleeni, että tutkimus on takuulla hämmentävä kokemus sellaiselle, joka ei ole lukenut palstakilometreittäin tietoa taittovirhekirurgiasta etukäteen ja/tai joka ei tiedä silmistä ja näkemisestä sitäkään vähää, minkä minä opiskeluni tässä vaiheessa! Neuvon siis hankkimaan kaikki mahdolliset tiedonmuruset aiheesta jo ennen esitutkimusta ja lukemaan vähän yleistä silmän toiminnastakin. Kannattaa myös kirjoittaa mielessä pyöriviä kysymyksiä vaikka paperille lääkäriin mennessä, koska ne kummasti tuppaavat unohtumaan, vaikka muka ei jännittäisikään... Tieto lisää tuskaa, mutta niin kai tietämättömyyskin!
Lähtölaskenta näyttää 2h50min... Kirjoittelen kuulumisia sitten, kun leikkauksen jälkeen kykenen!
Esitutkimus sujui ihan mukavasti, vaikkakin aikamoisen kiireen keskellä (odotushuone oli koko ajan täynnä potilaita, eikä aikataulu pitänyt). Ensin sairaanhoitaja mittasi silmän taittovoiman autorefraktometrillä ja otti mittauslaitteilla sarveiskalvotopografian sekä Zyoptix-menetelmään tarvittavan Zywave-kartan. Tutkimuksen joka vaiheessa vertailtiin saatuja mittaustuloksia nykyisiin silmälasiarvoihini, ja hoitaja mainitsi moneen otteeseen niiden olevan hyvinkin yhteneväiset. Tieto tuntui rauhoittavalta. Tässä tutkimuksen vaiheessa selvisi jo sekin, että sarveiskalvollani on tarpeeksi paksuutta läpän tekemiseen. Paksuudet olivat luokkaa 520/530 nm, kun Käypä hoito –suosituksessa mainitaan raja-arvoiksi 450-480nm. Hoitaja puolestaan sanoi, että jos sak:n paksuus on vähintään 500nm, läppä pystytään tekemään.
Automaattisten mittausten jälkeen sain akkommodaation lamauttavat tipat silmiini ja istuin lääkäriä odottelemaan.
Lääkäri teki pikaisen anamneesin kysellen mm. mitä opiskelen, mitä teen työkseni, mitä harrastan ja milloin olen saanut ensimmäset lasini. Leikkaustavan valinnasta ei juurikaan keskusteltu sen paremmin kuin omista odotuksistanikaan leikkastulosta koskien. Leikkaussopimukseen lääkäri kirjoitti enempiä kyselemättä tavoitearvoiksi /-0 oa., joten monovision-ratkaisua hän ei ilmeisesti ollut kohdallani harkinnutkaan. Lääkäri katsoi (korjatun) visukseni normaalilla visustaululla ja vilautti puna-vihertestiä. Ihmettelin vähän sitä, että lääkäri katsoi visukset vain 1.0:aan asti, mutta ilmeisesti ei ollutkaan tarkoitus hakea maksiminäöntarkkuuttani, vaan tarkastaa vain lasikorjaukseni riittävyys. Lisäksi tipat alkoivat tarkastuksen edetessä jo hiukan vaikuttaa, ja maailma näytti normaalia sumuisemmalta. Varsinaista subjektiivista tarkastusta ei myöskään tehty; hajataiton määrä ja ax-suunta määräytynevät sarveiskalvokuvien perusteella. Sitten kurkattiin silmään skiaskoopilla ja silmämikroskoopilla – kaikki näytti olevan kunnossa. Lopuksi lääkäri kävi pikaisesti läpi leikauksen kulun ja riskit. Lääkärintarkastuksen jälkeen hoitaja otti vielä uuden Zywave-kartan mustuaiset laajennettuina, ja that’s it – ei kun kotiin odottelemaan seuraavaa päivää! Kävin kotimatkalla apteekissa hakemassa kostutus- ja antibiootti-kortisonitipat jo valmiiksi jälkihoitoa varten.
Itse esitutkimuksessa ei ollut mitään epämiellyttävää – ”pahinta” olivat varmaan akkommodaation lamauttavat tipat, jotka kirvelivät parin sekunnin ajan. Akkommodaation lakattua toimimasta huvitin itseäni yrittämällä tarkentaa lähietäisyydelle; se ei yksinkertaisesti vain onnistunut, ja totesin saavani hyvää esimakua aikanaan tulevasta ikänäöstä. Lukiessa jouduin toteamaan niin kuin vanhemmat sukulaiseni: ”Kun käsivarret eivät riitä...”
Kiireen tuntu esitutkimuksen aikana hiukan häiritsi, ja etenkään lääkärin vastaanotolla ei tuntenut saavansa kovinkaan yksilöllistä ”palvelua”. Toisaalta koko touhun rutiininomaisuus rauhoitti, koska jos hommat eivät ole hanskassa, niin ei niitä sitten noin jouheasti kyllä hoidetakaan. Tuli mieleeni, että tutkimus on takuulla hämmentävä kokemus sellaiselle, joka ei ole lukenut palstakilometreittäin tietoa taittovirhekirurgiasta etukäteen ja/tai joka ei tiedä silmistä ja näkemisestä sitäkään vähää, minkä minä opiskeluni tässä vaiheessa! Neuvon siis hankkimaan kaikki mahdolliset tiedonmuruset aiheesta jo ennen esitutkimusta ja lukemaan vähän yleistä silmän toiminnastakin. Kannattaa myös kirjoittaa mielessä pyöriviä kysymyksiä vaikka paperille lääkäriin mennessä, koska ne kummasti tuppaavat unohtumaan, vaikka muka ei jännittäisikään... Tieto lisää tuskaa, mutta niin kai tietämättömyyskin!
Lähtölaskenta näyttää 2h50min... Kirjoittelen kuulumisia sitten, kun leikkauksen jälkeen kykenen!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Pian saanee toivottaa tervetulleeksi näkevien joukkoon :D!
Omasta leikkauksesta tulee huomenna 4 viikkoa. Jälkitarkastus pääsiäisen jälkeen. on kyllä ihanaa nähdä näin hyvin!
Paikka on siis Medilaser, Tampereellako? Kuka on leikkaava kirurgi?
Kysynpä sinultakin että mitattiinko pupillin kokoa pimeässä/laajennettuina ja kerrottiinko sinulle miten ison leikkausalueen aikovat tehdä?
Kyllä, Tampereen Medilaser, ja Harri Koskela on leikkaava lääkäri.
Mittaukset tehtiin tosiaan ennen ja jälkeen pupillin laajentamisen, laite mittaa myös pupillin koon. En tullut kysyneeksi leikkausalueen halkaisijaa - olin enemmän kiinnostunut sarveiskalvon paksuudesta, koska se on mahdollisen uusintaleikkauksenkin kannalta ratkaisevaa. En usko, että omalla kohdallani operoitava alue tulee ongelmalliseksi; lähtöarvoni ovat od -5.75 -0.50 ax50 ja os -3.75 -0.25 ax0.
Nyt lähden operoitavaksi! :-/
Toivotan pikaisia paranemisia ja leviämätöntä näköä! Olen itse juuri kamalan kiireinen, ja en kerkeä osallistumaan keskusteluun kunnolla kuin vasta jokusen päivän päästä kun julkisesti pitää kuitenkin pohtia kunnolla mitä sanoo. Mulle voi yksityisesti aina mailailla, luen/vastaan mielelläni. Osoitteeni oli jippo2k, josta loppuosa on myrealbox piste com.
1. Koska näönparannusleikkaukset eivät ole sairaudenhoitoa tai ennaltaehkäisyä vaan massavolyymista liiketoimintaa, puitteet tämän toiminnan harjoittamisessa tai asiakkaan kohtelu on tietenkin sen mukaista.
2. Toinen asiakas joka ei tiedä tuon taivaallista leikkauksista tai mistään muustakaan asiaan liittyvästä, josta kirjoittaja on etukäteen ottanut selville, ei ole leikkaukseen mennessään sen huonommassa asemassa kuin kirjoittajakaan.
3. Vaikka leikkaava lääkäri ottaakin auliisti leikattavan rahat vastaan, mitään yksilöllistä kohtelua tai hoitoa siellä on kuitenkin turha odottaa.
4. Kannattaisi kysyä lääkäriltä, antaisiko tämä leikata omat silmänsä. Luultavaa on, että useimmat eivät antaisi, mikä kertoo siitä, että lääkärikunta pitää siihen liittyviä riskejä liian suurina saavutettavaan hyötyyn nähden. Leikkauksia tehdään vain, koska ne tuovat erittäin hyvät tulot leikkaaville lääkäreille niin kauan kuin hyväuskoisia leikattavia riittää.
Onko sinulla kenties huono päivä?
Suurin osa noista väitteistäsi ei kyllä pidä paikkaansa ollenkaan.
"Leikkauksia tehdään vain, koska ne tuovat erittäin hyvät tulot leikkaaville lääkäreille niin kauan kuin hyväuskoisia leikattavia riittää".
Typerin kuulemani väite.
Kiitos kysymästä, päiväni on aivan tavallinen.
Jos se todellakin on typerin kuulemasi ”väite”, et ole vielä kuullut juuri mitään. Kunhan ikää karttuu lisää, tulet huomaamaan, että ”väite” pitääkin paikkansa ja on paljon ihan oikeasti typeriä väitteitä olemassa.
Luuletko, että lääkärit leikkaavat hyväntekeväisyysperiaatteella? Jos niin tekisivätkin, leikkaushinnat olisivat aivan toisenlaiset.
Kaikki esittämäni asiat pitävät paikkansa, enhän olisi niitä muuten tänne kirjoittanut.
Ihan pakko puuttua tuohon sun hypetyksen 4 kohtaan. Kyseisen kirurgin silmät on leikattu, ja leikkaajana toimi samaisen firman toinen kirurgi.
Koskelan Harri on leikkauttanut omat silmänsä, kirurgina toimi saman firman P. Oksman (joka operoi myös mun silmät). Niin kerta!
Kuka nyt hyväntekeväisyydestä on puhunut??
Ovathan ne hinnat toki korkeita mutta niin on moni muukin asia. En pidä niitä ihmisiä hyväuskoisina jotka ovat valmiita maksamaan pari-kolmetonnia saadakseen näkönsä takaisin. Oli ainakin omasta mielestäni hyvä sijoitus ja joka sentin arvoista.
Itse sain todella hyvää palvelua Turun Silmälaserissa ja koin että minusta pidettiin hyvää huolta. Joten väitteesi että yksilöllistä palvelua ei voi odottaa ei ainakaan pidä paikkansa. Minusta voi odottaa ja pitääkin. Maksavana asiakkaana sitä on oikeus pyytää ja jos sitä ei saa niin sitten voi valita toisen klinikan.
Kunhan oma ikäsi vähän karttuu niin ehkä ymmärrät olla laukomatta perättömiä väitteitäsi muiden riesaksi.
Näkönsä takaisin? Mistä ihmeestä sinä puhut? Eiväthän he ole sokeita tai muullakaan tavalla näkövammaisia. Varmasti kaikilla näkö on voitu korjata laseilla vähintään tyydyttäväksi ja useimmilla jopa hyväksi. He ovat nyt vain hyväuskoisina joutuneet mainonnan uhriksi.
Hyväuskoisuus on uskomista mainoksiin, jotka lupaavat vaikka mitä, vaikka todellisuus onkin sitten aivan toisenlainen. Ilman jatkuvaa mainontaa tuskin kukaan osaisi edes kysyä näitä hieman epämääräisiä ”terveyttä edistäviä” kirurgisia toimenpiteitä. Aika moni tuntuu olevan jollakin tavalla tyytymätön leikkauksen lopputulokseen ja kun aika kuluu, heitä tulee varmasti lisää.
Kolme tuhatta on aika paljon parinkymmenen minuutin toimenpiteestä. Juuri se tekee siitä häikäilemätöntä ja rahanahnetta liiketoimintaa.
Sinä ehkä sait hyvää (ja yksilöllistä) palvelua, mutta aloittaja ei kertonut sellaista saaneensa.
No nyt kyllä vähän vaikuttaa siltä että sina hakemalla haet jotain olemattomia epäkohtia.
Eihän sillä nyt ole mitään merkitystä vaikka silmälaseilla saisikin näön korjattua. Jotkut haluavat harrastusten tai työnsä takia kokonaan eroon silmälaseista. Jos tämä nyt on mahdollista ja rahat löytyvät niin why not??
Minulle selitettiin perinpohjaisesti kaikki mahdolliset riskit ja harkinnan jälkeen olin valmis maksamaan sen kolme tonnia. En usko että se tekee minusta kaikkiin mainoksiin hörähtävää hyväuskoista hömppeliä. Itse en ollut ennen leikkauspäätöstä nähnyt yhtään ainutta mainosta, vaan olin kuullut Lasikista ystävien ja tuttavien kautta jotka itse olivat käyneet ko. operaatiossa. Mainonnalla ei ollut osuutta tai arpaa siinä että minä päätin korjauttaa näköni (eli taas olit väärässä).
Valitettavaa on tietenkin se ettei operaatio aina vastaa kaikkien odotuksia ja että kaikki ei esimerkiksi pääse laseistansa eroon. Realismia on se että on tietoinen näistä riskeistä.
Sinä ajattelet liian subjektiivisesti. Se mitä kirjoitin tarkoittaa suuremman ryhmän käyttäytymistä tai uskomuksia. Joukkoon mahtuu aina poikkeuksia – niin kuin kirjoitustesi perusteella sinäkin. Jos kaikki on onnistunut kohdallasi (hyvä niin), se ei kuitenkaan tarkoita, että niin kävisi kaikille muille.
Useimmat päätyvät leikkauspöydälle mainonnan tai jotkut jopa tämän keskusteluryhmän kirjoitusten perusteella. Mainonta tuo esille vain kaikki positiiviset asiat, jotka mahdollisesti seuraavat onnistuneen leikkauksen jälkeen. Mainoksissa ei hiiskutakaan mistään haittavaikutuksista tai epäonnistuneista lopputuloksista totaalisista näönmenetyksistä puhumattakaan. Mainonnan kohdallasi hoitivat ystäväsi ja tuttavasi, jotka luultavasti olivat sitten lukeneet jonkin mainoksen tai itse joutuneet samanlaisen ”markkinoinnin” kohteeksi niin kuin sinäkin ystäviesi ja tuttaviesi taholta.
Nuoret taitavat olla näiden ”leikkausten” pääasiakaskunta ja markkinoinnin pääkohde. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että parikymppinen tarvitsee silmiään vielä ainakin 50 vuoden ajan ellei sitten halua turvautua opaskoiran apuun. Kukaan ei voi sanoa, miten nyt tehty leikkaus vaikuttaa silmiin 50 vuoden kuluttua. Luultavasti se on leikkaamatonta silmää huonompi mahdollisesti paremmasta taittokyvystä huolimatta. Ei yksi onnistunut leikkaus tee kaikista onnistuneita eikä yksi tyytyväinen potilas tee kaikista potilaista tyytyväisiä.
Leikkaavan lääkärin täytyy jo ihan lääkärinetiikan vuoksi kertoa leikkauksen riskeistä, mutta on luultavaa, että niitä ei turhaan korosteta, sillä sehän olisi sama asia kuin (hyvin) maksavan asiakkaan tahallinen menettäminen. ”Business is always business”, niin kuin alan miehet tapaavat sanoa. Sen ovat myös silmälääkäriasemien lääkärit ymmärtäneet.
Ideologiasi pohjalta voisit ennemminkin huolestua esimerkiksi tupakanpoltosta. Kauhistus - nuoret saavat kimmokkeen tupakanpolttoon vertaisyhmästään ja jopa vanhemmilta sukulaisiltaan, jotka siis toimivat mainonnan välikappaleina. Tupakka-askit huutavat nykyään raadollisia lauseita tupakanpolton riskeistä, ja silti ihmiset polttavat. Eivätkö he siis ole tietoisia riskeistä?
Et ilmeisesti ole edes lukenut taittovirhekirurgiaa suorittavien klinikoiden esitteitä. Kaikissa niissä kyllä kerrotaan myös leikkaukseen liittyvistä riskeistä, ja viimeistään sen tekee leikkaava lääkäri. Riskiharkinta jää tietenkin aina potilaan omalle vastuulle, eikä lääkäri voi ottaa vastuuta siitä, miten perusteellisesti potilas asioita omassa päässään punnitsee. Faktat ovat kuitenkin löydettävissä sekä puolesta että vastaan, ja siksi on tärkeää hankkia mahdollisimman paljon tietoa refraktiivisesta kirurgiasta etukäteen. Ei, asiaan perehtynyt ei ole sen paremmassa asemassa leikkaustuloksen suhteen kuin perehtymätönkään (viitaten ensimmäiseen kirjoitukseesi), mutta tieto lisää valmiuksia tehdä päätös omista lähtökohdistaan, riskit tiedostaen.
Olet oikeassa siinä, että taittovirhekirurgian pitkäaikaistulokset eivät vielä ole ennustettavissa - seuranta-aika tässä vaiheessa on noin 20 vuotta. Toimenpiteistä on kuitenkin vankka teoriapohja, samoin kuin silmän toiminnasta yleensä. Minä olen ainakin tässä vaiheessa valmis maksamaan elämänlaadusta, ja sen parantumista tässä nyt toivon. Et voi päättää tai moralisoida kenenkään puolesta sitä, mitä seikkoja kukin kokee tärkeäksi elämänlaatunsa kannalta!
Toki leikkaukset maksavat, mutta jostainhan sinäkin (toivottavasti) saat palkkasi. Onko sinulla hajuakaan, kuinka paljon taittovirhekirurgiaan tarvittavat laitteet maksavat? Jos "yksinkertaisinkin" mittauslaite voi maksaa helposti satatuhatta euroa, niin voi karkeasti kuvitella, mitä maksavat laser-laitteet tietokoneohjelmineen. Laitteita täytyy myös huoltaa, maksaa lääkärin palkkio, kiinteistön vuokra, hoitajien palkat... Jos sitä paitsi en enää tämän jälkeen tarvitse laseja, ennen kuin lukulasit vanhempana, olen säästänyt silmälasi- ja piilolinssikuluissa leikkaushinnan takaisin alle kymmenessä vuodessa.
Niin minä olenkin huolissani tupakoinnista kuin myös huumeiden väärinkäytöstä, lisääntyneestä alkoholinkäytöstä, matkapuhelinsäteilystä (joka muuten on piilevä aikapommi), ympäristön saastumisesta, väestöräjähdyksestä, internetin rappiottavasta vaikutuksesta, television tarjoamasta roskasta ja nykyisin jatkuvasti lisääntyvästä egosentrisestä ajattelusta. Näönparannusleikkaukset ovat vain yksi mutta pieni osa tätä listaa.
Rahastusketjussa on tietenkin monta välikättä. Leikkauksessa tarvittavat laitteet saattavat olla kalliita, mutta suurin syy siihen on valmistajan niistä pyytämä hinta. Veikkaan, että näiden laitteiden valmistus on erittäin hyvä liiketoimi niitä valmistaville ja myyville. Leikkausklinikoille laitteiden hinta on yhdentekevä, koska asiakkaat maksavat lopulta kaikki kulut. Lääkärit tietenkin mielellään puolustavat korkeita hintojaan tarvittavien laitteiden kalleudella. Luulen kuitenkin, että verottomasta leikkaushinnasta suurin osa menee lääkärin henkilökohtaisiin tuloihin.
Tottakai ajattelen subjektiivisesti, ja kirjoitustesi perusteella niin teet myös sinä.
"Joukkoon mahtuu aina poikkeuksia – niin kuin kirjoitustesi perusteella sinäkin."
Mistä päättelet että juuri minä olen se poikkeus jolla leikkaus meni hyvin??? Luulenpa että suurin osa leikkauksessa käyneistä on tyytyväisiä tuloksiin, muuten sana kyllä kiertäisi ja leikkaukset lopetettaisiin kokonaan.
"Jos kaikki on onnistunut kohdallasi (hyvä niin), se ei kuitenkaan tarkoita, että niin kävisi kaikille muille."
En missään vaiheessa ole väittänyt että näin olisikaan. Mutta se ei myöskään tarkoita että me joilla operaatio onnistui olemme vähemmistössä.
"Se mitä kirjoitin tarkoittaa suuremman ryhmän käyttäytymistä tai uskomuksia".
Tuskinpa vain. Vai oletko tutkinut asiaa lähemmin? Kirjoituksistasi saa vaikutelman että et kyllä ole erityisen perehtynyt näihin asioihin, vaan olet nyt vain jollain yleisellä Anti-mainonta kannalla.
"Nuoret taitavat olla näiden ”leikkausten” pääasiakaskunta ja markkinoinnin pääkohde."
Riippuu mitä tarkoitat "nuorilla". Leikkauksia ei suoriteta alle 18-vuotiaille, ja sen ikäiset osaavat kyllä jo ihan hyvin nähdä mainonnan "läpi".
"Kukaan ei voi sanoa, miten nyt tehty leikkaus vaikuttaa silmiin 50 vuoden kuluttua. Luultavasti se on leikkaamatonta silmää huonompi mahdollisesti paremmasta taittokyvystä huolimatta."
Ei voikaan sanoa, mutta olisi kiva tietää minkälainen "ekspertti" sinä muka olet sanomaan "Luultavasti" sitä ja tätä. Alan asiantuntija??
Tuo INCE3T:n hapatus nyt ei ollut ihan tämän aloittamani keskusteluketjun tarkoitus, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa...
Leikkauksesta on nyt kolme tuntia. Silmät vuotavat kuin Niagara, ja tuntuvat tosiaankin hiekkaisilta. Mutta tiedän, että tämä on väliaikaista ja asiaankuuluvaa - sitä paitsi eivät ne piilolinssitkään aina niin mukavilta tuntuneet pitkän päivän venyttyä yön tunneille...
Tunti leikkauksen jälkeen näin 0.4-visusrivin (enempää ei tosin "tarjottukaan") ja nyt juuri niin hyvin kuin alati huurustuvien, uimalaseja muistuttavien suojakilpien läpi vain voi. Ensivaikutelma näkökyvystä on kuitenkin kaikin puolin rohkaiseva!
Leikkaavaa lääkäriä on pakko puolustaa sen verran, että eilisestä kiireen tunnusta ei ollut tänään tietoakaan, ja operaatio sujui rauhallisesti ja varmaotteisesti. Ja kyllä, niin kuin moni jo totesikin, ainakin tämän kyseisen lääkärin omat silmät on myös laseroitu.
Voin selostaa leikkauksen tarkan kulun tuonnempana, jos jotakuta kiinnostaa..? Raportoin myös näköni paranemisesta/kehittymisestä. Itselleni oli ennen leikkausta suuri apu ja lohtu muiden kokemuksista, kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille! Nyt lähden lepuuttamaan Niagaran putouksiani...
Kiinnostaa kovasti kaikki näköösi liittyvät havainnot jatkossa. Ja jos jaksat kirjata tuntemuksiasi päiväkirjan tavoin kuten "pauli s" on tehnyt, niin näkisin sen erittäin hyödylliseksi niille jotka ovat leikkausta suunnittelemassa!
En malttanut olla äsken vähän kurkkaamatta suojalasien alta. Näen aivan käsittämättömän hyvin! Näen esim. television tekstin todella tarkasti, jos ei ota huomioon suojalasien aiheuttamaa hämärrystä ja huurtuneisuutta. Tuli jo mieleeni, voiko sekin olla jotenkin epänormaalia, että näkee jo tässä vaiheessa näin terävästi... ;)
Tuntuu parhaimmalta pitää silmiä joko auki tai kiinni pidemmän aikaa. Pistely/vihlonta on kovinta silloin, kun olen pitänyt silmiäni kiinni kauemmin ja avaan ne. Vetistäminen on jo nyt hiukan hellittänyt. Suojalaseja raottaessa piti tietysti vähän kurkata peiliinkin; sidekalvo punoittaa aika lailla, mutta mitään verenpurkaumia ei ole.
Olisi tarkoitus kirjoittaa varsinainen leikkauskertomus huomenna - nyt suojalasit häiritsevät kirjoittamista liikaa. Muuta ongelmaa en kyllä näyttöpäätteellä edes koe. En varmaankaan ole näön kehittymisen kanssa aivan yhtä analyyttinen kuin pauli s (kiitos paulille paranemistoivotuksista!), mutta kyllä täältäkin joitain subjektiivisia kokemuksia irtoaa...
Kuulostaa siltä, että silmäsi ovat todella hyvässä kunnossa, niin kuin pitäisikin olla. Veikkaan, ettet näe edes pimeässä lamppujen ympärillä leviämistä kovin häiritsevästi. Katsotaan miten käy! Kerroitko jo pupillisi maksimikoon (jos, niin luin huolimattomasti)? Ilmeisesti sinäkään et saanut papereita, missä kerrottaisiin leikkausalueen tiedot ja pupillin koko?
Kävin samassa paikassa leikkauksessa kuin sinä. Mulla kävi kans niin, että näkö oli jo samana iltana yllättävän kirkas. Ei kai se sitten mitenkään epänormaalia ole...
Tsemppiä paranemiseen, kokemuksesta voin sanoa että sulla on jo pahin ohi :)
Heräsin yöllä ankaraan toispuoleiseen päänsärkyyn, ja ajattelin unenpöpperössä sen tietysti johtuvan uusista silmistäni. Pari tabua naamaan ja takaisin nukkumaan - ja luovuin taas tässä vaiheessa laskettelumaskistani, joka on jo painanut kestokipeän kohdan nenänvarteeni. Mietin jo vaihtoehtoja noille laskettelulaseille - mistähän niitä amerikkalaisrouvien käyttämiä pimennysmaskeja saisi??
Näin aamusella ei ainakaan ole huomattavaa muutosta eiliseen. Vasen silmä on lähes täydellinen, jos näin uskaltaa sanoa, mutta oikea pysyy epätarkkana. En oikein muuten osaa kuvailla oikean silmän näköä, kuin että näkö ei ole terävä. Kokeilin juuri -0.75-linssiä tuon oikean silmän eteen, mutta näkö ei tarkentunut - siinä on siis joko "plussaa" tai alentunut näöntarkkuus. :(
Olin niin ylevästi suunnitellut etukäteen pysyväni maltillisena näön paranemisen suhteen... Kummasti vain alkaa hermostuttaa, kun muutosta ei tapahdu! Täytyy katsoa, jos tänään kävisin tutulla optikolla mittauttamassa tämänhetkisen refraktioni. Ensimmäinen leikkauksen jälkitarkastus on vasta kuukauden päästä.
Itselläni ei ollut mitään "laseja" vaan sellaiset suojakilvet jotka teipattiin ihoteipillä kiinni naamaan. Oli hullun näköiset, mutte ne ei kullä olleet ollenkaan epämukvat. Pienenpienet painaumat jäi poskien päälle aamulla ja ne hävisivät puolessa tunnissa. Kilvet pysyivät oikein hyvin paikoillaan yöllä.
Minä sain tosiaan semmoiset laskettelu- ja uimalasien sekoitukset. Tummat kaarevat linssit, joissa on uimalasien kaltaiset "tiivisteet" linssien ympärillä, ja ne menevät kuminauhalla pään ympäri. Nuku niiden kanssa sitten! :(
Voisikohan jostain optikolta tai apteekista sitten saada sellaiset muovikilvet...? Ei varmaan maksa kovinkaan pajon. Ne on muoviset, läpinäkyvät ja niissä on pieniä "ilmareikiä".
Moi!
Juu, hyvin on vielä muistissa ne kammottavat suojalasit... yöks!
Uusinnan jälkeen en enää huolinut suojalaseja vaan pyysin kaihileikkausten jälkeen käytettävän kilven. Se on tosiaan muovinen kupu, joka teipataan silmän päälle. Sen kanssa on huomattavasti helpompi nukkua. Jos asut Medilaserin lähellä, voit käydä pyytämässä suojakilvet sieltä. Muutoin ehkä apteekit osaavat auttaa...
Tsemppiä paranemiseen! Äläkä hermostu suttuisuudesta, kuivumisesta se yleensä vain johtuu.
Itse ostin nämä amerikkalaistätien nukkumislaput ihan meidän omalta Henkka-Maukalta. Hyvin ajoivat asiansa ja olivat pehmeät käyttää. Tosin välillä heräilin aamulla siihen, että oli heittänyt nämäkin suojat unissani pois :-)
Kävin optikkoystäväni tutkittavana! Silmämikroskoopilla 10x suurennoksella ei sarveiskalvon läpistä näkynyt jälkeäkään. Vapaa visus oli oikeassa 1.0 ja vasemmassa 1.25. Emme mitanneet refraktiota objektiivisesti (skiaskoopilla tai autorefraktometrillä), mutta koelinsseillä testaten oikeaan olisi mennyt 0.50 (V=1.25), vasempaan ei mitään. (Lähtöarvot olivat siis oikea -5.75 -0.50 ax50, vasen -3.75 -0.25 ax0.) Ilmeisesti nämä tulokset ovat varsin lupaavia, koska suuremmat miinukset pyritään ensin ylikorjaamaan plussan puolelle, josta arvon pitäisi ajan kanssa palautua lähemmäs /-0:aa. Nyt vain hartaasti toivon, ettei tule takapakkia!
Niin, kävin myös Medilaserista hakemassa irralliset kirkkaat kilvet, jotka teippaan yöksi silmien suojaksi. Laskettelu-uimalaseilla voisin heittää vesilintua, paitsi ettei vesilintuja saa heitellä...
Mun leikkauksen tekee Oksman. Onko kenenkään silmiä ko. henkilö leikannut? Kommentteja kiitos! Ja sit toinen kyssäri: miksi niitä suojalaseja pitää pitää? Ja miten pärjään töissä leikkauksen jälkeen kun siellä on super tehokas ilmastointi joka tiputtaa jo nyt piilarit poskille kun silmät kuivuu niin kauheesti. Ennen tuota työpaikkaa ei ollu mitään ongelmia kuivumisen kanssa. Tiedossa on vaan päivän sairasloma eli leikkauksen jälkeisenä päivänä pitäis olla jo töissä.
Hei!
Kyllä, P. Oksman leikkas mun silmät. Uskomattoman ammattitaitoinen ja MIELLYTTÄVÄ ihminen (kuinka monelle lääkäri on itse tuonut leikkauksen jälkeen kahvia?!?). Suosittelen :)
Suojalasit annetaan eka illaksi sen takia, ettei silmään pääse mitään ylimääräistä. Öisin niitä käytetään siksi, ettei pysty vahingossakaan hankaamaan silmiään (läppään voi tulla ryppyjä).
Ilmastointi työpaikalla voi pahentaa silmien kuivumista. Mutta kannattaa mainita asiasta kirurgille, hän voi tarvittaessa kirjoittaa vähän pidemmän sairasloman (onhan näin?). Ja sitten kun menet töihin, niin pidä tipat aina mukana. Mä olin sairaslomalla yhden päivän viikonlopun eikä ollut mitään ongelmaa palata töihin.
Olen menossa samaan leikkaukseen ja samaan paikkaan kuukauden päästä. Voisitko laittaa minulle vaikka mailia ([email protected]) ja kertoa lisää leikkauksesta ja miltä nyt tuntuu.
Oculus, oliko tuo sinun 1.0/1.25 näöntarkkuus E-taululla vai millä? :)
Ja kertokaa muutkin omia visuksianne korjausleikkausen jälkeen.
Olin leikkauksen jälkeiset kaksi päivää tiiviisti kotioloissa, ja silmien kuivuminen ja väsyminen pysyivät hyvinkin kohtuuden rajoissa. Eilen kuitenkin olin käymässä vanhemmillani parin tunnin ajomatkan päässä, ja auton ilmastointi pahensi huomattavasti kuivumisoireita. Illalla silmät punoittivat jo aika lailla. Pääsin samalla tarkkailemaan hämäränäkemistä ja vastaantulevien autojen valoja (matkustajan paikalta, tosin), ja kyllähän näkyvyys pimeällä tiellä oli huonompi ja valot häikäisivät pahemmin kuin ennen leikkausta. Katuvalojen ympärillä oli ”hattaroita” ja ajovalot levisivät yhdeksi isoksi valopalloksi. Tosin nythän oikein syvennyin tarkkailemaan näitä ilmiöitä – tuskin ne olisivat niin paljon häirinneet, jos en olisi hakemalla hakenut ongelmakohtia.
Nyt olen ensimmäistä päivää töissä leikkauksen jälkeen, ja työpaikan koneellinen ilmastointi pistää silmät koville. Olen tiputellut kostutustippoja varmaan tunnin välein, ja silti silmät ovat kuin särjellä. Asiakkaat varmaankin luulevat, että minulla on armoton krapula... :-/ Kuivuudesta johtuen näöntarkkuuskin vaihtelee, mutta olen silti erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen näkökykyyni. Paremmin näkyy nyt kuin aiemmin piilolinsseillä, joissa hajataittoa ei ollut korjattu.
Ensi viikolla Tampereelle leikkaukseen, Lasikia tiedossa! Tulen täältä kaukaa Tampereelle joten mietityttää nuo suojalasit joita leikkausohjeen mukaan pitää pitää leikkauspäivä ja sitten aina nukkuessa viikon ajan. Jos ne kerta muistuttaa laskettelulaseja, niin voin olla aika kiva näkö kun istun leikkauksen jälkeen 8 tuntia junassa kohti kotia. Saatikka kun kävelen juna-asemalle. Miten muut pärjäsitte lasien kanssa? Pidittekö niitä tosiaan koko päivän?
Kysy lääkäriltäsi asiasta.. Mutta Kirurgipalvelusta lähdetään ilman mitään laseja (yöllä kilvet viikon verran). Ja eräskin henkilö meni suoraan Linannmäen Spaceshotiin leikkauksesta (leikkaus Helsingissä) ja tämä oli yli 5 vuotta sitten.
Itse sain tosiaan semmoiset laskettelu- ja uimalaseja muistuttavat tummat suojalasit, joita oli määrä pitää leikkauspäivänä ja sen jälkeen viikon ajan öisin. Ajatuksena on kait ihan vain saada silmille mekaaninen suoja pölyä, viimaa yms. vastaan välittömästi operaation jälkeen, ja öisin tietty estää silmien hierominen. Ainakaan päivällä ei varmaan ole mitenkään pakollista pitää maskia, koska sellaista ei kakista paikoista edes anneta. Ota omat, hyvin suojaavat arskat mukaan, niin suojaavat valolta ja pahimmilta ärsykkeiltä... ja varjelevat kanssamatkustajia, koska silmät saattavat olla ikävän näköiset (punaiset/turvoksissa) leikkauksen jälkeen. :)
Yritin kuuliaisesti pitää suojalaseja leikkauspäivän, mutta pitihän sieltä aina välillä kurkkia ja ihmetellä uutta, parempaa näköä. Kaksi yötä nukuin laskettelulaseilla, sitten hain operointipaikastani irralliset muovikilvet, jotka teipataan ihoteipillä (saa apteekista) yöksi silmille. Niiden kanssa oli huomattavasti mukavampi nukkua. Olihan siinä aina se teippaamisen ja irtirepimisen riesa, mutta oli toisaalta turvallisempi tunne, kun tiesi, ettei voi vahingossa hangata läppiä irti unissaan...
Sain tänään autorefraktometrillä mitatut arvot silmistäni:
od: 1.0 -0.25 ax4 Vv= 1.2(-1)
os: 0.50 -0.25 ax170 Vv= 1.2
Plussan puolella siis ollaan reippaasti, minkä olin kyllä huomannutkin - oletin vain vasemmassa olevan vähemmän plussaa, kuin mitä siinä onkaan. Molemmissa on siis varaa palautua miinukseen päin, mikä on käsittääkseni oletettavaakin.(?)
Pääsin myös vertaamaan ennen ja jälkeen leikkauksen otettuja sarveiskalvon topografiakuvia. Tarkasteltaessa 3D-kuvaa sarveiskalvosta liioitelluilla kaarevuussäteillä, oli sak ennen leikkausta enemmän tai vähemmän kupera pallopinta - kun taas nyt leikkauksen jälkeen muoto on kovera ts. sarveiskalvolla näyttää olevan monttu! Oli mielenkiintoista nähdä ero niin konkreettisesti, vaikkakin kyseessä olivat tosiaankin liioitellussa mittakaavassa simuloidut muodot. Mietin tuota oletettavaa miinuksen palautumista. Se tuntuisi loogiselta sikäli, että kun läppä paranee reunoistaan, kudos ikään kuin tiukkenee ja puristaa sarveiskalvoa takaisin kuperampaan suuntaan. Palstamme silmälääkäri varmaankin osaa arvioida tätä kudoksen palautumisprosessia tarkemmin?
Silmämikroskoopilla näkyi läpän reuna utuisena varjona (käytössä oli eri valaisujärjestelmä kuin viimeksi), ja oikean silmän sarveiskalvon pintaepiteelin alla näkyi joku valkoinen hiukkanen. Se ei haitannut keskeistä aluetta, mutta täytynee seurata sitä, poistuuko se, pysyykö ennallaan vai lähteekö vaeltamaan. Jospa lääkäri osaisi sitten sanoa, mikä tuo hippu on, mikäli se on vielä jälkitarkastuksen aikoihin tallella.
Olen tässä palaillut "normaaliin päiväjärjestykseen", eli pessyt kasvojani ja käyttänyt silmämeikkiä normaalisti - tosin varoen, ettei puhdistusainetta (eikä tietenkään meikkiä) pääse silmiin. Viime yö oli viimeinen suojakilpien kanssa, ja täytyy tunnustaa, että ikävä ei niitä tule...
Eihän tuossa vasemmassa silmässä paljon plussaa ole, kun sitä on vain 0,5 verran...
Tuskin läppä parantuessaan sarveiskalvoa paljon muovaa, se kasvaa vain taas kiinni ja varsinkin alkuvaiheessa se pysyy paikallaan "imukuppiefektillä". Tähän perustuu myös se, että tarvittaessa sama läppä voidaan irrottaa lisätoimenpiteessä uudelleen muutaman kuukauden ajan tai läpän asentoa voidaan korjata, mikäli se ryppyilee.
Valkoisesta hiukkasesta en osaa sanoa, mikä se on. Se voi tietenkin olla pieni epäpuhtaus (käsineestä, pölyhiukkanen tai leikkauksesta johtuva pieni samentuma tms.) Oli mikä oli, sille ei todennäköisesti tarvitse tehdä yhtään mitään. Olen pari kertaa tavannut esim. kaihileikkauksen jälkeen silmän sisällä olevaan kankaan säikeeseen (leikkausliinasta tms.) eikä niillekään mitään tehdä (ellei aiheuta tulehdusta tms.)
Moi oculus!
Nyt vasta löysin tän koko palstan ja oon itteki harkitsemassa silmien näönkorjausleikkausta ja oon mielenkiinnolla lukenu näitä tarinoita täällä. Viimesin kommenttisi on viikko leikkauksen jälkeen ja nyt kiinnostaisikin kuulla uusimmat kommentit näin kolmen kuukauden jälkeen.
Kovasti itsekin haluaisin, mutta riskit niin kovin pelottavat ja muut lieveilmiöt.
Enpä meinannut tähän keskusteluketjuun enää eksyäkään! Olen kirjoittanut tämänhetkisestä tilanteesta seuraavaan threadiin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000008984068#22000000008984068
Tilanne on sama edelleen - no, eihän tuosta viestistä tätä kirjoittaessa ole kuin pari viikkoa! =)