Ensin tunsin selittämättömän voimakasta seksuaalista vetovoimaa sinua kohtaan. Pitkään sen salasin, kunnes sitten uskalsin tunnustaa haluni sinulle. Ja miten onnellinen olinkaan, kun sanoit tuntevasi myös vastaavaa halua minua kohtaan. Hetken aikaa (hyvin pienen) oikeasti tunsin olevani haluttu sinun silmissäsi ja koin, että oikeasti välität. Tunnuit tosi läheiseltä ja olin onnellisempi kuin moneen vuoteen olin ollut. Sitten yhtäkkiä käytöksesi muuttui. Valehtelit yhä enemmän, jätit asioita kertomatta, et halunnut tavata enää niin usein, etkä enää itse ehdottanut lainkaan tapaamisia. Käytöksesi oli kylmää ja tavatessamme olit koko ajan kännykkä kädessä viestittelemässä muille sekä aloit välttelemään kosketuksia. Osoitit ihan tällä käytökselläsi, ettei sua kiinnosta enää. Koska ei ihminen, joka välittää toisesta ja on kiinnostunut tämän asioista, käyttäydy koskaan noin. Minä olisin tarvinnut läheisyyttä, sitä että olisit ollut aidosti kiinnostunut minusta, olisit ollut henkisesti läsnä edes ne harvat hetket kun olimme yhdessä. Mielestäni en pyytänyt paljon ja kaiken saman olin itsekin valmis antamaan sinulle. Sinä teit kuitenkin ihan tietoisesti valintasi ja se valinta oli sitten toiveesi mukaisesti meidän eromme.
Selvitystä jos sitä kaipaat
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on katkeruutta, ei ikävöintiä.
Siinä on koossa hyviä aineksia katkeruuteen, mutta on toinen asia, antaako itsensä kuitenkaan katkeroitua.