Olen 16-vuotias tyttö ja painan 50 kg. Olen siis 171 cm pitkä joten tämä lasketaan lieväksi alipainoksi. En ole ollenkaan itsevarma kehostani. Tuntuu, että kehopositiivisuuden myötä laihoja ja hoikkia ihmisiä vain moititaan.
Syön enemmän kuin muut ikäiseni, 5 kertaa päivässä ja annokseni ovat isoja. Syön melkein joka päivä herkkuja ja käyn noin kerran tai kaksi kertaa viikossa syömässä roskaruokaa.
En harrasta mitään.
Saan kuulla usein kavereiltani kuinka tikku olen ja minulla ei ole persettä. Ei minulla edes ole hirveän pieni perse, mutta tunnen oloni silti tosi epävarmaksi. Välillä joku saattaa sanoa että minulla ei ole poikaystävää koska olen niin tikku. Se pitäisi ottaa vitsillä, mutta se sattuu aina. Kaverini mietti käytänkö minä xxs vaatteita, vaikka käytän oikeati s/xs vaatteita, hän ei uskonut minua. Olisko yhtä oikein sitten sanoa hänelle, että käyttääkö hän xxl vaatteita kun xl olisi varmaan liian pieni. Terkalle olen sanonut tästä ja hän heitti vain vitsillä, että voisin antaa sulle vähän itseltäni rasvaa. Tähän perään saan kuulla sukulaisiltani, kuinka minulla on varaa syödä, vaikka olen täynnä. No entäs toisinpäin kun minä sanon, että hänellä ei ole kyllä varaa syödä enempään.
Aina pitäisi kaikki kommentit ottaa vitsillä vastaan. Saatan nauraa niille, mutta illan itken. Ahdistaa katsoa kehoani. Olen välillä silmät kyynelissä vain ahminut itseni täyteen herkkuja, mutta en liho millään. Tuntuu, että laihalle on yleisesti hyväksyttävää huomauttaa hänen kehostaan, toisin kuin lihavalle. Laihalla on aina itsetunto katossa.
Syön enemmän kuin muut ikäiseni, 5 kertaa päivässä ja annokseni ovat isoja. Syön melkein joka päivä herkkuja ja käyn noin kerran tai kaksi kertaa viikossa syömässä roskaruokaa.
En harrasta mitään.
Saan kuulla usein kavereiltani kuinka tikku olen ja minulla ei ole persettä. Ei minulla edes ole hirveän pieni perse, mutta tunnen oloni silti tosi epävarmaksi. Välillä joku saattaa sanoa että minulla ei ole poikaystävää koska olen niin tikku. Se pitäisi ottaa vitsillä, mutta se sattuu aina. Kaverini mietti käytänkö minä xxs vaatteita, vaikka käytän oikeati s/xs vaatteita, hän ei uskonut minua. Olisko yhtä oikein sitten sanoa hänelle, että käyttääkö hän xxl vaatteita kun xl olisi varmaan liian pieni. Terkalle olen sanonut tästä ja hän heitti vain vitsillä, että voisin antaa sulle vähän itseltäni rasvaa. Tähän perään saan kuulla sukulaisiltani, kuinka minulla on varaa syödä, vaikka olen täynnä. No entäs toisinpäin kun minä sanon, että hänellä ei ole kyllä varaa syödä enempään.
Aina pitäisi kaikki kommentit ottaa vitsillä vastaan. Saatan nauraa niille, mutta illan itken. Ahdistaa katsoa kehoani. Olen välillä silmät kyynelissä vain ahminut itseni täyteen herkkuja, mutta en liho millään. Tuntuu, että laihalle on yleisesti hyväksyttävää huomauttaa hänen kehostaan, toisin kuin lihavalle. Laihalla on aina itsetunto katossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei omaa kehoa tartte miettiä, kun tekee jotain vaan. Mutta aina parempi olla tikku kuin valas!
Riittää, kun tiedät että kaikki muut ihmiset ovat myös epävarmoja itsestään ja varsinkin ne jotka kommentoi. Kaikkein parasta on ajatella, että jos toinen osapuoli kritisoi ulkonäköä, niin lähes aina se tarkoittaa, että sillä on pahaolla. Vain erittäin harva kritisoi toista henkilöä mikäli hänellä on hyvä olo. Persoonallisuushäiriöt toki erikseen.