Kuolemanpelosta rauhaan ja rakkauteen

Kah­den vel­jen kuo­le­ma jät­ti epä­us­koi­sen ys­tä­vä­ni si­sim­pään kuo­le­man­pe­lon.

Kuun­te­lin hä­nen ker­to­mus­taan sii­tä, mi­ten hän löy­si Ju­ma­lan rau­han. Hän oli ol­lut lap­suu­des­taan as­ti he­rän­neel­lä tun­nol­la.

– Us­ko­vai­sen py­hä­kou­lu­no­pet­ta­jan sa­nat ja pu­heet jät­ti­vät si­sim­pää­ni kai­pauk­sen oman­tun­non rau­haan. Myö­hem­min et­sin hen­gel­lis­tä ko­tia. Mi­nul­la oli hätä sie­lu­ni ti­las­ta.

Ki­peä ky­sy­mys

Nuo­ren per­heen­sä kans­sa hän muut­ti paik­ka­kun­nal­le, jol­la asui ys­tä­vä­ni us­ko­vai­sia su­ku­lai­sia.

– Kun hei­dän kans­saan tuli pu­het­ta us­ko­na­si­ois­ta, mi­nul­la oli pal­jon ky­sy­myk­siä. He pyy­si­vät seu­roi­hin, ja vä­hän vas­ta­ha­koi­ses­ti me­nin. Vii­mei­seen as­ti ki­pui­lin, on­ko se niin yk­sin­ker­tai­nen asia: vain us­koa syn­nit an­teek­si!

– Läh­din seu­rois­ta ko­tiin, mut­ta sa­man tien mi­nun oli pa­lat­ta­va su­ku­lais­ta­loon. Ha­lu­sin us­koa. En osaa ku­va­ta tun­te­mi­si­a­ni, mut­ta muis­tan, mi­ten hel­pot­tu­nut ja on­nel­li­nen olin, kun mi­nul­le saar­nat­tiin syn­nit an­teek­si.
452
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja

Et­si­jä sai rau­hat­to­mal­le tun­nol­leen Ju­ma­lan rau­han ja tun­si iloa löy­tä­mäs­tään.

Tuo­ta iloa ihas­te­lee myös lau­lun­te­ki­jä: ”Mikä ar­mo­si mit­ta, oi Her­ra, mi­nun koh­dal­le mää­rät­ty. Ole kii­tet­ty, Her­ra­ni Jee­sus…” (Sl. 295:4.)

Kun syn­tien­sä vuok­si Ju­ma­las­ta eros­sa elä­nyt ih­mi­nen us­koo syn­tin­sä an­teek­si, hän pa­laa Ju­ma­lan yh­tey­teen, hä­nen Hen­ken­sä osal­li­suu­teen, ja hä­nes­tä tu­lee van­hurs­kas, Ju­ma­lal­le kel­paa­va.

Apos­to­li Paa­va­li ki­teyt­tää Ju­ma­lan ar­mo­jär­jes­tyk­sen seu­raa­vas­ti: ”Tämä Ju­ma­lan van­hurs­kaus tu­lee us­kos­ta Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, ja sen saa­vat omak­seen kaik­ki, jot­ka us­ko­vat. Kaik­ki ovat sa­mas­sa ase­mas­sa, sil­lä kaik­ki ovat teh­neet syn­tiä ja ovat vail­la Ju­ma­lan kirk­kaut­ta mut­ta saa­vat hä­nen ar­mos­taan lah­jak­si van­hurs­kau­den, kos­ka Kris­tus Jee­sus on lu­nas­ta­nut hei­dät va­paik­si.” (Room. 3:22–24.)

Oma ide­at ja pon­nis­tuk­set ei­vät au­ta

Ju­ma­lan van­hurs­kau­den saa­vat omak­seen ne, jot­ka us­ko­vat.

Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja, ei ih­mi­sen omien pyr­ki­mys­ten ja pää­tel­mien tu­los.

Us­kon lah­jan saa­nut elää Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa, ai­na uu­des­taan evan­ke­liu­miin tur­vau­tu­en. Sii­tä hän saa voi­maa.

Paa­va­li, joka ai­ka­naan vah­vis­ti Fi­lip­pin kris­tit­ty­jä, roh­kai­see tä­män­kin päi­vän kil­voit­te­li­joi­ta: ”äl­kää ol­ko mis­tään huo­lis­san­ne, vaan saat­ta­kaa ai­na se, mitä tar­vit­set­te, ru­koil­len, ano­en ja kiit­tä­en Ju­ma­lan tie­toon. Sil­loin Ju­ma­lan rau­ha, joka ylit­tää kai­ken ym­mär­ryk­sen, var­je­lee tei­dän sy­dä­men­ne ja aja­tuk­sen­ne, niin et­tä py­syt­te Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa.” (Fil. 4:6–7.)

Äänestä
  • Mat­ka evan­ke­liu­min hoi­dos­sa

    Edel­leen apos­to­li ke­hot­taa: ”Val­lit­koon tei­dän sy­dä­mis­sän­ne Kris­tuk­sen rau­ha, jo­hon tei­dät on yh­den ja sa­man ruu­miin jä­se­ni­nä kut­sut­tu.” (Kol. 3:15).

    Kris­tuk­sen ruu­miin, Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan, sy­vin ole­mus on ”van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa, jot­ka Pyhä Hen­ki an­taa” (Room. 14:17).

    Kun rau­haa et­si­nyt ys­tä­vä­ni ot­ti us­kol­la vas­taan an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min, hän pää­si ko­ke­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­kas­ta­vaa huo­len­pi­toa.

    Vaik­ka tun­te­mi­set mat­kal­la vaih­te­le­vat ja epäi­lyk­set tah­to­vat es­tää us­ko­mas­ta va­paas­ti, Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­men poh­ja­vi­re on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa. Se on sitä sik­si, et­tä hä­nen tur­van­sa on Ju­ma­lan ar­mo­työs­sä: ”Ei siis al­la kiu­saus­ten epäil­lä nyt tar­vit­se, ei­kä tiel­lä huo­kaus­ten epä­toi­vo val­lit­se, kun on täy­si so­vi­tus, sie­lun tur­va, pe­las­tus” (Vk. 301:4).

    Pu­hut­te­le­va van­hus

    Mi­nua pu­hut­te­lee vies­ti van­huk­ses­ta, joka oli saa­nut us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja pa­la­ta lap­suu­ten­sa us­koon.

    Kun joku ky­syi, ei­kö hän ole kat­ke­ra men­neis­tä eri­seu­ran ajois­ta, hän sa­noi: ”An­teek­si­an­ta­mus on sitä var­ten.”

    Us­ko an­teek­si­an­ta­muk­seen oli tuo­nut hä­nel­le Ju­ma­lan rau­han ja rak­kau­den mie­len. Rau­han ja rak­kau­den evan­ke­liu­min kuu­lut­ta­mi­nen on Jee­suk­sen omil­leen an­ta­ma teh­tä­vä, joka on yhä voi­mas­sa.

    Teks­ti: Mar­ja-Lii­sa Si­vu­la

    Äänestä

Höpöjargonia. Hohhoijaa...

1Äänestä
  • Tosi vl ei kirjoita sanaa "epäuskoinen" tällä palstalla. Ehkä omissa piireissä käyttää sanaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kah­den vel­jen kuo­le­ma jät­ti epä­us­koi­sen ys­tä­vä­ni si­sim­pään kuo­le­man­pe­lon.

Kuun­te­lin hä­nen ker­to­mus­taan sii­tä, mi­ten hän löy­si Ju­ma­lan rau­han. Hän oli ol­lut lap­suu­des­taan as­ti he­rän­neel­lä tun­nol­la.

– Us­ko­vai­sen py­hä­kou­lu­no­pet­ta­jan sa­nat ja pu­heet jät­ti­vät si­sim­pää­ni kai­pauk­sen oman­tun­non rau­haan. Myö­hem­min et­sin hen­gel­lis­tä ko­tia. Mi­nul­la oli hätä sie­lu­ni ti­las­ta.

Ki­peä ky­sy­mys

Nuo­ren per­heen­sä kans­sa hän muut­ti paik­ka­kun­nal­le, jol­la asui ys­tä­vä­ni us­ko­vai­sia su­ku­lai­sia.

– Kun hei­dän kans­saan tuli pu­het­ta us­ko­na­si­ois­ta, mi­nul­la oli pal­jon ky­sy­myk­siä. He pyy­si­vät seu­roi­hin, ja vä­hän vas­ta­ha­koi­ses­ti me­nin. Vii­mei­seen as­ti ki­pui­lin, on­ko se niin yk­sin­ker­tai­nen asia: vain us­koa syn­nit an­teek­si!

– Läh­din seu­rois­ta ko­tiin, mut­ta sa­man tien mi­nun oli pa­lat­ta­va su­ku­lais­ta­loon. Ha­lu­sin us­koa. En osaa ku­va­ta tun­te­mi­si­a­ni, mut­ta muis­tan, mi­ten hel­pot­tu­nut ja on­nel­li­nen olin, kun mi­nul­le saar­nat­tiin syn­nit an­teek­si.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu