Miksiköhän mokaan kaikki ihmissuhteeni?Jos tunnen vetoa johonkin naiseen, kehitän tunnetason päässäni hiljalleen isommaksi, kunnes lopulta se alkaa ohittaa järjen, ja tekee minusta rasittavan stalkkerin. Pyörin naisen ympärillä milloin milläkin syyllä, yritän päästä syvempään juttuun, lähettelen ehkä viestejä puhelimeen ja/ tai etsin hänet käsiini netin syövereistäkin. Muutun rasittavaksi, joten eipä ihme että he kaikki alkoivat vältellä minua.
Onko egoni niin iso, etten ajoissa tajua olevani vain rasite enkä edes mikään "mahdollinen"? Tiedän itse, että olen perustavallinen mies ilman suurempaa ulkoista houkutuskerrointa naisten silmissä. Sellainen tusinatapaus, "perus- Matti".
Juttua minulla kyllä riittää aiheesta kuin aiheesta, mutta puhunko vain itselleni kuuntelematta toista kuitenkaan? Pidän itseäni kohtalaisen fiksuna, mutta tunneälyäni olisi syytä kehittää. Osaan ja myös uskallan puhua myös tunteistani, mutta jotain teen väärin, koska saan kaikki sillat joko poltettua tai valtaosin purettua, pelkille palkeilla revittyä.
Onko muita kohtalotovereita, miehiä taikka naisia? Kertokaa miten pääsitte vai pääsittekö parempaan toimintamalliin?
-Sillanpolttaja-
Onko egoni niin iso, etten ajoissa tajua olevani vain rasite enkä edes mikään "mahdollinen"? Tiedän itse, että olen perustavallinen mies ilman suurempaa ulkoista houkutuskerrointa naisten silmissä. Sellainen tusinatapaus, "perus- Matti".
Juttua minulla kyllä riittää aiheesta kuin aiheesta, mutta puhunko vain itselleni kuuntelematta toista kuitenkaan? Pidän itseäni kohtalaisen fiksuna, mutta tunneälyäni olisi syytä kehittää. Osaan ja myös uskallan puhua myös tunteistani, mutta jotain teen väärin, koska saan kaikki sillat joko poltettua tai valtaosin purettua, pelkille palkeilla revittyä.
Onko muita kohtalotovereita, miehiä taikka naisia? Kertokaa miten pääsitte vai pääsittekö parempaan toimintamalliin?
-Sillanpolttaja-
Vastaukset 100
Vanhimmat
Tämähän oli oikein pätevää itsetuntemusta. Toivottavasti joku sillanpolttaja kertoo kokemuksistaan. Aika monelle ihmiselle käy parisuhteen äärellä niin että sitä alkaa liikaa pyöriä toisen ympärillä. Selväähän on että se toinen tukehtuu eikä aina saatavilla oleva oman elämänsä unohtava ihminen ole kovin pitkään kiinnostava. Onko se pelkoa, epävarmuutta vai mikä saa liikaa pyörimään toisen ympärillä. Ja onko sitä omaa elämää. Mieluisia harrastuksia, omia juttuja joihin myös suuntautua eikä pelkästään yhteen ihmiseen.
Voi olla noinkin, mutta aloitus koski lähinnä ihastumisesta naiseen tutustumiseen. Eli sitä kriittistä alkuvaihetta. Kokemusta on myös pitemmästä parisuhteesta, mutta silloin en liiaksi ympärillä pyörinyt. Oliko tuolloin syynä tunteen puute vai nuoren miehen rajaton itseluottamus?
Naisten kanssa vain joutuu tasapainoilemaan riittävän ja liiallisen huomion antamisen kanssa.
Ei ole helppoa olla mies, teit niin tai näin, aina saa naisilta negaa...
Minä voisin olla näin alussa. Mutta ja kun se alkuhuuma menee ja annan enemmän toisen olla,niin haukuttu kylmäksi. Niin tai näin....mikään enään hyvä. Onko se,se tunne sitten👆🤔🤗
Naisena sanoisin, että stalkkerointi ja useampien viestien lähettäminen kuulostaa ikävältä, mutta eiköhän moni kärsi enemmänkin miesten vähäisestä viestinnästä niin puheen kuin muidenkin juttujen osalta. Naiset on kyllä monesti ymmärtäväisiä eli kantsii jutella asioista ja tietty jos nainen sanoo ettei tykkää sinusta niin jättää rauhaan.
Tätä toivoisin naisilta : Sanokaa kohteliaasti suoraan, jos ei kiinnosta. Sinnikäs mies ei yhdestä viileästä vastaanotosta lannistu, vaan kokeilee varmasti uudelleen. Tämän vuoksi homma menee naisten mielestä stalkkaukseksi, vaikka mies vaim yrittää päästä kontaktiin.
Ryhdy pillunpolttajaksi jos uittaisi?
Koppaan👆tämä....
Meinasin juuri kirjoittaa, että ehkä tunneäly ei ole paras mahdollinen, mutta toitkin sen itse esille. Olen nainen, jolla on samankaltaista ongelmaa. En ole löytänyt ratkaisua, mutta ehkä sinun on kiva kuulla, että on muita, joilla on samaa ongelmaa. Minä muuten pidän tuollaisista miehistä. :)Samanlaisuus kai viehättää.
Et ole nainen.
Tuntemani epävakaat käyttäytyvät noin. viestittelevät ja soittelevat monta kertaa päivässä. Eivät kykene puhumaan edes vähän aikaa. Elämä alkaa pyörimään liikaa ihastuksen ympärillä. Kyse huomionhausta ja hylätyksitulemisen pelosta?
Siitä varmaankin.
Epävakaa oot ihan itse. Turhaa sun täällä on diagnosoida.. Eiköhän me tällä palstalla olla vähä kaikki epävakaita.
Aivan turha tehä päätelmiä tuntematta toista oikeasti.
En tehnyt päätelmiä henkilöstä vaan käytöksestä, samalla lailla kaikki epävakaat käyttäytyvät. Sellainen ihminen on kuin kärjellään seisova kolmio. Pieni asia vie tasapainon kokonaan! Ja syy aina kaikkeen muissa, ei koskaan itsessä!
Ei välttämättä kyse kun se alkuhuuma👆🤔
Se on ehdottomasti positiivinen juttu, että tunnet niin syvästi. 😊
Runsas viestien pommittelu tms. on pidemmän päälle rasittavaa siinä tapauksessa, ettei itsellä ole tunteita sitä miestä kohtaan. Muussa tapauksessa ehdottomasti parempi kuin se, ettei mies lähesty tai osoita kiinnostustaan selvästi. Ehkä voisit koittaa vähän hillitä yhteydenottoja tunteistasi huolimatta?
Koetan nykyisin jo hillitä yhteydenottoja ja panostaa määrän sijasta hieman laatuun: paremmin mietittyjä viestejä, ajatelmia ja ehkä jokin kohteelle sopiva runo?
Eihän kukaan halua riesa olla, vaan näyttää että ajattelee toista paljon. Ikävä vain jos kohde ei ajoissa kerro, ettei ole kiinnostunut. Silloin mies tuntee itsensä hölmöksi reppanaksi, eikä se tee hyvää kolhitulle itsetunnolle. Edelleen naiset, vaikka saatu huomio.tuntuisi kivalta, sanokaa jos mies ei kiinnosta.
Tämä👆🤔
Nyt tässä ketjussa niin paljon kaikkea😂. Mutta hyviä mietteitä kuka oletkaan.
Kiitos olen parikertaa lukennut läpi ja toivottavasti ketju ei häviä.
❤🙃
Ole hyvä vain. 🙃
Suoraan pitäs sanoa niin miesten kuin naistenkin. Mitään en inhoa enempää kuin liiallista mielistelyä sellaselta joka ei kehtaa sanoa ettei ki..
Toiset on puheliaampia eikä aina ne jutut kohtaa. Toiset tykkää jutella enemmän.
Soittelua en harrasta kauheesti mut viestittelen sellaisille joista pidän. Tosin tässä mun maininnassa ei ollu kyse ihastuksesta.
😑😑
Sanokaa nyt suoraan vaan helvetti. 😣 syvät tunteet on vain hyvä juttu. ENPÄ ala diagnosoimaan sinua törkeästi kuitenkaan kuten muut täällä joskus tekevät. En sinua tunne.
Ässä
Tuskin kenelläkään on tarvetta vastata tällaiseen viestiin nimimerkin kera. Et todellakaan ole kukaan ässä.
Ei uutta taivaan alla. Kärsimys ja kuoleminenkin kuuluvat elämään. Pahoivoinnit ja vaikean tukalat olotilat niin fyysiset kuin psyykkiset. Nuo on vain hyväksyttävä. Pyrittävä jalkeille ja viimeisenä tehtävänä on hengittäminen kun ei muuhun enää kykene.
Ite en siltoja polttele. Ennemminnii nuita uasinsiltoja rakentelen, mut sammaine onkelma 🤔
Ne sillat vain tahtoo palaa tai rikkoutua, kun liikaa pommittaa.
Sillanpolttajille. On elämässä pahempiakin asioita.
No on tietysti. Terveys ja maailmanrauha esimerkiksi...
Mutta eikös tämä ole Tunteet- palsta, jossa avaudutaan anonyyminä juuri tunnepuolen asioista? Tässä omaa päätäni puran ja koetan tunnistaa sekä oppia omista virheistäni etten "kolmatta kertaa lyö päätäni Karjalan mäntyyn", näin sotamies Honkajokea lainatakseni.
Tarkoitin ettei hätää mitään, että hyväksyn sillanpolttajatkin.
Kuka hyväksyy kenet? Jos tunnistat minut, annatko jonkun tuntomerkin?
En minäkään ketään kerrasta ja kahdestakaan tuomitse, ihminen on inhimillinen...
-Siltainsinööri Jaatinen?
Palstatunnepuolen näyttö oikealle kohteelle ei ole itsestään selviö, turhaannuttaa kirjoittajan!
Säästyt kolmannelta ikävältä kokemukselta, jos annat itsellesi aikaa käymällä mielessäsi omia mokia läpi.
Otat kaiken yksin itseesi tunnustelemalla omat tuntemukset ja käyttäytymisen. Kaikkeen tarvitaan 2, toisella voi myös olla samanlaisia ajatuksia.
Hyvä huomio tuosta toisen osapuolen osuudesta. Palstatunnepuoli on toki erilainen kuin reaalimaailmassa. Samaa voimistumista tapahtuu kuin Big Brother- talossa , jossa lähes kaikki tunteilevat pienistäkin asioista.
En reaalimaailmassa aivan yhtä avoin osaa olla, ehkä hyväkin niin.
Viittasin tuolla stm. Honkajoki- lainauksellani sekä reaali- että digimaailman kokemuksiin.
Samaa virhettä olen toistanut innostuessani molemmissa. Ja olisi kyllä hyvä saada kommenttia siltä toiselta osapuolelta myös. Mikä meni yli? Olinko stalkkari yli- innokas vai muuten toivoton tapaus, jolle ei kehdattu sanoa suoraan? Ihan opiksi itselle ja sivusta seuraajille.
Mitäpä mieltä naiset olette: jos miestä on syytetty stalkkaamisesta, onko silta jo poltettu vai voiko sen vielä korjata jopa ylityksen kestäväksi?
Tarkoituksena ei ole ollut stalkata, vaan purkaa ajatuksia verkossa anonyyminä ja sitä kautta yrittää järjestellä omia sekavia tuntemuksiaan johonkin järjestykseen. Henkilöitä ei voi sivullinen tunnistaa, mutta toki kohde voi itsensä sieltä löytää.
En tiedä ketä siitä on syytetty.
Aloittajaa, Sillanpolttajaa. Miestä, jolla on monta nimeä. Yksi alkaa M- kirjaimella...
Kerroin eräälle kerran, että sain tuon "sillanpolttaja"- nimen jo 20v. sitten kotikylältä lähtiessäni. Tuli lähtiessä oltua jonkin sortin ajattelematon porsas... Nyt käytän nimitystä itse itsestäni, toki hieman eri merkityksessä.
Nomen est omen, nimi on enne?
Jatkan tätä yksinpuhelua: mietin vakavasti voinko yrittää korjata näitä viimeksi murjomiani siltoja, vai pitääkö vain odottaa avunpyyntöä siihen? Onko stalkkeriksi moititun vain paras olla hiljaa ja pitää etäisyyttä? Entäpä jos en pystykään siihen? Olenko silloin jo hullu stalkkeri, vai ymmärretäänkö hyvät aikeeni oikein?
Haen ne sillankorjauslankut vaikka omin käsin Siperista, jos niillä saadaan yhteydet korjattua...
-Sillanpolttajasta sillanrakentajaksi?
En sulkisi mahdollisuutta ettetkö pystyisi kohentamaan rikkimennyttä siltaa. Sanotaanhan, ettei koskaan ole myöhäistä.. mikset yrittäisi jos siltä tuntuu.
Arvioit etäisyyttä, mieluummin yhtä lailla käytät ajan muualla kuin somessa.
En ymmärrä ajatuksen kulkua tuosta sillanpolttajasta. Jos ihastuksen äärellä homma kosahtaa tai ei ota tuulta alleen, niin mikä siinä on siltojen polttamista.
Sitten toinen asia. Monet suhteet alkaa aika arkisesti. Toista näkee arjessa ja sitä ihastuu ja siinä ikään kuin puoli vahingossa alkaa tutustua toiseen ja tulee luontevasti ja suht hitaasti sellainen yhteyden vahvistuminen. Luonnottomaksi olen itse kokenut sen että lähtee tuntemattoman kans treffeille ja sitten melko pian jo pitäis olla valmis ottamaan vastaan ihastus tunnustuksia tai muuta romanttista ajatuksen vaihtoa. Kaikki tällaiset jutut on kosahtaneet aina kun niissä on tuntu että heti pitäis olla täysillä mukana. En ole koskaan ollut sellainen että olisin rakastunut nopeasti. Toinen saattais kiinnostaakin mutta kun mitään luonnollista hidasta arkitutustumista ei ole, se alkaa tuntua ahdistavalta ja painostavalta kun toinen on niin innokkaana. Olemme hyvin erilaisia näissä asioissa ja aloittajan mainitsemat ongelmat ilmenee ilmeisesti sitten siinä tilanteessa kun ihastuksessaan nopea kohtaa hitaan?
Joskus niitä siltoja ei kannata enää korjata!
On se noinkin, riippuu toki tilanteesta ja siitä kuinka pahasti silta on särjetty. Tässä uskoisin niiden olevan vielä korjattavissa.
Ja 22:25 kirjoittajalle:
En itsekään koe luontevaksi mitään nopeaa ja pakotettua tunteiden kehittymistä. Sellainen arkitutustuminen ja ajan kanssa yhteyden vahvistuminen on oikeampi tie. Joskus elämässä vain tulee tilanne, jossa yllättäen huomaat toisen ihmisen piirteiden kytkevän kaikki tunnereseptorit yhtä aikaa. Kuin oikosulku, jonka jälkeen olet kuin pikakelauksella. Silloin päädyt helposti yliaktiiviseksi viestijäksi tai stalkkeriksi, ja saat sen sillan lopulta särjettyä liiallisella pommituksella.
Onko syynä omien patoutuneiden tunteiden purkautuminen vai nopea ihastuminen, kun tajuaa toisesta jotain? Siinä se suuri kysymys onkin.
Koetko olevasi ns ripustautuja kiinnostuksen kohteelle? Kiinnytkö olemattomin tunnesiruin kohteeseesi, jolta et saakaan vastatuntemuksia, joita itselläsi olisi antaa.
Mietin egoasi/ikääsi, kuinka ne vaikuttavat käyttäytymiseesi! Nuoren egoisuus elää vahvempana kuin olisi tarve. Väärin toimiva ”ego” ajaa vastakkaista sukupuolta kauemmaksi, ainakin heitä joista olet kiinnostunut. Ehkä, ehkä ei kaikkia.
Tuntematta sinua, on mahdottomuus setviä realiteettisesti pelkillä sanoilla, mitä jättäisit tekemättä tai mitä strategiaa tulisi muuttaa.
Naisilla on myös taiturointi nykyajan rohkeuden ja uhkarohkeuden maailmassa aika ajoin haastavaa. Enkä tunne montakaan poikkeusta.
En koe olevani ripustautuja, mutta tuossa tunnesiruissa on jotain perää. Ehkä kuvittelen omien tuntemusteni valossa jotain liikaa. Egoni on lähes yhtä suuri kuin nuorena kohta parikymmentä vuotta sitten, mutta osaan jo suitsia sitä sopivaan tasoon.
En epäile myöskään naisten taituroinnin määrää. Pitäisi olla itsellinen, rohkea ja yhtäaikaa sopivan kiltti, jottei karkota miehiä pois. Liika itsevarmuus näkyy helposti miesten silmissä töykeytenä, joka tehokkaasti ajaa miehen kauemmas, vaikkei se ollut tarkoituksena.
Ihmiset reagoi eri tavoin ja jopa sama ihminen eri tavoin eri tilanteissa. Jotkut voi nähdä jonkun ihmisen ja ihastua salaman nopeasti ja ottaa yhteyttä heti seuraavana päivänä, kun joku tiinen voi kehitellä tunteita pidempään.
On. Naisia.
Mokaan kaikki ihmissuhteeni.
Väsynyt edes yrittämään kun tiedän niin syvän vaurion itsessäni ettei kenenkään kanssa tule mitään.
Syvä on mieli ja tunteet mutta tiedän ettei ne kohtaa kenenkään kanssa
Onko syynä liiallinen yrittäminen, niin ettei toinen saa hetken rauhaa ja ilmaa? Ketjussa tullut jopa muutamia hyviä analyysejä, jotka osuivat minuunkin. Olisiko niistä apua sinullekin?
Aloittaja, Sillanpolttaja
Luulin itseäni fiksummaksi kuin oikeasti olen. Tunneälyäni täytyy kehittää, jotta opin tunnistamaan tilanteet, ilmeet ja tunnereaktiot niiden takana riittävällä tarkkuudella. Nyt en selvästi tunnista kaikkea oikein. Innostun omista tuntemuksistani niin, etten näe kaikkea.
Minua varoitettiin kerran eräästä naisesta, että hän ei ole niin viaton miltä saattaa vaikuttaa. Unohdin tämän suurelta osin, ja nyt se taisi osua omaan nilkkaan. Hän antoi tarkoituksella minun ajaa miinaan, vaikka näki sen koko ajan. Oliko tarkoituksena antaa minulle opetus, vai ihan puhdas välinpitämättömyys siitä miten käy? Minä siihen miinan ajoin, syy on tietysti minun. Mutta se kalvaa mieltäni, ettei hän tehnyt kerrassa mitään. Ei mitään vihjettä edes, saati varoitushuutoa. Ja vielä kun luulin miinaa häneksi...
Panssarilaiva Ilmarisen kohtalotoveri,
aloittaja
Kun tähän ei kukaan osaa kommentoida, teen sen itse. Tuossa miinaanajossa on sama tilanne kuin valjaista karannut ori juoksisi silmälappujensa kanssa kohti suota, eikä silminnäkijä tekisi yhtään mitään. Vika on hevosen, mutta tuskinpa kannattaa odottaa kiitosta hevosta suosta auttajilta.
Opetukseksi se, että muistetaan pitää ne silmät auki ja ajatus kirkkaana, vaikka johonkin kuohuun itsensä onnistuisi saattamaankin. Kukaan ei sitä tee puolestasi. Ei edes se jonka toivoisit.
- Se valjaista karannut ori
Onko nyt oleva *aihe * startannut somesta?
Ei, ihan omaa pähkäilyäni on.
Kun on päässä tarpeeksi järjesteltävää, saa luotua sisältöäkin ilman juutuubia tai somesta lainaamalla.
Aloittaja, Siltamies
Hieno kommentti suoraan kysymykseen.
Huomasin jollain lailla osuvaa tunnetilaa mistä kirjoitit, helppo tulla ymmärretyksi.
Oman tunnepuolen käsittely on välillä hankalaa. Jouduin itsekin alkuun kirjoittelemaan ihan itselleni, jotta opin analysoimaan tunteitani edes jotenkin selkeästi. Naisille tämä on yleensä helpompaa, monet kun kirjoittavat päiväkirjaa lapsesta asti.
Vielä kun oppisin korjaamaan omaa toimintaani näiden kirjoitelmieni ja niiden kommenttien pohjalta. Sellainen oman elämäni filosofi/ terapeutti koitan olla.
Ideologiaa kerrassaan, mitä tulee pohdintaan palstalla.
Muuten, keskivertoelämä on tilastollisesti harhaa, jos rupeamme toimimaan sen perinteisellä toimintamallilla. Kaikki me olemme yksilöitä, enemmän/vähemmän poikkeuksia, mitä tunne-elämään tulee ja sen oikeanlaiseen hallitsemiseen. Omaamme oman vauhtinopeuden etenemiselle, ei ole sen kummempaa sinunkaan elämän suhteen.
Terapeuttina olo on sisäsyntyistä, hyvää terapeuttista viestintää.:)
Sitä vauhtien yhteensovittamisen vaikeutta olen miettinyt paljon. En mielestäni jyrää liiaksi päälle, mutta ymmärrän jos minussa on liikaa epävarmuustekijöitä, jotka saavat toisen osapuolen vetämään jarruja kiinni. Asianomaiset tietävät mitä asioita tarkoitan, en ala täällä avaamaan niitä enempää, koska silloin paljastan jo liikaa itsestäni. Vonkaaja en kuitenkaan ole, tavoitteeni ovat hiukan korkeammalla.
Keskivertoelämä voi olla keskivertoa tyhjempää, vaikka ulkoisesti voikin vaikuttaa muulta. En ole pelimies, joka taktikoi kirjoittamalla tunteistaan, vaan koen kaikki tuntemukseni aidoiksi ja välittömiksi. Siksi en koe myöskään häpeää, vaikka välillä tunnetasoni on noussut lentoon ja olen ehkä innostunut liiaksi. Täytyy tulevaisuudessa kuitenkin varoa, etten käyttäydy liian päällekäyvästi. Vauhdit pitää osata sovittaa, se on huomaavaisuutta.
Aihe on jo puhkikoluttu, joten päätän tämän kirjoittelun tähän. Toivottavasti näistä "kotitarvefilosofoinneista" on apua muillekin. Itse olen kokenut niiden selkiinnyttävän omaa ajattelua ja omien tunteiden käsittelyä.
Muutuinko sillanpolttajasta siltamaalariksi?
-aloittaja
Ihania mietteitä😘😘😘💌🚴
Kiitos😊. Kiva kun ajatukseni osuvat 😘
Otettava huomioon myös toisen osapuolen muuttuvat fiilikset juuri mainitsemasi oman epävarmuuden huomioonottamiseksi. Ei sen tarvitse kuitenkaan olla totaalinen hylätyksi tuleminen, vaikka se usein tulkitaan niin.
Omaat sisäsyntyisen, ihmiskunnan vireessä pitävän egon, joka saa sinusta turhan vahvan otteen aina välillä. Aina ei osata käyttää hyviä ominaisuuksia hyväksi, jolloin toispuoleinen egoisti pääsee valtaan. Näkyy sinusta ainakin kirjoituksissa.
Ulkoinen elämä on usein kaikkea muuta kuin miltä näyttää. Ulkoiset näyttämiset koen yleisesti mitäänsanomattomina, koska ei itsensä hyväksyvän tarvitse pullistella kelvatakseen toiselle. Se vain osoittaa valheellista minä-kuvaa. Puoleensavetävä täytyy olla aidoin avuin, jotka kestää.
Aiheesta on paljon kirjoiteltu, totta. Ensimmäinen kerta itselleni tähän foorumiin, muualle kyllä.
Sanonkin; tohvelisankaria sinusta ei tule kirjoitusten pohjalta, eikä epämaskuliinia tuntemuksinesi, joita työstät mielessäsi saadaksesi siltarakelman oikean väriseksi.
Olet puoleksi suoriutunut siltamaalauksesta, saanet sen myös valmiiksi!
Osuiko vai ihan satunnaisotannalla?😊
En osaa selittää,mutta osui paljon🙂. Hyviä mietteitä sulla. Mun tilanne ei tuu tietyistä syistä entiselleen ja tyydyttävä olisi ja jopa oikeita tunteita sellaisiin,joita esim4vuotta sitten olisi edes miettinyt tosissaan. En pysty siitä avautua enempää. Mutta sen tiedän,että muutosta ei tule siihen millainen toinen on,ellei joku muuta tyyliin nigeriaan🤔
Tunteet muuttuu, joskus vanhat hiipuu ja kylmenee, ja huomaat jonkun entuudestaan tutun kivan ihmisen ihan uudessa valossa. Tiedän tunteen hyvin, niin kävi minullekin. Toivotko kumppanisi katoavan sinne "Afrikan sydänmaille", jotta saisit vapauden valita sydämesi mukaan? Olet huomannut, että hän estää sinua olemasta onnellinen?
-Sillanrakentaja
Ei kyse entisestä. Ihan muuta ja asioita joille itse ei mahda mitään tai muutakaan tekemistä. Maine jostain mitä et ole itse tehnyt,riittää karkottaa ja pelkoa minkä ymmärrän. Joten,se tunne elämä muuttunut ja tyydyttävä...🤔. Ja se saa minut hermostumaan liian helposti. Turvallisuuden tunne,mikä on pois.
Absurdia kuvitelmaa suureksi osaksi hallita itseään, vaikka kulkisit silmä kourassa elämän tietäsi suuntavaistosi mukaisesti kohteesi suuntaan. Ei kukaan voi satavarmasti tehdä oikeita valintoja oikealla hetkellä. Aina on erehtyminen mahdollista, josta on vaan selvittävä katse eteenpäin-periaatteella.
Pidettävä mielessä oma/toisen haavoittuvaisuus, jotka voivat poiketa suuresti käytännön realiteetista, jotka eivät olekaan toteutettavissa.
Varoittavia esimerkkejä löytyy ja tulee aina löytymään kenestä vaan. Viisainta on tehdä itse omat havainnot varoitettavista, eikä luoda toisten puheiden pohjilta epärealistista vaikutelmaa, ehkä.
On omaa kokemusta ja toimintaa ja sen mukaan olen toiminut. Kannattaako alkaa kelata taaksepäin miettimällä, olisinko toiminut eri lailla jossain tilanteessa tekemällä toisenlaisen ratkaisun. En kannata edes miettimistä.
Mieluummin spontaanisti, kuin viikkojen eipäs-juupas tuntemuksella.
Se on vaihe elämässä kun ei roskaa.
Kunhan muistaisit sen, et ei ole oikein toista ihmistä kohtaan toimintamallisi!
Koska et saavuta mitään, yrittämällä tunkeutua toisen ihmisen elämään ja yksityisiin asioihin puuttumalla. Et voi varmasti tietää, ilman tutustumista ja kysymällä suoraan toiselta ihmiseltä, et mitä asioita hän haluaa elämässään.
Ja tässä sinun tapauksessa tuskin voidaan puhua, mistään oikeasta ja normaalista ihmissuhteesta. "Jos sä tongit luvatta toisen ihmisen asioita."
Sinun täytyy myös ymmärtää, että on naisia paljon jotka eivät halua minkäänlaiseen suhteeseen enään keski-ikäisenä, varsinkin jos aikaisemmat suhteet ovat epäonnistuneet. Ketään ihmistä ei oteta noin tuosta vain elämään elämää tuolta kadulta. Tutustuminen normaalilla tavalla on yksi tärkeä pointti tässä asiassa.
Tosin tämäkään ei lupaa sinulle jatkoa välttämättä.
En ole kenenkään elämään yrittänyt stalkkaamalla tunkeutua. Sehän on vain häiriintyneiden toimintamalli. Luetun ymmärtäminen on kaiken a ja o, varsinkin anonyymipalstalla, kun kirjoittajaa ei voi tuntea...
En kommentoi tähän enempää, tekstini puhukoot puolestani.
Ehkä entinen sillanpolttaja?
Mitä tähänkin nyt voi sanoa muuta kuin puhukaa ihmiset suoraan keskenänne ei kait nyt niitä välejä muuten korjata .
Turha tehdä siltaa mikä ei johda mihinkään.
pessimisti ei pety
Ja pessimisti ei myöskään löydä elämänsä ihmistä, koska ei uskalla etsiä pettymysten pelossa.
Se mikä ei tapa, satuttaa. Vaan siihen ei kuole.
Terveisin melkoinen realisti, mutta sisäinen optimisti.
-Siltamies Jaatinen
Tavoilleni uskollisena teen columbomaisen paluun ovesta sisään nuhjuinen trenssitakki liehuen, vaikka jo kertaalleen julistin päättäväni tähän kirjoittelun.
Mietin näitä kirjoituksiani, ja sitä miten olen huomannut palaavani lukemaan ketjua uudelleen. Luulen oppivani näistä hiljalleen jotain, mutta pelkään toistavani virheitä ainakin erään henkilön kohdalla. Se riippuu omien tunteideni hallinnan tasosta, sillä hän saa vaikutuksellaan kaasupolkimeni helposti lattiaan, ja minut kiihdytyskaistalta lentoon. Lupasin itselleni, että pidän jäitä hatussa, vaikka pelkään niiden sulavan liian nopeasti pois. Kuin lumiukko lämpimässä kevätauringossa...
Omien heikkojen kohtien tiedostaminen on kaiken kehittymisen alku ja juuri. Välillä niitä on vaikea nähdä itse, tai koettaa ymmärtää jos joku toinen niistä vihjaa. Siltikin ne on tunnistettava itse, sillä tässäkään asiassa ei kannettu vesi kaivossa pysy. Löydä omat heikkoutesi ja käytä vahvuuksiasi niiden kehittämiseen. Helpommin sanottu kuin tehty...
- Siltamaalari Columbo
Palstat ovat kirjoituksia varten luotu, ei vain yhdelle-kahdelle kommentille tarkoitettuja. Sopiva ketju itselle on hyvä viestiväline. Miksi ei voisi käyttää samaa ketjua aiheeseen, on ainakin helposti löydettävissä. Ja tämähän sitä on.
Huomannut samaisen etsiytymiseni ketjuun jostain vetovoimaisuudesta. Tavallaan fiilistelen sardonisesti unohtamatta itsetunnon voimaa, jonka käyttö ei ole aina omiaan tukemaan suuntaa, mikä on parempi vaihtoehto kahdesta. Näkyy olevan keskivertovaikeaa valita omani.
Pohdin kiihdytyskaistalta lentoon pyrähdystäsi. Oletko tietoinen toisen vastaavanlaisista tuntemuksista, myös hänellä saattaa olla samanlaista
tunnelatausta kohdallasi. Hälyttävää!
Tunnevyöry on aina ristiriitaista kahden välillä, jos tunteiden ulostuominen jollain lailla ontuu. Puhuminen on mielestäni ainoa oikea kommunointiväline, kaikki muu jää tulkintojen varaan pitkiksi ajoiksi.
Kaikilla on oma tapamme tulla ymmärretyiksi tässä somekulttuurissa. Paljolti heiveröisellä pohjalla oleva kuitenkin tuntee ja kokee näkymättömyyden mahdilla, josta toisella ei aina ole minkäänlaista mututuntumaa. Itsesuojelua, sanoisin.
Inhimillisyyden otus, sitähän me kaikki olemme.
Piti tarkistaa sanakirjasta tuo sardoninen, oli ihan uusi sana minulle, suomeksi katkeran ivallinen. Hyvä kuvaus, jos tiivistettynä kuvaa tunteitasi ketjua lukiessasi.
En ajatellut tuota toisen mahdollisuutta pelätä omaa lentoon lähtöään. Enemmänkin olin aistivani viileää pidättyväisyyttä, vaikka hän on jokseenkin tietoinen tunnetasostani. Voihan olla, että lentoonlähtöni oli liian nopeaa hänelle.
Puheyhtettä olen kaivannut paremmaksi, koska emme ole tunnepuolen asioista kyenneet puhumaan. Siinäkin pelkään liiaksi jyrääväni, sillä tiedän kärsiväni maltin puutteesta jos tilanne menee tunteisiin. Inhimillistä, mutta välillä turhauttavaa.
-Siltamaalari
Ketju on kerrassaan mielenkiintoinen, en ivaa ketjua millään lailla.
Vaan, pohdin sinun itsesi todellista otetta ketjun kirjoituksiin, vastauksiin, ettet sisimmässäsi mieti ihastuksesi kirjoittelua samaisessa ketjussa. Oletko selvillä ihastuksesi tunnetasosta nykyisellään?
Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä jollain lailla lievästi takavasemmalta. En usko että olette kolunnneet suhteen loppumetreille. Suhde ei ole mikään laskutoimitus, eikä lopputulos ole kaksinumeroinen lukukaan.
Inhimillisyys on aitoutta, joten älä polta siltaa lopullisesti ylpeällä egollasi.
Olen ketjussa pyöritellyt paria eri tapausta, en pelkästään yhtä. Molempien kohdalla olen huomannut toistaneeni samoja toimintani virheitä, vaikka tunnetasoissa onkin ollut melkoista vaihtelua.
Kuten ketjun lopun viesteistä näkyy, olen käsittänyt sen, että minun annettava naiselle aikaa sulatella asioita. Niinpä annan tilaa ja ehkä sieltä takavasemmalta vihjaan tunteistani. Sopivasti annosteltuna, ilman liikaa yhteydessä roikkumista. Olen avoin, rehellinen ja aito. Riittää jos molemmat tuntee samoin.
- Siltamiehestä taivaanrannan maalariksi
Ne tunteet eivät vaan käy aina yksiin. En osaa muuta sanoa, että ousiko syy sillanrakentamisessa yksistään. Minusta kait tuollainen kontaktiin pyrkiminen on normaaliakin oaitsi tietenkin sitten jos toinen on selvästi kertonut ettei halua olla yhteydessä ja toinen vain jatkaa ja jatkaa pyrkimyksiään itsepintaisesti.
Sekin on totta, etten aina ole selvillä naisten mutkikkaasta ajatustenkulusta. Siksi toivoinkin ketjussa aiemmin, että naiset sanoisivat selvemmin jos yritykset ovat turhia, eikä mielenkiintoa jatkoon ole. Jokainen mies myös tietää, ettei kerran tai kahden vihjailevasta torjunnasta tule antaa periksi. Se on vain kokeilua, onko tyyppi tosissaan. Asia on tietysti eri jos palaute on suora.
- Sillanpolttaja
Niih....🤔. Mie haluun liikaa heti muuttaa toista. Kuten tuolla aijemmin kirjoitin,niin mun elämä muuttui 4vuotta sitten ja ei kyse existä.
Mainetekijä on hankala, ja saattaa vaikuttaa monien suhtautumiseen vaikkei olisi koskaan tavannut koko henkilöä. Helppoa olla ennakkoluuloinen, varsinkin jos siihen on kasvanut.
Toista haluaisi aina hieman muuttaa enemmän omaan makuun sopivaksi, mutta mieti haluaisitko itse olla muutostoiveiden kohteena? Ulkoiset asiat on helpommin muutettavissa kuin sisin, se oma minä ja miten sen koen. On haastavinta pitää mieli avoimena kun kohtaa toisen puutteineen. Mutta se on ainoa kestävä tie. Ja tämä on minun oma mielipiteeni.
En lukenut koko ketjua, mutta jos nainen ihastuu sinuun myös, niin tuskin häntä haittaa viestisi. Monet ihastuneet naiset haluavat viestejä merkkinä siitä että tunne on molemminpuolinen.
Jos taas nainen on selkeästi sanonut ei ja ei vastaile viesteihisi, niin silloin on syytä lopettaa.
Ei kannata tehdä asioista monimutkaisia.
Sehän minullakin olikin ongelmana, etten ajoissa tajunnut miksi vastaukset viesteihini loppuivat. Kuitenkin välillä sain sanallisia viestejä, jotka olivat varsin suoria vihjeitä mahdollisuuksista. Voiko tähän olla syynä halu pitää itsetuntoa hyväilevä huomioni yllä ilman tarkoitustakaan viedä asiaa eteenpäin? Vai ne ketjussa aiemmin viittamani rasitteet, jotka saavat kohteeni vetämään käsijarrun päälle?
Tai sitten olen vain mies kiertämässä kuin kettu väärä puuta.
Sehän minullakin olikin ongelmana, etten ajoissa tajunnut miksi vastaukset viesteihini loppuivat. Kuitenkin välillä sain sanallisia viestejä, jotka olivat varsin suoria vihjeitä mahdollisuuksista. Voiko tähän olla syynä halu pitää itsetuntoa hyväilevä huomioni yllä ilman tarkoitustakaan viedä asiaa eteenpäin? Vai ne ketjussa aiemmin viittamani rasitteet, jotka saavat kohteeni vetämään käsijarrun päälle?
Tai sitten olen vain mies kiertämässä kuin kettu väärä puuta.
Sehän minullakin olikin ongelmana, etten ajoissa tajunnut miksi vastaukset viesteihini loppuivat. Kuitenkin välillä sain sanallisia viestejä, jotka olivat varsin suoria vihjeitä mahdollisuuksista. Voiko tähän olla syynä halu pitää itsetuntoa hyväilevä huomioni yllä ilman tarkoitustakaan viedä asiaa eteenpäin? Vai ne ketjussa aiemmin viittamani rasitteet, jotka saavat kohteeni vetämään käsijarrun päälle?
Tai sitten olen vain mies kiertämässä kuin kettu väärä puuta.
Tänään jouduin puristamaan käteni nyrkkiin, jotten lähettäisi eräälle viestiä, jossa pyydän kahville juttelemaan. Haluaisin käydä asiat läpi, jotta saisin selvyyden kannattaako minun enää kuvitella mitään. Olen kuitenkin itse ilmoittanut, etten lähettele enää viestejä, kun hän ei niihin kuitenkaan vastaa.
Pitää koettaa ottaa asia puheeksi arjen pyörteissä, vaikka edes sopia tapaamisen aikataulu. Onko kaikki ollut omaa harhaani vai onko tässä taustalla jotain muutakin? Miksi hän välillä sanoo yhtä, mutta tekee toista? Kylmää ja lämmintä, kuin vanhanajan kaksoishanasta tuleva vesi.
Parin viikon epätietoisuuden riivaama,
-Siltamaalari
Vastaan+jälleen+itselleni:+Turha+tätä+on+enempää+miettiä,+sillä+selväksi+on+tullut,+ettei+kannata+päätään+tällä+enempää+vaivata.+Ja+on+hölmöä+roikkua+yksin+linjalla+odottamassa+vastauksia,+jos+tietää+ne+90%+varmuudella+jo+muutenkin.+Taputtelen+asian+tasaiseksi+ja+jatkan+kuin+mitään+"vaihetta"+ei+olisi+ollutkaan.+Helpompaa+molemmille,+kun+kerran+vielä+välittömässä+yhteydessä+olemme.
Onko mokat loppuneet ja mielesi tasaantunut?
toivottelija
Mokien määrä on ehkä laskusuunnalla, kai tästä jotain on oppinut. Vielä voisin parantaa ja keksiä parempaa tekemistä turhan haikailun sijaan.
Yksipuolinen haaveilu kun ei johda koskaan mihinkään.
- sama sillanpolttaja
Hyvä kuulla susta ja kiva kun yleensä vastasit.
Kaikkien tielle osuu rakkautta, menetyksiä, tuskaa välillä yksipuolisestikin. Jos osaa soveltaa opiksi ottamista itseensä saattaa osua se oikea ja uusi rakkaus joka kantaa pidemmälle.
Kaikelle on annettava uusi mahdollisuus, niin fraasilta kuin tuo kuulostaakin.
Sukulaissielun kun luulet löytäneesi, ota etäisyyttä ja käy tarkemmin läpi, onko hän sulle sitä vai esittääkö halua kuulua elämääsi. Aika etenee, kasvat huomaamattasi samassa ajassa, myönnät asioita eri lailla kuin vuosi sitten, vähempikin aika muuttaa.
Pohdin paljon kaikkea, väliin tulee mitä erikoisempia tuntemuksia...
En häiritse sua enempää. Jatkanemme tahoillamme kulkua ja haaveiluille on aina tilaa, se ei satuta ketään.
Ihastuisipa muuhunkin joku joskus päättömästi, yli-innokkaasti. Ei tarvitsisi arvailla, pitääkö toinen vai ei. On huonompiakin tapoja polttaa siltoja. Vaikkapa vihalla tai väkivallalla. Sun tapaus on kuitenkin hyvin ymmärrettävä, jopa imarteleva. Mun mielestä.
Aika päätön olen välillä ollut, pakko myöntää. Tiedän olleeni välillä rasittava ja osin ahdistavakin, sen tajuaminen oli aika avaava kokemus. Harmi kun piti ehtiä sotkea asioita ennen sitä. Mutta elämä opettaa, ja luulen että saan vielä sillat kuntoon ja luotettavan näköisiksi.
Olen yrittänyt siltaa kannatella ja korjata epätoivoisesti aina kun se on ollut romahtamassa, ja uskoin vuosia, että se jonain kauniina päivänä yhdistää meidät.
Aiemmin hän ei halunnut polttaa siltaa, mutta hänen viimeaikaiset tekonsa ja salaisuudet kertovat hänen mielensä minun suhteen muuttuneen. Se on saanut uskoni meihin horjumaan, enkä löydä siksi keinoja enkä sanoja savuavan sillan kanssa..
Sillansammuttajanainen Jokela
Joskus ei voi kun antaa sen sillan palaa. Se voi olla parempi ratkaisu, kuin jättää savuava raunio vapisevaksi kulkutieksi. Omat sillanpolttoni olivat enempi lankkusiltojen polttelua, en lähde liiaksi neuvomaan tuossa asiassa.
- Siltamies Jaatinen, Pohjois- Suomi
Miksi et hänen kanssa selvitä asioita vai pidättekö enään yhteyttä?
Tuo oli kommentti tuolle "sillansammuttajanaiselle".
Haluan selvittää asiat tämän "joen takana seisovan naisen" kanssa kyllä. Ollaan yhteyksissä hänen kanssaan kyllä, mutta eri merkeissä. Jäänyt tällaiset henkilökohtaisemmat asiat käymättä läpi.
Ujostelija voinko sulle soittaa Nyt
Ujostelija voinko sulle soittaa Nyt
Toivottavasti et koskaan muutu toi on hyvä asenne ...!!!! Ota yhteyttä
Kuka kenelle? Kerro vaikka puhelinnumerosi kaksi viimeistä numeroa tunnisteeksi. Se riittää kyllä.
-Sillanpolttaja ja rakentelija
Olen ihastunut yhteen mieheen en usko aloittajan olevan kyseinen mies mutta haluan vain kirjoittaa. Minulla suunnilleen sama jos tykkään miehen ulkonäöstä ja tunnen vetoa niin ihastun. Näin on tapahtunut useamman kerran. Yhdenkään kanssa heistä en ole seurustellut enkä ollut fyysisesti tekemisissä. Olin yhteen mieheen 8 vuotta ihastunut siitä ei koskaan tullut mitään. 3 vuotta olin ihastunut yhteen toiseen siitäkään ei tullut mitään. Nyt olen ollut ihastunut 4kk todella hurmaavaan mieheen hän on mies isolla M:llä. Pidän hänen ulkonäöstä mutta olen kiinnostunut hänestä muutenkin.
On helppoa ihastua ihmiseen, johon tuntee fyysistä vetoa. Vielä helpompaa, jos on tekemisissä säännöllisesti irl, vieläkin helpommin jos näkee lähes päivittäin. Ja sama pätee ihastumisesta yli pääsemiseen, vaikka irl näkeekin toisesta myös niitä huonoja puolia, silti se sitoo tiukemmin.
Ethän pettynyt itseesi kun et saanut vietyä noita ihastuksia mitenkään eteenpäin? On helppoa syyttää itseään saamattomuudesta, ja kääntyä sisäänpäin, jolloin syntyy eräänlainen tunnelukko.
Siitä ylipääseminen voi vaatia apua ulkopuolelta.
- sillanpolttaja
En koskaan kasvotusten kertonut heille ihastumisesta. Jollainlailla tunsin heidät mutten kunnolla muutaman kummallekin puhuin.
Kun on ihastunut kuvittelee että toinenkin on en pettynyt koska luulen ettemme olisi sopineet yhteen.
Uskon että pitäisin hänestä johon olen ihastunut muutenkin vaikken tunnekkaan häntä vielä.
"siltainsinöörikö on taas ihastunut". Oletko kahden naisen välissä vai onko sulla vain suuret kuvitelmat.
Ei ole minun kommenttini 19.5.20 8:41.
Tänne kirjoittelee aiheen vuoksi muitakin.
- siltainsinööri Jaatinen-
Provosoituminen ja ylireakointia itsellä, kun kokee menettämisen pelkoa toisesta, itselle tärkeäksi kokemastaan? Ihastuksen stalkkaus, jonka vastapuoli kokee negatiivisesti on aina huono juttu, jonka toinen kokee ahdistavana? Syyttelyä ja riitelyä kommunikointi. Hyväksy sen hetkinen tilanne, älä pahoita mieltä, opi omista virheistä.
Tämä voi olla myös toiselta pelillinen liike, jos kiinnostus on yksipuolista, toisella mahdollisesti joku toinen jo mielessä? Tällöin kommunikointikin voi olla tylyä, halu ymmärtää toista minimissään, silloin parempi vain luopua haaveestaan. Ehkä aika korjaa ja tilanne muuttuu, toisen painostaminen on aina huono vaihtoehto. Pelko ja epävarmuus vaikeuttaa lähentymistä, sen itse oppinut.
En ole stalkannut. Kerroin kummallekin muulla tavoin kuin kasvotusten ihastumisen ja toinen ei ollut kiinnostunut ja sanoikin sen mutta toinen ei vastannut mitään ja pyysin anteeksi häneltä.