kuinka monella on kokemusta epävakaasta? itellä diaknoosi annettu parivuotta sitten enkä vieläkään ole sujut asian kanssa ja oireita niin paljon että en voi elää normi elämää.
epävakaapersonallisuus häiriö
Anonyymi
82
2459
Vastaukset
- Anonyymi
Minä sain tuon diagnoosin jo -90-luvulla ollessani silloin reilu parikymppinen.
Mutta mä en ole vielä kovin pitkään elänyt ns. normielämää, aikoinaan oli ongelmia päihteiden kanssa runsaasti.
Päihteet kun jäivät niin en kovin paljoa ajattele koko diagnoosia.
Ei nykyään ihmisistä huomaa onko joku vähän epävakaa vai ei. Kukaan ei ole jatkuvasti tasaisessa olotilassa.
Yritän elää suht normaalia elämää enkä tosiaan mieti kuinka vakaa tai epävakaa olen, ja ihan hyvin olen pärjännyt, sekä itseni että muiden kanssa.
Usein on myös siitä kiinni minkälainen ihminen luokittelee jonkun epävakaaksi, yleensä sellainen joka ei salli kenenkään olla yhtään poikkeava käytökseltään tai olemukseltaan.
Eikä kannata elää diagnoosin mukaista elämää vaan ihan omanlaista elämää. - Anonyymi
Hölynpölyä tuollainen luokittelu.
- Anonyymi
Niin etenkin kun epävakaa on aina se vakaa. Epävakaus siis nimenomaan on vakaa ja pysyy!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin etenkin kun epävakaa on aina se vakaa. Epävakaus siis nimenomaan on vakaa ja pysyy!
Ja etenkin kun matematiikka on jäänyt peruskoulussa noinkin huterall pohjall. Iteasjassa täytit ap, 1960 luvulla "parikymmentä" vuotta.
...niin että se 'epävakaus' voi lähtee noinkin bal perustasolta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja etenkin kun matematiikka on jäänyt peruskoulussa noinkin huterall pohjall. Iteasjassa täytit ap, 1960 luvulla "parikymmentä" vuotta.
...niin että se 'epävakaus' voi lähtee noinkin bal perustasolta.Sulla on joku juttu huteralla pohjalla.
Eri palstoille kirjoittelet noita typeriä ikäkommenttejasi.
Onko järkee vai ei ?
- Anonyymi
Miten diagnoosi sitten on vaikuttanut sun elämään? Mulla se ei muuttanut yhtään mitään, kun se mulle kauan sitten heitettiin. En edes kertonut missään kenellekään. Joskus kyllä hihittelin, kun ajattelin,että ettepäs tiedä, että mä oonki hullu.
- Anonyymi
Psykiatriset diagnoosit ovat huuhaata. Psykiatria ei oikeasti ole edes tiede, vaan näennäistieteellinen vallankäyttöjärjestelmä. Ihmisellä voi olla elämässään ongelmia, mutta niitä ei mitenkään voi asiallisesti kuvata esimerkiksi tuolla aloittajan saamalla leimalla. Eivätkä ne ongelmat todellakaan ole sairauksia.
Sitäpaitsi mielen ongelmat ovat johdettavissa aina sosiaaliseen ympäristöön. Sieltä pitää ratkaisunkin lähteä.
https://madinfinland.org/perusongelmia/- Anonyymi
Onhan ne toki johdettavissa sosiaaliseen ympäristöön mutta kun ajatellaan sitä miksi joillekin tulee ongelmia ja joillekin ei, se taas on kiinni ihmisestä itsestään.
Miten kukakin sen ympäristön kokee ja sopeutuuko vai ei, tunteeko pärjäävänsä vai ei,
Näistä tulee sitten niitä ongelmia, osin sen takia koska syytökset kääntyy omaa itseä vastaan jos kaikki asiat eivät sujukaan niinkuin luulee tai odottaa.
Eli tavallaan ympäristöstä joo, mutta myös omasta päästä mitä ajattelee ja kokee.
Aika monimutkaisia juttuja, ei ole ihan yksiselitteistä. Ei voi vetää suoraa viivaa siitä mikä johtuu mistäkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan ne toki johdettavissa sosiaaliseen ympäristöön mutta kun ajatellaan sitä miksi joillekin tulee ongelmia ja joillekin ei, se taas on kiinni ihmisestä itsestään.
Miten kukakin sen ympäristön kokee ja sopeutuuko vai ei, tunteeko pärjäävänsä vai ei,
Näistä tulee sitten niitä ongelmia, osin sen takia koska syytökset kääntyy omaa itseä vastaan jos kaikki asiat eivät sujukaan niinkuin luulee tai odottaa.
Eli tavallaan ympäristöstä joo, mutta myös omasta päästä mitä ajattelee ja kokee.
Aika monimutkaisia juttuja, ei ole ihan yksiselitteistä. Ei voi vetää suoraa viivaa siitä mikä johtuu mistäkin.Ei tule mitään ongelmia, missään eikä kenenkään kanssa kun pysyy vaan omassa komerossa, kun kerran annetaan tuollainen leimaava diagnoosi, jonka mukaan kaikki ongelmat on vaan itsestä kiinni, eikä missään muussa ikinä ole ollut mitään vikaa kuin vain asianomaisen omassa päässsä! Joku saattaa tässä kuitenkin ajatella niinkin, että ehkäpä ajautuminen ongelmiin ei aina olekaan ole ollut vain itsestä kiinni, vaan vikaa saattaa olla joskus toisaallakin ja niiden TOISTEN suhtautumisessa ja toiminnassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tule mitään ongelmia, missään eikä kenenkään kanssa kun pysyy vaan omassa komerossa, kun kerran annetaan tuollainen leimaava diagnoosi, jonka mukaan kaikki ongelmat on vaan itsestä kiinni, eikä missään muussa ikinä ole ollut mitään vikaa kuin vain asianomaisen omassa päässsä! Joku saattaa tässä kuitenkin ajatella niinkin, että ehkäpä ajautuminen ongelmiin ei aina olekaan ole ollut vain itsestä kiinni, vaan vikaa saattaa olla joskus toisaallakin ja niiden TOISTEN suhtautumisessa ja toiminnassa.
Kirjoitinkin että nämä eivät ole ihan yksiselitteisiä asioita, voisi sanoa että kaikki riippuu kaikesta.
Kun ajattelee sitäkin että eivät ongelmat ole ikinä vain ja ainoastaan omasta itsestä johtuvia, jokin tekijä sen ongelman laukaisee päälle. Mutta omassa päässä se asettuu sellaiseen muotoon mihin sen itse asettaa. Eli miten itse käsittelee asiaa/ongelmaa.
Yleisesti ottaen jos/kun itse ei hyväksy sitä että jokin on pielessä niin kaikista helpoin tapa on syyttää jotain ulkopuolista, ihmistä tai tapahtumaa.
Toki taas elämän varrella sattuneet ikävät tapahtumat jättävät jälkensä.
Sitä varten on sitten työntekijöitä, hoitajia, terapeutteja ym. joiden tehtävänä olisi auttaa ihmistä pääsemään eroon ongelmistaan tai edes oppia elämään niiden kanssa.
Heillekin tehtävä on vaikea jos ihminen ei itse tunnista tai halua tunnistaa omaa ongelmaansa. Eli periaatteessa ei halua ottaa apua vastaan vaikka toiset haluaisivat auttaa.
Usein tuntuu myös että kukaan ei osaa tai halua auttaa vaikka se ei pidäkään paikkaansa.
On toki auttajastakin kiinni minkälainen hän on, kaikkien kanssa ei vaan yksinkertaisesti tule toimeen.
Juuri tuo suhtautuminen ja toiminta on kovin erilaista riippuen ihmisistä ja jos tuntuu että toinen ei osaa suhtautua tai toimii väärin niin ongelma jää vain pyörimään eikä siitä auttamisyrityksestä ole mitään apua.
Tiedän omalta kohdaltanikin että tuntuu pahalta silloin jos tulee sellainen tunne että yritetään vain syyllistää eikä anneta kuvaa että mäkin olen ihan tavallinen ihminen. Ne ovat sitten taas niitä asenne-juttuja jotka vaikuttavat siihen suhtautumiseen ja toimintaan.
En nyt tiedä tajuaako tästä mikä mun pointti on just sen takia kun nämä on niin monimutkaisia juttuja.
Mutta se ei pidä paikkaansa että kaikki olisi vain ihmisen omaa vikaa, ei kannata ollenkaan lähteä syyllistämään itseään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tule mitään ongelmia, missään eikä kenenkään kanssa kun pysyy vaan omassa komerossa, kun kerran annetaan tuollainen leimaava diagnoosi, jonka mukaan kaikki ongelmat on vaan itsestä kiinni, eikä missään muussa ikinä ole ollut mitään vikaa kuin vain asianomaisen omassa päässsä! Joku saattaa tässä kuitenkin ajatella niinkin, että ehkäpä ajautuminen ongelmiin ei aina olekaan ole ollut vain itsestä kiinni, vaan vikaa saattaa olla joskus toisaallakin ja niiden TOISTEN suhtautumisessa ja toiminnassa.
Mulle tulisi liian iso ongelma jos jäisin omaan komeroon ikuisiksi ajoiksi.
- Anonyymi
Tekstiä täältä:
https://madinfinland.org/uusi_ajattelutapa/
Uusi ajattelutapa inhimillisen ahdingon ymmärtämiseksi
Psykiatrinen diagnostiikka on epäonnistunut kolmessa olennaisen tärkeässä tavoitteessaan. Diagnoosit eivät lisää ymmärrystä inhimillisten ongelmien syistä, eivät onnistu luokittelemaan ihmisiä todellisuutta vastaavalla tavalla, eivätkä tämän vuoksi tarjoa ymmärrystä tehokkaista keinoista ihmisten tukemiseksikaan. Mikäli ihminen kysyy, mikä aiheutta hänen toivottomuuden tunteensa tai miksi hänellä on epätavallisia kokemuksia, “mielen sairaus” ei ole hyvä vastaus...- Anonyymi
Toi on hyvää tekstiä, kun vaan auttavat tahotkin joka paikassa ajattelisivat tuolla tavalla.
Nuokin kaikki kohdat kun menisi niinkuin pitäisi niin pillerien syöminen vähenisi huomattavasti.
Kun vaan ihminen kohdattaisiin ihmisenä eikä minään "poikkeavana yksilönä ".
- Anonyymi
Monet psykologit ja psykiatrit kyseenalaistavat kaikki diagnoosit mielen ongelmista. Etenkin persoonallisuus-diagnoosit. Ne ovat vaarallisia, koska niihin sisältyy oletus, että ihmisessä itsessään olisi ongelmien syy. Sehän on yhteisön toiminnassa.
- Anonyymi
Niin, diagnoosit. Mutta voihan ihminen olla huonoluonteinen, kehittymätön tms ihan ilman diagnoosiakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, diagnoosit. Mutta voihan ihminen olla huonoluonteinen, kehittymätön tms ihan ilman diagnoosiakin.
Tuo kun kuvaat "huonoluonteinen jne. " se on toisten näkökulmasta katsomista. On ymmärrettävää, että muut voivat nähdä jonkun niin. Siihen voi sisältyä paljon väärinkäsity stä kuitenkin. Se, miten näkee jonkun, on riippuvainen myös siitä miten itse toimii häntä kohtaan. Ja missä kaikissa tilanteissa näkee hänet. Joku, joka tuntee hänet paremmin (ja ei, perheenjäsenet eivät aina tunne toisiaan parhaiten!) näkisi hänet ehkä toisenlaisena.
Noiden p.-diagnoosien takana on yleensä sellaisia pitempikestoisia ongelmia, jotka tuottavat ihmiselle paljon kärsimystä, ja haittaavat hänen toimintaansa monissa yhteyksissä. (Paljon tehdään muuten myös ihan virhediagnooseja, diagnosointi on hyvin subjektiivista ja psykiatrista kiinni.) -Niin, sellaiset pitkäkestoiset ongelmat juontavat usein vaikeista lapsuudenoloista. Perhesuhteista, joissa ihmisellä on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia luottaa toiseen. Perusturvallisuus on pahasti järkkynyt. Henkilö on voinut kokea kaltoinkohtelua kuten väkivaltaa, laiminlyöntiä, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista.
On luonnollista, että kestämättömiin sosiaalisiin tilanteisiin jatkuvasti joutuminen, ja että joutuu kasvamaan siellä, ja oppimaan elämään siellä, tekee ihmiselle jotain. Jatkuvaa kärsimystä (kärsimyksentunne voi olla niin suurta, että siihen turtuu ja tottuu, jolloin ei enää osaa hakea muutosta), ja vaikeuksia luoda itselleen kestäviä ihmissuhteita ja saavuttaa tavoitteita työssä. Tällaiset ongelmat kertovat YMPÄRISTÖSTÄ, joka edelleen vaikuttaa ihmisen mielessä. Ne eivät kerro hänen PERSOONALLISUUDESTAAN yhtään mitään. Hän itse, hänen olemuksensa, sielunsa ja persoonallisuutensa ei ole yhtä kuin ne ongelmat. Tämä olisi hyvin tärkeää ymmärtää, niin psykiatriassa kuin kaikille muillekin.
Ihmisellä on melkein lajiominaisuutena vaikeus nähdä toisia ihmisiä osana heidän sosiaalista ympäristöään. Sehän on vaikeaakin, koska se ihmisjoukko ja historia jota jokainen kantaa joka hetki mukanaan on muille näkymätön. Vain hän itse tietää ja tuntee sen.
Psykiatria on mennyt tähän samaan harhaan. Siksi on kehitetty persoonallisuushäiriödiagnoosit, ja sama pätee jossain määrin muihinkin diagnostisiin leimoihin. Ne ovat aivan tarpeettomia. Täytyy vain lähestyä kysyen ihmiseltä: Mitä sinulle on tapahtunut? eikä siten kuin nykyään: Mikä sinussa on vikana?
Sinussa ei ole mitään vikana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo kun kuvaat "huonoluonteinen jne. " se on toisten näkökulmasta katsomista. On ymmärrettävää, että muut voivat nähdä jonkun niin. Siihen voi sisältyä paljon väärinkäsity stä kuitenkin. Se, miten näkee jonkun, on riippuvainen myös siitä miten itse toimii häntä kohtaan. Ja missä kaikissa tilanteissa näkee hänet. Joku, joka tuntee hänet paremmin (ja ei, perheenjäsenet eivät aina tunne toisiaan parhaiten!) näkisi hänet ehkä toisenlaisena.
Noiden p.-diagnoosien takana on yleensä sellaisia pitempikestoisia ongelmia, jotka tuottavat ihmiselle paljon kärsimystä, ja haittaavat hänen toimintaansa monissa yhteyksissä. (Paljon tehdään muuten myös ihan virhediagnooseja, diagnosointi on hyvin subjektiivista ja psykiatrista kiinni.) -Niin, sellaiset pitkäkestoiset ongelmat juontavat usein vaikeista lapsuudenoloista. Perhesuhteista, joissa ihmisellä on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia luottaa toiseen. Perusturvallisuus on pahasti järkkynyt. Henkilö on voinut kokea kaltoinkohtelua kuten väkivaltaa, laiminlyöntiä, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista.
On luonnollista, että kestämättömiin sosiaalisiin tilanteisiin jatkuvasti joutuminen, ja että joutuu kasvamaan siellä, ja oppimaan elämään siellä, tekee ihmiselle jotain. Jatkuvaa kärsimystä (kärsimyksentunne voi olla niin suurta, että siihen turtuu ja tottuu, jolloin ei enää osaa hakea muutosta), ja vaikeuksia luoda itselleen kestäviä ihmissuhteita ja saavuttaa tavoitteita työssä. Tällaiset ongelmat kertovat YMPÄRISTÖSTÄ, joka edelleen vaikuttaa ihmisen mielessä. Ne eivät kerro hänen PERSOONALLISUUDESTAAN yhtään mitään. Hän itse, hänen olemuksensa, sielunsa ja persoonallisuutensa ei ole yhtä kuin ne ongelmat. Tämä olisi hyvin tärkeää ymmärtää, niin psykiatriassa kuin kaikille muillekin.
Ihmisellä on melkein lajiominaisuutena vaikeus nähdä toisia ihmisiä osana heidän sosiaalista ympäristöään. Sehän on vaikeaakin, koska se ihmisjoukko ja historia jota jokainen kantaa joka hetki mukanaan on muille näkymätön. Vain hän itse tietää ja tuntee sen.
Psykiatria on mennyt tähän samaan harhaan. Siksi on kehitetty persoonallisuushäiriödiagnoosit, ja sama pätee jossain määrin muihinkin diagnostisiin leimoihin. Ne ovat aivan tarpeettomia. Täytyy vain lähestyä kysyen ihmiseltä: Mitä sinulle on tapahtunut? eikä siten kuin nykyään: Mikä sinussa on vikana?
Sinussa ei ole mitään vikana.Persoonallisuushäiriödiagnooseilla juurikin pyritään kuvaamaan ihmisen pysyvä (sairas) persoonallisuus.
Kyllä muuten edelleen kuvaan huonoluonteiseksi ihmistä joka käyttää ystäviään ja perhettään ja ketä nyt tielleen sattuukaan hyväkseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonallisuushäiriödiagnooseilla juurikin pyritään kuvaamaan ihmisen pysyvä (sairas) persoonallisuus.
Kyllä muuten edelleen kuvaan huonoluonteiseksi ihmistä joka käyttää ystäviään ja perhettään ja ketä nyt tielleen sattuukaan hyväkseen.Nuohan ne juurikin valtaa pitävät, esimerkkierkkinä vaikkapa Trump. Jos joku luokittelee sen NPH, niin tuskin merkkaa mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo kun kuvaat "huonoluonteinen jne. " se on toisten näkökulmasta katsomista. On ymmärrettävää, että muut voivat nähdä jonkun niin. Siihen voi sisältyä paljon väärinkäsity stä kuitenkin. Se, miten näkee jonkun, on riippuvainen myös siitä miten itse toimii häntä kohtaan. Ja missä kaikissa tilanteissa näkee hänet. Joku, joka tuntee hänet paremmin (ja ei, perheenjäsenet eivät aina tunne toisiaan parhaiten!) näkisi hänet ehkä toisenlaisena.
Noiden p.-diagnoosien takana on yleensä sellaisia pitempikestoisia ongelmia, jotka tuottavat ihmiselle paljon kärsimystä, ja haittaavat hänen toimintaansa monissa yhteyksissä. (Paljon tehdään muuten myös ihan virhediagnooseja, diagnosointi on hyvin subjektiivista ja psykiatrista kiinni.) -Niin, sellaiset pitkäkestoiset ongelmat juontavat usein vaikeista lapsuudenoloista. Perhesuhteista, joissa ihmisellä on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia luottaa toiseen. Perusturvallisuus on pahasti järkkynyt. Henkilö on voinut kokea kaltoinkohtelua kuten väkivaltaa, laiminlyöntiä, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista.
On luonnollista, että kestämättömiin sosiaalisiin tilanteisiin jatkuvasti joutuminen, ja että joutuu kasvamaan siellä, ja oppimaan elämään siellä, tekee ihmiselle jotain. Jatkuvaa kärsimystä (kärsimyksentunne voi olla niin suurta, että siihen turtuu ja tottuu, jolloin ei enää osaa hakea muutosta), ja vaikeuksia luoda itselleen kestäviä ihmissuhteita ja saavuttaa tavoitteita työssä. Tällaiset ongelmat kertovat YMPÄRISTÖSTÄ, joka edelleen vaikuttaa ihmisen mielessä. Ne eivät kerro hänen PERSOONALLISUUDESTAAN yhtään mitään. Hän itse, hänen olemuksensa, sielunsa ja persoonallisuutensa ei ole yhtä kuin ne ongelmat. Tämä olisi hyvin tärkeää ymmärtää, niin psykiatriassa kuin kaikille muillekin.
Ihmisellä on melkein lajiominaisuutena vaikeus nähdä toisia ihmisiä osana heidän sosiaalista ympäristöään. Sehän on vaikeaakin, koska se ihmisjoukko ja historia jota jokainen kantaa joka hetki mukanaan on muille näkymätön. Vain hän itse tietää ja tuntee sen.
Psykiatria on mennyt tähän samaan harhaan. Siksi on kehitetty persoonallisuushäiriödiagnoosit, ja sama pätee jossain määrin muihinkin diagnostisiin leimoihin. Ne ovat aivan tarpeettomia. Täytyy vain lähestyä kysyen ihmiseltä: Mitä sinulle on tapahtunut? eikä siten kuin nykyään: Mikä sinussa on vikana?
Sinussa ei ole mitään vikana.Hyvin kirjoitettu juttu.
Pisti ajattelemaan juuri tuo että miten ihminen näkee toisen. Olen monesti miettinyt esim. sitä kun jotkut haukkuvat jotain toista ihmistä, ja yrittävät vielä solvata myöskin sellaiselle joka ei edes häntä tunne. Sitten alkaa tuokin ihminen muodostaa mielipiteitä toisesta jota ei edes tunne.
Minulla on ainakin se tapana että en ketään pysty haukkumaan tai arvostelemaan etenkään silloin jos en häntä tunne. Haluan muodostaa ihmisestä ihan oman näkemyksen.
Monesti juorutkin alkavat kulkeutua jonkinlaisen ikävän puheen myötä jostain ihmisestä jota eivät kaikki edes tunne hyvin.
Jokaisen pitäisi aina tutustua toiseen ennenkuin pystyy muodostamaan hänestä minkäänlaista käsitystä.
Ja sehän on myös totta että ihmistä usein arvostellaan sen perusteella mikä omakuva on arvostelijalla itsellään. Hän joko väheksyy ja paheksuu tai kehuu ja arvostaa toista ihmistä.
Persoonallisuus on aika mielenkiintoinen asia koska jokaisella ihmisellä on omansa.
Ja onhan se väärin alkaa jotain diagnooseja tehdä sen pohjalta mitä joku mahdollinen lomake sanoo siitä minkälainen persoonallisuus ihmisellä pitäisi olla.
Yleisesti vaikuttaa vallitsevan sellainen asenne kun jollain on hieman poikkeava persoonallisuus niin häntä ei hyväksytä.
Mun mielestä se on tavallaan " lahja " jos on persoonallisuudeltaan hieman erilainen tai erikoinen. Ja vielä lisänä se että uskaltaa näyttää sen.
Ei sen tarvitse aina tarkoittaa jotain sairautta tai vikaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu juttu.
Pisti ajattelemaan juuri tuo että miten ihminen näkee toisen. Olen monesti miettinyt esim. sitä kun jotkut haukkuvat jotain toista ihmistä, ja yrittävät vielä solvata myöskin sellaiselle joka ei edes häntä tunne. Sitten alkaa tuokin ihminen muodostaa mielipiteitä toisesta jota ei edes tunne.
Minulla on ainakin se tapana että en ketään pysty haukkumaan tai arvostelemaan etenkään silloin jos en häntä tunne. Haluan muodostaa ihmisestä ihan oman näkemyksen.
Monesti juorutkin alkavat kulkeutua jonkinlaisen ikävän puheen myötä jostain ihmisestä jota eivät kaikki edes tunne hyvin.
Jokaisen pitäisi aina tutustua toiseen ennenkuin pystyy muodostamaan hänestä minkäänlaista käsitystä.
Ja sehän on myös totta että ihmistä usein arvostellaan sen perusteella mikä omakuva on arvostelijalla itsellään. Hän joko väheksyy ja paheksuu tai kehuu ja arvostaa toista ihmistä.
Persoonallisuus on aika mielenkiintoinen asia koska jokaisella ihmisellä on omansa.
Ja onhan se väärin alkaa jotain diagnooseja tehdä sen pohjalta mitä joku mahdollinen lomake sanoo siitä minkälainen persoonallisuus ihmisellä pitäisi olla.
Yleisesti vaikuttaa vallitsevan sellainen asenne kun jollain on hieman poikkeava persoonallisuus niin häntä ei hyväksytä.
Mun mielestä se on tavallaan " lahja " jos on persoonallisuudeltaan hieman erilainen tai erikoinen. Ja vielä lisänä se että uskaltaa näyttää sen.
Ei sen tarvitse aina tarkoittaa jotain sairautta tai vikaa.Antaa kaikkien kukkien kukkia..
Mitä hyvää näet muiden ihmisten kannalta linkissä sairaiksi kuvatuissa persoonallisuuksissa? Kysehän nyt ei ole siitä, että joku on pikkuisen erilainen, vaan ihmisistä jotka aiheuttavat vahinkoa toisille ihmisille.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Antaa kaikkien kukkien kukkia..
Mitä hyvää näet muiden ihmisten kannalta linkissä sairaiksi kuvatuissa persoonallisuuksissa? Kysehän nyt ei ole siitä, että joku on pikkuisen erilainen, vaan ihmisistä jotka aiheuttavat vahinkoa toisille ihmisille.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspxKyllä tuollaisen diagnoosin saa helposti, vaikka ei ikinä olisi ketään mitenkään vahingoittanut ihan vaan ruksaamalla lomakkeita, joissa nimenomaan vikoja haetaan. Noita luokituksia kun katsoo jokainen löytää jotain itseensä sopivaa aivan varmasti. Ovathan jotkut ihmiset toki rasittavia, mutta useimmiten kuitenkin kärsivät jollain tavoin itse eniten.
- Anonyymi
Tavallaan voi syyttää yhteisöä mutta ihminen itse elää siinä yhteisössä ja hän itse tuntee sopeutuuko siihen vai ei.
Eli se ratkaisee aika paljon kuinka sopeutuu yhteisöön. Mitä ajattelee muista ja miten ajattelee muiden suhtautuvan häneen.
Monet asiat voivat olla ongelmallisia mutta ihminen myös monesti tekee jostain asioista itselleen ongelman. - Anonyymi
Itse asiassa... Mulla on traumaperäinen epävakaa. Itekkö aiheutin aikansa traumoja itelleni?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tavallaan voi syyttää yhteisöä mutta ihminen itse elää siinä yhteisössä ja hän itse tuntee sopeutuuko siihen vai ei.
Eli se ratkaisee aika paljon kuinka sopeutuu yhteisöön. Mitä ajattelee muista ja miten ajattelee muiden suhtautuvan häneen.
Monet asiat voivat olla ongelmallisia mutta ihminen myös monesti tekee jostain asioista itselleen ongelman.En tunne sopeutuvani mihinkään yhteisöön, mutta osaan näytellä sopeutuvani ,ottamatta mitään isompia rooleja kuitenkaan. Ottaahan se päähän välillä. Minuakin on väitetty epävaaksi, tosin virheellisin perustein.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse asiassa... Mulla on traumaperäinen epävakaa. Itekkö aiheutin aikansa traumoja itelleni?
Et toki ole itse aiheuttanut itsellesi traumoja, mutta paljon on kiinni siitä, miten elät, ja mitä ajattelet, ja miten toimit niiden tunteiden kanssa, joita traumat sinulle aiheuttavat.
Oletko kuinka traumojasi käsitellyt mielessäsi, oletko hyväksynyt asian, että se mitä on tapahtunut, on tapahtunut, eikä sitä saa pois. Ja koska ne pysyvät siellä menneessä kaikesta huolimatta, niin miten niiden kanssa pystyy elämään.
En siis tarkoita, että traumatisoineet asiat pitäisi unohtaa, vaan olisi hyvä oppia elämään ilman, että ne pyörisivät mielessä jatkuvasti.
Ja sehän on kovin vaikeaa, mutta mahdollista, jos pystyy traumansa hyväksymään osaksi elettyä elämää.
Toiset traumatisoituvat helpommin kuin toiset, eikä siihen kukaan voi sanoa mitään.
Ihmisiä ei saa myöskään " leimata " mitenkään sen parusteella, mitä he ovat kokeneet. Juurikin siitä syystä, että jokainen tuntee kokemansa omalla tavallaan. - Anonyymi
Vähän väärä sana tuo persoona. Jokainen ihminen kasvaa elää kokee saa kohtelua ja toipuu ei toivu saa iskuja vanhenee on suhteita on menetyksiä on vaihdevuodet kaikki muuttaa ihmistä kokemukset ja työ ammatti muuttaa kaverit harrastukset tulee luopumista ja uutta . Se kuuluu elämään . Viinan juomisessa on se sokeri siinä mikä aiheuttaa verensokerin heittoja väsyttää tai piristää mutta ei pelkkä alkoholi vaan sokeri . Alkoholi on hauskaa mutta todella aiheuttaa joskus vähän ongelmia. Siis epävakaa millä tavalla ?? Ihminen matkustaa lomamatkalle viikoksi ja joku lyö ryöstää raiskaa siellä niin kuka on epävakaa se uhri vai se ryöstäjä ???? Annatte uhreille diagnooseja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonallisuushäiriödiagnooseilla juurikin pyritään kuvaamaan ihmisen pysyvä (sairas) persoonallisuus.
Kyllä muuten edelleen kuvaan huonoluonteiseksi ihmistä joka käyttää ystäviään ja perhettään ja ketä nyt tielleen sattuukaan hyväkseen.No kun niitä persoonallisuus epävakaa diagnooseja jaetaan niille jotka hakee apua . Rikoksen uhri esim.usein menee psykiatrille . No ei saa apua ellei sitten turvataloa . Mutta näin meillä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu juttu.
Pisti ajattelemaan juuri tuo että miten ihminen näkee toisen. Olen monesti miettinyt esim. sitä kun jotkut haukkuvat jotain toista ihmistä, ja yrittävät vielä solvata myöskin sellaiselle joka ei edes häntä tunne. Sitten alkaa tuokin ihminen muodostaa mielipiteitä toisesta jota ei edes tunne.
Minulla on ainakin se tapana että en ketään pysty haukkumaan tai arvostelemaan etenkään silloin jos en häntä tunne. Haluan muodostaa ihmisestä ihan oman näkemyksen.
Monesti juorutkin alkavat kulkeutua jonkinlaisen ikävän puheen myötä jostain ihmisestä jota eivät kaikki edes tunne hyvin.
Jokaisen pitäisi aina tutustua toiseen ennenkuin pystyy muodostamaan hänestä minkäänlaista käsitystä.
Ja sehän on myös totta että ihmistä usein arvostellaan sen perusteella mikä omakuva on arvostelijalla itsellään. Hän joko väheksyy ja paheksuu tai kehuu ja arvostaa toista ihmistä.
Persoonallisuus on aika mielenkiintoinen asia koska jokaisella ihmisellä on omansa.
Ja onhan se väärin alkaa jotain diagnooseja tehdä sen pohjalta mitä joku mahdollinen lomake sanoo siitä minkälainen persoonallisuus ihmisellä pitäisi olla.
Yleisesti vaikuttaa vallitsevan sellainen asenne kun jollain on hieman poikkeava persoonallisuus niin häntä ei hyväksytä.
Mun mielestä se on tavallaan " lahja " jos on persoonallisuudeltaan hieman erilainen tai erikoinen. Ja vielä lisänä se että uskaltaa näyttää sen.
Ei sen tarvitse aina tarkoittaa jotain sairautta tai vikaa.Sitten kiusaajat jotka tekee hulluksi kenet vaan . Usein uskontolahkoissa ääri . Tahallinen ilkeys kiusaaminen voi olla työhön liittyvää tai ihminen joka itse huoraa voi syyttää muita huoraamisessa että itse näyttäisi vähemmän huoraavalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No kun niitä persoonallisuus epävakaa diagnooseja jaetaan niille jotka hakee apua . Rikoksen uhri esim.usein menee psykiatrille . No ei saa apua ellei sitten turvataloa . Mutta näin meillä.
Uhrit tarvitsevat kyllä apua, mutta ei välttämättä diagnooseja.
Rikoksen tekijä on itse avun tarpeessa, koska kyllähän ihmisellä on jokin ongelma, jos tarvitsee tehdä rikoksia, esim. satuttaa toista.
Aivan sama ihmisillä, jotka ehkä kiusaavat muita, koulukiusaaminen mukaan lukien, kiusaajalla on itsellä vaikeaa, hän tarvitsisi apua.
Silloin ei pitäisi olla tarvetta kiusata muita kun itsellä on asiat hyvin ja on itsensä kanssa tasapainossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitten kiusaajat jotka tekee hulluksi kenet vaan . Usein uskontolahkoissa ääri . Tahallinen ilkeys kiusaaminen voi olla työhön liittyvää tai ihminen joka itse huoraa voi syyttää muita huoraamisessa että itse näyttäisi vähemmän huoraavalta.
Sellainen syyttelee muita varmaankin sen takia, koska tuntee oman olonsa huonoksi, eikä edes arvosta itseään käytöksensä takia.
Hän ei yritä välttämättä sitä, että näyttäisi vähemmän joltain, vaan syyttelee sen takia, kun tuntee itse alemmuuden tunnetta, ja saa itselleen kenties paremman olon ( ainakin lulee niin ) syytellessään toisia.
Ehkä toimii ajatustasolla itsepuolustuksena, niinsanotusti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tuollaisen diagnoosin saa helposti, vaikka ei ikinä olisi ketään mitenkään vahingoittanut ihan vaan ruksaamalla lomakkeita, joissa nimenomaan vikoja haetaan. Noita luokituksia kun katsoo jokainen löytää jotain itseensä sopivaa aivan varmasti. Ovathan jotkut ihmiset toki rasittavia, mutta useimmiten kuitenkin kärsivät jollain tavoin itse eniten.
Ei siihen tarvita edes lomakkeita. Riittää pelkästään lääkärin hetkellinen mieliteko kirjata persoonallisuushäiriö potilaan asiakirjoihin.
- Anonyymi
Useinhan onkin niin että jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla niin hän kohdistaa sen muihin jollain tavalla, kiusaamalla, haukkumalla, väkivallalla tms.
Se on niin väärin, omat solmut täytyisi saada selvitettyä vahingoittamatta muita.
Tuolla keskusteltiin juuri siitä että vahingoittaa toista, mutta se ei tarkoita tässä yhteydessä tuota epävakaa persoonallisuus-diagnoosijuttua. Ei tarvitse olla välttämättä erikoisemmin epävakaa vahingoittaakseen toista. Vaikka ei sellainen ihminen ihan järkevä ole.
Maailma on nykyään mennyt jotenkin sellaiseksi minä itse-tyyliseksi, muita ei juurikaan oteta huomioon ja toisia kohtaan käyttäydytään miten sattuu.
Empatia alkaa olla ilmeisesti pikkuhiljaa katoava piirre ihmisissä.
En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt minkä takia joidenkin täytyy olla toisille niin kovin ilkeitä.
Siihen ei tarvitse olla diagnoosia että voi ilkeillä tai olla muuten paha toista kohtaan.
Tosin jos sellainen ihminen joutuu terveydenhuollon piiriin käyttäytymisensä takia niin äkkiä voi alkaa niitä diagnooseja tulla.
Itselläni on tuo epävakaa diagnoosi eikä se ole haitannut elämistä enää vimeisinä vuosina kun olen muut ongelmat saanut selätettyä.
Tosin joskus tunnistan itsessäni joitain piirteitä liittyen epävakauteen mutta se ei muuta mitään vaikeammaksi tai hankalammaksi pärjätä. - Anonyymi
Lääkärin mielestä olen bipolaarinen, mutta omasta mielestäni olen epävakaa narsistisilla piirteillä. Monet asiat eivät vaan sovi tuohon bipolaarisuuteen. Pystyn esim. halutessani laskelmoiden näyttelemään jotain muuta mitä olen. Bipolaarit eivät kai niin pysty näyttelemään, vaan antavat virran viedä niin, että heidän hulluutensa on ilmeistä kaikille.
- Anonyymi
Hmm . tämä vahvistaa asian:
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin-hoito-pahkinankuoressa/
"2) Vaikeimmin narsistisesti häiriintyneiden kohdalla psykososiaaliset hoidot ja psykoterapiat eri muodoissaan ovat vasta-aiheisia, sillä ne menevät narsismin palvelukseen tehden potilaasta entistä manipulaatiokykyisemmän narsistin. Käytännössä he ottavat vastaan ainoastaan sen, mikä vahvistaa heidän narsistista identiteettiään, minkä he kokevat oikeaksi normaaliksi minäkseen" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm . tämä vahvistaa asian:
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin-hoito-pahkinankuoressa/
"2) Vaikeimmin narsistisesti häiriintyneiden kohdalla psykososiaaliset hoidot ja psykoterapiat eri muodoissaan ovat vasta-aiheisia, sillä ne menevät narsismin palvelukseen tehden potilaasta entistä manipulaatiokykyisemmän narsistin. Käytännössä he ottavat vastaan ainoastaan sen, mikä vahvistaa heidän narsistista identiteettiään, minkä he kokevat oikeaksi normaaliksi minäkseen"Käytän kuitenkin noita manipulaatiotekniikoita ainoastaan, jos minua vastaan hyökätään. Muutoin pyrin olemaan omassa rauhassani enkä tee ihmisille pahaa. Mutta jos minua vastaan hyökätään, käytän kaikkia arsenaalia mitä minulla on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytän kuitenkin noita manipulaatiotekniikoita ainoastaan, jos minua vastaan hyökätään. Muutoin pyrin olemaan omassa rauhassani enkä tee ihmisille pahaa. Mutta jos minua vastaan hyökätään, käytän kaikkia arsenaalia mitä minulla on.
Miksi en saa kommentoida? 2 pitkää viestiäni poistettiin sääntöjenvastaisina. En ymmärrä, mikä on peruste. Ei ollut kiroilua, ei rasismia, ei mitään hyvien tapojen vastaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi en saa kommentoida? 2 pitkää viestiäni poistettiin sääntöjenvastaisina. En ymmärrä, mikä on peruste. Ei ollut kiroilua, ei rasismia, ei mitään hyvien tapojen vastaista.
16:45 jatkaa
Olen itse tiennyt, että minulla on epävakaa persoonallisuus 15-vuotiaasta lähtien. Jos lukee epävakaan virallista kuvausta, minun miestä naurattaa, niin, se täsmää, itsemurha-aikeita ja - yrityksiä lukuunottamatta. Muuten miestä joskus itkettää, kun minun kanssa on niin vaikeaa 😔 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
16:45 jatkaa
Olen itse tiennyt, että minulla on epävakaa persoonallisuus 15-vuotiaasta lähtien. Jos lukee epävakaan virallista kuvausta, minun miestä naurattaa, niin, se täsmää, itsemurha-aikeita ja - yrityksiä lukuunottamatta. Muuten miestä joskus itkettää, kun minun kanssa on niin vaikeaa 😔Sinulla on asiat ihan hyvin kun miehesi kuitenkin on edelleen kanssasi.
Se kertoo välittävästä ja rakastavasta miehestä.
Kaikilla ei niin ole, epävakaan ihmisen on usein vaikea ylläpitää ihmissuhteitaan pitemmän aikaa tai toinen ei jaksa elää tämän epävakaan kanssa.
Ja on hyvä että asiaa pystyy katsomaan myös humoristiselta kannalta, nauru tekee aina hyvää ja piristää. Auttaa myös jaksamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
16:45 jatkaa
Olen itse tiennyt, että minulla on epävakaa persoonallisuus 15-vuotiaasta lähtien. Jos lukee epävakaan virallista kuvausta, minun miestä naurattaa, niin, se täsmää, itsemurha-aikeita ja - yrityksiä lukuunottamatta. Muuten miestä joskus itkettää, kun minun kanssa on niin vaikeaa 😔17.09 jatkaa
Minulle virheellisesti diagnosoitiin skitsofrenia epävakaan persoonallisuuden sijaan. Epävakaaseen liittyviä testejä ei tehty, ei kyllä skitsofreniaan liittyviäkään.
Nyt ongelmana on, että väärän diagnoosin myötä en voi saada asianmukaista hoitoa. - Anonyymi
Seurustelen adhd miehen kanssa ja hitonmoista showta on.lääkärin mukaan on vielä epävakaa persoonallisuushäiriö ja hänen tunteet menee laidasta laitaan. On suuria lupauksia, vannoo ja suunnittelee mutta yhdessäkään lupauksessa tai suunnitelmassa ei pysy. Ne muuttuu vähän väliä. Selvästi pelaa jotain peliä riippuen siitä mitä siitä itse hyötyy. Äärettömän itsekäs ja omahyväinen. Persoona muuttuu äkillisesti mukavasta ilkeäksi ja laskelmoivaksi. Epäilee kaikenlaista hölynpölyä ja puheet on usein törkeitä. Ei myönnä että sillä on tunnepuolen kanssa ongelmia. Tyttöystävän järjettömästä ihannoinnista totaaliseen halveksimiseen minuutissa. Osaa laskelmoida oman edun, tekee sitä ja luulee kait etten tajua. On persoonallisuushäiriö diagnooseja ihan syystä annettu mutta useinhan nämä ihmiset eivät niitä itse huomaa tai hyväksy. Vikahan on usein ulkopuolella heidän mielestään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytän kuitenkin noita manipulaatiotekniikoita ainoastaan, jos minua vastaan hyökätään. Muutoin pyrin olemaan omassa rauhassani enkä tee ihmisille pahaa. Mutta jos minua vastaan hyökätään, käytän kaikkia arsenaalia mitä minulla on.
Persoonahäiriöinen voi luulla ja kuvitella että toiset ovat vihamielisiä tai haluavat pahaa tai että joku lause tai ilme kohdistuu heihin. Se on sitä epävarmuutta ja epävakautta kun ei luota ja epäilee kaikkia. Myös niitä läheisiä ihmisiä jotka tahtovat hyvää ja auttaa.Turhaan hermoilet. Ei tarvitse puolustautua, ei kukaan sua vastaan hyökkää. Tuo on kuvittelua ja ylilyöntiä. Hae rohkeasti apua ja yritä olla avara Katseinen. Ei muut ihmiset ole vihollisia. Ihan samanlaisia tallaajia kaikki ollaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Persoonahäiriöinen voi luulla ja kuvitella että toiset ovat vihamielisiä tai haluavat pahaa tai että joku lause tai ilme kohdistuu heihin. Se on sitä epävarmuutta ja epävakautta kun ei luota ja epäilee kaikkia. Myös niitä läheisiä ihmisiä jotka tahtovat hyvää ja auttaa.Turhaan hermoilet. Ei tarvitse puolustautua, ei kukaan sua vastaan hyökkää. Tuo on kuvittelua ja ylilyöntiä. Hae rohkeasti apua ja yritä olla avara Katseinen. Ei muut ihmiset ole vihollisia. Ihan samanlaisia tallaajia kaikki ollaan.
Kyllä muut ihmiset voivat hyökätä mielenterveysongelmista kärsivän kimppuun. Kaikki eivät varmaan näin tee, mutta turha luulla etteikö jopa läheiset voisi tehdä pahaa. Ehkäpä persoonallisuushäiriöiseksi leimatun ongelmat ovat syntyneetkin muiden kusipäisyydestä, mitä vielä terveydenhoidossa ja muualla yhteiskunnassa joutuu kokemaan.
Muut ihmiset - ehkä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - ovat paskoja, joiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä muut ihmiset voivat hyökätä mielenterveysongelmista kärsivän kimppuun. Kaikki eivät varmaan näin tee, mutta turha luulla etteikö jopa läheiset voisi tehdä pahaa. Ehkäpä persoonallisuushäiriöiseksi leimatun ongelmat ovat syntyneetkin muiden kusipäisyydestä, mitä vielä terveydenhoidossa ja muualla yhteiskunnassa joutuu kokemaan.
Muut ihmiset - ehkä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - ovat paskoja, joiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.Jos ajattelee useista ihmisistä heidän olevan kusipäitä tai paskoja niin silloin on kyllä itselläkin peiliin katsomisen paikka.
Tottakai sitä luulee muiden hyökkäävän päälle jos itsellä on muita kohtaan jatkuvasti negatiivinen asenne.
Varmaan jokaisen ihmisen elämässä on muutama tyyppi joka on oikeasti paskempi kuin muut, mutta enpä usko että suurin osa ainakaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä muut ihmiset voivat hyökätä mielenterveysongelmista kärsivän kimppuun. Kaikki eivät varmaan näin tee, mutta turha luulla etteikö jopa läheiset voisi tehdä pahaa. Ehkäpä persoonallisuushäiriöiseksi leimatun ongelmat ovat syntyneetkin muiden kusipäisyydestä, mitä vielä terveydenhoidossa ja muualla yhteiskunnassa joutuu kokemaan.
Muut ihmiset - ehkä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - ovat paskoja, joiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.Tavallaan ovat, ei ehkä ihan paskoja, mutta jotenkin itsekeskeisiä ja rasittavia oman edun tavoittelijoita. Olen aina yrittänyt noihin avoimin mielin tutustua ja pettynyt. Ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, kun itse on aina se, joka joustaa ja jota pompotellaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tavallaan ovat, ei ehkä ihan paskoja, mutta jotenkin itsekeskeisiä ja rasittavia oman edun tavoittelijoita. Olen aina yrittänyt noihin avoimin mielin tutustua ja pettynyt. Ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, kun itse on aina se, joka joustaa ja jota pompotellaan.
Siitä joustavuudesta ja pompottelusta voi opetella eroon.
On lupa sanoa ei, silloin kun siltä tuntuu.
Miksi täytyisi tehdä ja olla niinkuin muut haluavat? He tottuvatkin sitten siihen että sinä ( tai kuka tahansa ) on aina auttamassa tai tekemässä jotain kun vähänkin pyytää.
Kun joskus sanoo ei johonkin pyyntöön, niin se ei tee itsestä mitenkään rasittavaa tai oman edun tavoittelijaa toisten silmissä.
Loppujen lopuksi tätä elämäähän eletään itseä varten, ei muita varten.
Toki toisetkin täytyy ottaa huomioon, mitä ihan kaikki eivät valitettavasti osaa.
- Anonyymi
Tässä oon koittanu vuoden päivät hakea diagnoosia. Mulla on pohjalla adhd, asperger ja dysleksia, joiden diagnooseja en kuulemma voi edes saada omaan kantaan vaikka lääkäri sanoi että se olisi erittäin tärkeää. Kai on kyse siitä että lekurit eivät saa rahaa jos en joka kerta käy pyytämässä tositteita erikseen....
Tässä oon nyt koittanut päästä uudestaan psykiatrille, tuloksetta. Ensin mut ohjattiin johonkin palvelutorin mielenterveyspisteeseen, josta viskattiin terveyskeskukseen kun avasin suuni. En oo kuulemma tarpeeksi akuutti koska en oo itsetuhonen tai suoranaisesti aio tappaa itseäni. Mulla on vaan vaikea masennus, impulssikonrtollia en osaa hallita, noi adhdt ym ja paha päihdeongelma. Oon sanonut lekureille että en oo ajatellut vahingoittaa itseäni tai muita mutta mielessä kyllä käy joka päivä että jos sitä tänään kävelisi junan alle.
Alkupyörityksen jälkeen mulle määrättiin terveyskeskuksessa SSRI lääkettä unilääkkeeksi vaikka hoin etten halua sitä myrkkyä enää. Samasta paikasta mulle varattiin psykiatrin aika, neuvottiin väärä kerros jossa odotin koko sen ajan. Ja sain laskut perään. Tämän jälkeen mulle luvattiin kuukauden päähän tuttu lekuri jonka kanssa oon jutellut jo aiemmin. Eipäs ollutkaan tuttu lekuri ja kyseli multa vaan samat kysymykset mitä multa oltiin jo terveyskeskuksessa aiemmin kysytty ja siirsi psykitatrin kartoittamisen tarvetta taas kuukaudella eteenpäin.
Kun lopulta pääsin tälle henkilölle joka mulle oltiin luvattu, teki hän mulle jonkun masennus testin missä kävi ilmi että mulla todellakin on itsetuhosia ajatuksia enkä osaa ottaa elämästä iloa irti ollenkaan tai pärjää kunnolla arjessa. Syy kaikkeen löytyi kuitenkin siitä että oon ottanut välillä viikonloppuisin enemmän kun pari olutta. Joten mitään aspergeria, adhdtä tai epävakaata kasvuympäristöä, masennusta tai pelkotiloja, ei enää ollutkaan!! AI ETTÄ miten näppärää toimintaa. Noiden masennuskyselyiden perusteella( jossa siis myös itsetuhoisuutta) mua neuvottiin puhumaan noista jossai kriisipisteessä mutta eihän se vakavaa masennusta voi olla jos on kuolema-ajatuksia. Siispä laittoi että mulla on kohtalaista masennusta. Samat pisteet kun sillä ekalla terkarilla, jollon se oli vakava masennus. Aika äkkiä muuttuu kriteerit...
Lopuksi tämä psykiatri, jonka tapaamista olin odottanut usean kuukauden, kun toivoin että voisin saada jonkin terapian alkuun ja päästä työstämään näitä oloja, passitti mut takasin sinne alkupisteen terveyskeskukseen ja määräsi uuden ajan yli kuukauden päähän. Tajusin kanssa lopulta että noi psykiatrit ja terveydenhuoltopalvelut on loppupeleissä täyttä paskaa. TOISAALTA hyvä että toi herätys tuli nyt tossa vaiheessa. Mulla oli aikeena lähteä kokeilemaan sosionomin tai lähärin töitä. Mutta tajusin että mä en aio lätkiä tota samaa paskaa, kunnan piikkiin, asiakkaiden kasvoille siksi että saan noin paskan toimintamallin, resurssit ja valmiudet.- Anonyymi
En ala sua neuvoa että tee niin tai näin, mutta kerron kuitenkin miten itse aloin saada asioitani kuntoon.
Mulla ei ole mitään adhd:tä tai asbergeriä, muuten vaan on ollut ongelmia mielenterveyden kanssa.
Mun oma tilanne lähti paranemaan heti kun jätin päihteet pois, mullakin oli tosi paha päihdeongelma.
Kaikkia asioita on helpompi käsitellä ja miettiä kun ei pahaa oloa pakene niihin päihteisiin koska ne vaan pahentaa olotilaa entisestään.
Ikävää kyllä lukea ettet ole apua saanut vaikka kuinka ootkin yrittänyt, ja mulle uutta toi ettei noista sairauksistasi voi saada diagnoosia terveystietoihin.
Oon luullut että ihan kaikki kirjataan ylös, joskus jopa ylimääräistäkin.
Toivotaan että sullakin tilanne paranee jossain vaiheessa.
- Anonyymi
Miten sait diagnoosin? Mulla adhd, vihanhallintaongelmia, dysleksia sekä erittäin todennäköisesti asperger ja epävakaa. Olen nyt vikat 3vuotta koittanut päästä lekurin puheille jotta saisin noihin selvyyden ja järjestykseen. Turhaan. Lääkärit joko VÄHÄTTELEE tai siirtää mun asioiden käsittelyn seuraavalle, aina vaan usean kuukauden päähän. Väillä mulla on mennyt hermo ja oon todennut että paskanvitut, antaa olla sitten. Tämän jälkeen sama projekti on aloitettu aina vaan alusta.
Mulla on myös diagnosoitu adhd, keskittymisen sekä oppimisen vaikeus ja hahmottamisen häiriö. HUS ei SUOSTUNUT kirjaamaan mun ongelmia omaan kantaan koska heitä ei kuulemma velvoita siihen mikään. Jouduin taistelemaan pitkään että sain ylipäänsä edes paperilla diagnoosit postissa. Suomen lääkäreiden periaate tuntuu olevan se että mikäli ihmisellä on mitään häikkää, joutuu hän maksamaan esim. adhd:stään reilun sata euroa pari euroa kuussa valtiolle, apteekkareille ja lääkäreille. Mikseivät samantien ota käyttöön adhd, asperger ja persoonallisuushäiriöveroa? Ja mikäli on adhd aspergerin piirteillä niin 30 prossaa lisäveroa. - Anonyymi
Voi olla niinkin, että tasapäiset muumiot pitävät epävakaana ihmistä jolla on erilainen temperamenttityyppi ja joka pitkästyy ja ärsyyntyy heidän seurassaan.
- Anonyymi
No just tollasten tasapäisten takia monen on vaikea olla erilainen temperamentiltaan kun ei tule hyväksytyksi omana itsenään.
Jos kaikki olisivat erilaisia eikä noita tasapäisiä olisi ollenkaan olemassa niin maassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
- Anonyymi
Epävakaa persoonallisuuhäiriö ilmenee esim.
"Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä.
Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin.
Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon.
Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan.
Toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne.
Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat.
Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen.
Musta–valko-ajattelu - On vaikea nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä, että huonoja puolia.
Ajoittain todellisuuden tajun hämärtyminen – harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä eteenkin kriisitilanteissa."
Kyseessä ei siis ole ihan kevyt pikkujuttu, ainkaan asianomaiselle itselleen eikä hänen läheisilleen. Elämä tämän häiriön kanssa saattaa olla erittäin haastavaa ja saattaa johtaa itsemurhayrityksiin ja niissä onnistumisiin.- Anonyymi
Hyvin kirjoitettu ja oli hyvinkin tuttua tekstiä.
Itselläni on ollut epävakaan diagnoosi kolmisenkymmentä vuotta ja tuollaistahan elämä pahimmillaan oli.
Mutta noistakin asioista on mahdollista päästä suurimmaksi osaksi eroon kun kuntoutuu.
Ja vaatiihan se todella pitkää työstämistä itsensä kanssa mutta on kuitenkin mahdollista.
Tunteitaan pystyy eri tavoin säätelemään ja oppia hyväksymään erilaiset tunteet uudella tavalla.
Myös musta-valko-ajattelu on mahdollista saada kääntymään sellaiseksi kuten tuossa edellisessä on kirjoitettu, että on mahdollista nähdä asioissa ja ihmisissä sekä hyviä että huonoja puolia, koska kaiken lisäksi se on aivan totta ( kolikossa on aina kaksi puolta ).
Pitkäjänteisyyttäkin pystyy harjoittelemaan, joka sisältää myös keskittymisen kaiken muun lisäksi.
En voi sitä helpoksi väittää ja sen työstäminen vaatiikin juuri sitä pitkäjänteisyyttä.
Vaikka diagnoosi onkin olemassa niin sen kanssa kyllä pystyy elämään ihan hyvää elämää.
Diagnoosille ei tarvitse antaa valtaa, eli ei tarvitse ajatella että elämä olisi jotenkin huonompaa diagnoosin takia, tai että olisi sen takia itse jollain tavoin huonompi ihminen.
Elämässä muutenkin pärjää paremmin kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei kannata vähätellä itseään muttei kannata myöskään luulla liikoja. Ei kannata yrittää liikaa, toimii ja tekee sen mukaan mihin itse pystyy.
Ja kyllä ihminen saa olla vähän epävakaa, ei tämä elämän menokaan ole ikinä täysin vakaata. - Anonyymi
Ei ole pikkujuttu ei. Itsellä on dg mutta nuo kriteerit eivät täyty. Helppoa kuin heinänteko saada diagnoosi ilman, että testataan mitenkään. Mutta psykiatria näkee asian niin että jos minä epäilen ilman testausta, olen pershärö. Somaattinen puoli tekee samaa. Ei auta vaikka olisit millainen, se on aina epävakaus vaikkei oikeasti ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole pikkujuttu ei. Itsellä on dg mutta nuo kriteerit eivät täyty. Helppoa kuin heinänteko saada diagnoosi ilman, että testataan mitenkään. Mutta psykiatria näkee asian niin että jos minä epäilen ilman testausta, olen pershärö. Somaattinen puoli tekee samaa. Ei auta vaikka olisit millainen, se on aina epävakaus vaikkei oikeasti ole.
Itselleni diagnoosi annettu akuutin traumatisoitumisen aikana ilman mitään kunnon kartoituksia. Samaan aikaan määrätty lääkkeitä mitkä lisänneet pahaa oloa. Tätä on julkinen mt-hoito Suomessa.
Epävakaa - diagnoosista ei ole ollut mitään hyötyä itsetuntemuksen lisääntymisessä, sen sijaan se vaikuttaa olevan nykyään yleisesti lätkitty leima ihmisille jotka ovat traumatisoituneet. Ketään ei auteta traumasta tosin ylös leimaamalla epävakaaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselleni diagnoosi annettu akuutin traumatisoitumisen aikana ilman mitään kunnon kartoituksia. Samaan aikaan määrätty lääkkeitä mitkä lisänneet pahaa oloa. Tätä on julkinen mt-hoito Suomessa.
Epävakaa - diagnoosista ei ole ollut mitään hyötyä itsetuntemuksen lisääntymisessä, sen sijaan se vaikuttaa olevan nykyään yleisesti lätkitty leima ihmisille jotka ovat traumatisoituneet. Ketään ei auteta traumasta tosin ylös leimaamalla epävakaaksi.Minä sain kyseisen diagnoosin kauan sitten, kun minulla oli päihteiden sekakäyttö-ongelmaa.
Omasta mielestäni jo pelkkä päihteiden käyttö tekee ihmisistä epävakaita, sitten vielä diagnoosi sen takia..........
- Anonyymi
Mulla taitaa olla. Elämä on kaaosta. Mikää ei onnistu. Ei kavereita ei naista ja mitää. yksin elän. Työt ei onnistu ja oon itse agressiivinen vihainen ja en osaa hallita itseäni. Hermot menee nopeesti
- Anonyymi
Miksi te epävakaat kiusaatte kumppaneitanne? Pettämistä ja hyväksikäyttöä ja valehtelua. Kunnon narsistimeininkiä! :( Oikeastaan pahempaa kuin narsisteilla, koska epävakaat on vielä arvaamattomampia.
Ja sitten teitä muka pitäisi sääliä, vaikka muiden ihmisten tunteet ei merkkaa teille mitään.
Opetelkaa meneen itteenne ja huomioimaan toinen, niin ehkä parannutte joskus.- Anonyymi
Kuka kiusaa ketä? Jätä rauhaan äläkä sekaannu toisten asioihin, etenkään kun et mistään mitään tunnu ymmärtävän, niin kaikki on ihan hyvin.
- Anonyymi
Ei meitä tarvitse sääliä, kiitos vain tarjouksesta :D
Me emme ole vastuussa toistemme tunteista tai reaktioista, niistä on jokaisen otettava itse vastuu. Tämä vastuu kattaa myös taidon olla hakeutumatta itselleen vahingollisten ihmisten läheisyyteen.
Toisin sanonen, jos sinua on petetty tai käytetty hyväksi, katkaise kyseinen ihmissuhde ja jatka elämääsi. Ainoa henkilö jota voit kontrolloida on sinä itse! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei meitä tarvitse sääliä, kiitos vain tarjouksesta :D
Me emme ole vastuussa toistemme tunteista tai reaktioista, niistä on jokaisen otettava itse vastuu. Tämä vastuu kattaa myös taidon olla hakeutumatta itselleen vahingollisten ihmisten läheisyyteen.
Toisin sanonen, jos sinua on petetty tai käytetty hyväksi, katkaise kyseinen ihmissuhde ja jatka elämääsi. Ainoa henkilö jota voit kontrolloida on sinä itse!Tuo on kyllä totta.
Eihän kenenkään ole pakko jäädä ihmissuhteeseen, jos ei tunne oloaan hyväksi, ehkä toisen sairauden, tai ailahtelevaisuuden takia.
Aina voi välttää vaikean ihmisen seuraa, ja hakeutua sellaiseen seuraan, joka miellyttää, ja josta ei tule itselle pahaa oloa.
Onko mitään järkeä jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan, etenkin jos siinä on oma ( henkinen ) terveys vaarassa.
Eikä koske ainoastaan parisuhteita, vaan kaikkia ihmissuhteita.
Sille on nimikin olemassa, se on itsesuojeluvaisto.
- Anonyymi
Ei tullut vastausta siihen, miksi epävakaat manipuloi, pettää ja valehtelee. Olen kyllä lukenut asiasta, mutta olisi mukava kuulla kyseistä sairautta potevalta tämä logiikka.
- Anonyymi
Niin.
Epävakaathan ovat kaikki samaa pettävää ja manipuloivaa massaa...
Miksi masentuneet ihmiset ovat alla päin? Olisi kiva kuulla kyseistä sairautta potevalta tämä logiikka.
Ehdottaisin, että tutustut alan kirjallisuuteen sen sijaan, että keskityt yksittäisiin tapauksiin, kertoo hyvinkin kattavasti, miten oireisto/taudinkuva muodostuu ja miksi.
Borderline Personality Disorder: A Guide for the Newly Diagnosed
I Hate You--Don't Leave Me: Understanding the Borderline Personality
Diagnostiset manuaalit kuvaavat ko. tilaa psykiatrisesta lähtökohdasta. - Anonyymi
Eipä siihen ole olemassa mitään säännönmukaista logiikkaa, ihmiset ovat yksilöitä.
Ja kuten muissakaan asioissa, ei tässäkään voi yleistää, että epävakaat manipuloisi, pettäisi ja valehtelisi.
Jotkut toki saattavat noin käyttäytyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä siihen ole olemassa mitään säännönmukaista logiikkaa, ihmiset ovat yksilöitä.
Ja kuten muissakaan asioissa, ei tässäkään voi yleistää, että epävakaat manipuloisi, pettäisi ja valehtelisi.
Jotkut toki saattavat noin käyttäytyä.Kyllä siellä on samanlaisuutta paljonkin epävakaiden keskuudessa. Aivan kuten narsistitkin ovat kuin saman oppikirjan lukeneita. Epävakaat ovat kuin joki joka muuttuu jatkuvasti, ja "lainailevat" olotilaansa muista B-klusterin persoonallisuushäiriöistä aina tilanteen mukaan.
Esimerkiksi uuden tuttavuuden ihannointi, sen jälkeen devaluaatio ja lopulta hylkääminen. Ja tämä sykli jatkuu niin kauan kuin uhri antaa sen jatkua. Samaa toimintaa kuin narsisteilla mutta ennalta arvaamattomampaa.
Varmaankin voi olla sellaisia, jotka ovat vain lievästi epävakaita, ja jotka eivät ihan samaa kaavaa toista tai edes käyttäydy noin (ovatko sitten edes BPD vai oikeasti joku muu diagnoosi). Mutta pari vuotta asiasta lukeneena, ihmisten kokemukset kertovat karua kieltä ihmissuhteista epävakaiden kanssa. Hyvin samankaltaiset asiat toistuu ja aiemmin terveet epävakaiden uhrit traumatisoituvat henkisestä pahoinpitelystä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä siellä on samanlaisuutta paljonkin epävakaiden keskuudessa. Aivan kuten narsistitkin ovat kuin saman oppikirjan lukeneita. Epävakaat ovat kuin joki joka muuttuu jatkuvasti, ja "lainailevat" olotilaansa muista B-klusterin persoonallisuushäiriöistä aina tilanteen mukaan.
Esimerkiksi uuden tuttavuuden ihannointi, sen jälkeen devaluaatio ja lopulta hylkääminen. Ja tämä sykli jatkuu niin kauan kuin uhri antaa sen jatkua. Samaa toimintaa kuin narsisteilla mutta ennalta arvaamattomampaa.
Varmaankin voi olla sellaisia, jotka ovat vain lievästi epävakaita, ja jotka eivät ihan samaa kaavaa toista tai edes käyttäydy noin (ovatko sitten edes BPD vai oikeasti joku muu diagnoosi). Mutta pari vuotta asiasta lukeneena, ihmisten kokemukset kertovat karua kieltä ihmissuhteista epävakaiden kanssa. Hyvin samankaltaiset asiat toistuu ja aiemmin terveet epävakaiden uhrit traumatisoituvat henkisestä pahoinpitelystä.Täysin samaa mieltä tästä. Se terve osapuoli on usein se, joka lopulta terapiaa tarvitsee tai sinne joutuu. Eroon vaan nopeesti jos haluaa mielenterveytensä säilyttää. Epävakaan kanssa elämä on helvettiä,varsinkaan jos eivät itse halua itseään hoitaa tai hae apua itselleen.
- Anonyymi
Minulla on ollut tuo diagnoosi kauan, mutta en koe potevani minkäänlaista sairautta. Liekö väärin arvioitu? En ole myöskään tietääkseni manipuloinut ketään, olen kyllä itse antanut manipuloida itseni joskus. En myöskään valehtele, vaikka joskus se ehkä kannattaisikin, kun kaikki eivät pidä suorapuheisuudesta. Pettäminenkään itsetarkoituksellisuudessa ei ole kuulunut tapoihini, pitkät suhteeni ovat silloin jo vedelleet viimeisiään. Ilmeisesti vain täysin mitenkään reagoimaton vihannes määritellään normaaliksi ihmiseksi, kyllä lähes kaikille joku diagnoosi saadaan kun niin halutaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä siellä on samanlaisuutta paljonkin epävakaiden keskuudessa. Aivan kuten narsistitkin ovat kuin saman oppikirjan lukeneita. Epävakaat ovat kuin joki joka muuttuu jatkuvasti, ja "lainailevat" olotilaansa muista B-klusterin persoonallisuushäiriöistä aina tilanteen mukaan.
Esimerkiksi uuden tuttavuuden ihannointi, sen jälkeen devaluaatio ja lopulta hylkääminen. Ja tämä sykli jatkuu niin kauan kuin uhri antaa sen jatkua. Samaa toimintaa kuin narsisteilla mutta ennalta arvaamattomampaa.
Varmaankin voi olla sellaisia, jotka ovat vain lievästi epävakaita, ja jotka eivät ihan samaa kaavaa toista tai edes käyttäydy noin (ovatko sitten edes BPD vai oikeasti joku muu diagnoosi). Mutta pari vuotta asiasta lukeneena, ihmisten kokemukset kertovat karua kieltä ihmissuhteista epävakaiden kanssa. Hyvin samankaltaiset asiat toistuu ja aiemmin terveet epävakaiden uhrit traumatisoituvat henkisestä pahoinpitelystä." Kyllä siellä on samanlaisuutta...."
Tuskin kuitenkaan olet psykiatri (?).
Mulle on diagnosoitu vajaa 30 vuotta sitten epävakaa, niin tuon tekstin mukaan on ilmeisesti mennyt diagnoosi täysin metsään.
Etenkin viimeiset vajaa 20 vuotta olen pärjännyt elämässäni aivan hyvin, ihannoimatta tai hylkäämättä, manipuloimatta tai pahoinpitelemättä yhtään ketään.
Myös ystävyyssuhteeni ovat olleet pitkäikäisiä, ja tietysti ovat edelleen.
Kerroit lukeneesi ihmisten kokemuksia ihmissuhteista epävakaiden kanssa.
Yritähän jostain etsiä näiden epävakaiden omia tekstejä, tai ehkä jopa päästä juttusille diagnosoitujen kanssa.
Kaikki ihmiset eivät traumatisoidu, tai muutenkaan ala voida henkisesti huonosti epävakaaksi diagnosoidun henkilön seurasta.
Asiassa on myös se mutta, että joskus näitä diagnooseja asetetaan aika lievin perustein, ihmisen psyykkistä tilaa välttämättä pitkältä aikaväliltä selvittämättä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on ollut tuo diagnoosi kauan, mutta en koe potevani minkäänlaista sairautta. Liekö väärin arvioitu? En ole myöskään tietääkseni manipuloinut ketään, olen kyllä itse antanut manipuloida itseni joskus. En myöskään valehtele, vaikka joskus se ehkä kannattaisikin, kun kaikki eivät pidä suorapuheisuudesta. Pettäminenkään itsetarkoituksellisuudessa ei ole kuulunut tapoihini, pitkät suhteeni ovat silloin jo vedelleet viimeisiään. Ilmeisesti vain täysin mitenkään reagoimaton vihannes määritellään normaaliksi ihmiseksi, kyllä lähes kaikille joku diagnoosi saadaan kun niin halutaan.
Normaali onkin kai ainoastaan määritelmä, ja se riippuu täysin siitä kuka määrittelee ja kenet.
Mt-diagnoosin kanssa eläminen ei tarkoita, että pitäisi potea jotain.
Itse elän itselleni normaalia elämää, ajattelematta edes diagnoosin olemassaoloa.
Diagnoosit eivät määritä ketään ihmisenä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Kyllä siellä on samanlaisuutta...."
Tuskin kuitenkaan olet psykiatri (?).
Mulle on diagnosoitu vajaa 30 vuotta sitten epävakaa, niin tuon tekstin mukaan on ilmeisesti mennyt diagnoosi täysin metsään.
Etenkin viimeiset vajaa 20 vuotta olen pärjännyt elämässäni aivan hyvin, ihannoimatta tai hylkäämättä, manipuloimatta tai pahoinpitelemättä yhtään ketään.
Myös ystävyyssuhteeni ovat olleet pitkäikäisiä, ja tietysti ovat edelleen.
Kerroit lukeneesi ihmisten kokemuksia ihmissuhteista epävakaiden kanssa.
Yritähän jostain etsiä näiden epävakaiden omia tekstejä, tai ehkä jopa päästä juttusille diagnosoitujen kanssa.
Kaikki ihmiset eivät traumatisoidu, tai muutenkaan ala voida henkisesti huonosti epävakaaksi diagnosoidun henkilön seurasta.
Asiassa on myös se mutta, että joskus näitä diagnooseja asetetaan aika lievin perustein, ihmisen psyykkistä tilaa välttämättä pitkältä aikaväliltä selvittämättä.14:45. Sinulla ei selvästikään ole tekstisi perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö, tai olet oppinut kontrolloimaan hallitsemattomia impulssejasi ja tunne-elämääsi terapian tai iän myötä tulleen kypsymisen ansiosta. Tai sitten sinulle on annettu väärä diagnoosi alun perinkin.
Muista, että kun vähättelet epävakaiden uhrien kokemuksia, pahoinpitelet samalla uhreja kiistämällä heidät traumatisoineen kokemuksen. Juuri sellaista hulluksi tekemisen meininkiä tuputtamalla toista todellisuutta, jota saa epävakaiden kanssa paljon kokea (kaasuvalotus ja manipulointi). Vastauksesi kertoo myös siitä, että sinulta ei riitä empatiaa uhreille, vain epävakaille.
Uhrit ovat jo tarpeeksi kokeneet henkistä väkivaltaa sellaisen epävakaan kumppanina, joka ei ole sinun tapaasi parantunut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
14:45. Sinulla ei selvästikään ole tekstisi perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö, tai olet oppinut kontrolloimaan hallitsemattomia impulssejasi ja tunne-elämääsi terapian tai iän myötä tulleen kypsymisen ansiosta. Tai sitten sinulle on annettu väärä diagnoosi alun perinkin.
Muista, että kun vähättelet epävakaiden uhrien kokemuksia, pahoinpitelet samalla uhreja kiistämällä heidät traumatisoineen kokemuksen. Juuri sellaista hulluksi tekemisen meininkiä tuputtamalla toista todellisuutta, jota saa epävakaiden kanssa paljon kokea (kaasuvalotus ja manipulointi). Vastauksesi kertoo myös siitä, että sinulta ei riitä empatiaa uhreille, vain epävakaille.
Uhrit ovat jo tarpeeksi kokeneet henkistä väkivaltaa sellaisen epävakaan kumppanina, joka ei ole sinun tapaasi parantunut.Olet aivan väärässä, kun väität, että vähättelisin epävakaita, tai uhreja ( sanaasi lainaten ).
Kun olen itse pyörinyt aiemmin elämässäni vajaa 30 vuotta psykiatrian puolen asiakkaana/potilaana, tunnen aika paljon ihmisiä, joilla on kaikenlaista psyykkistä ongelmaa, mukaanlukien epävakaat. Eli en todellakaan kiistä tai vähättele muiden kokemuksia.
En ole saanut ikinä mitään terapiaa, kenties ikääntyminenkin on auttanut asioissa, sekä se kun olen päässyt eroon esim. päihteistä, jotka saivat elämän tuntumaan helvetiltä.
Empatiaa minulla riittää, joskus tuntuu, että ajoittain vähän liikaakin, koska välitän ihmisistä, ja jos heillä menee huonommin, vaikuttaa se toki itseenikin.
En haluaisi, että kellään menee huonommin ja elämässä on ehkä vaikeuksia.
Sitä en osaa sanoa, onko itselleni aikoinaan laitettu väärä diagnoosi, ainoastaan sen, että se laitettiin vääristä syistä.
Ehkä osa pelastustani on ollut sekin, kun en ole ikinä suostunut uhriutumaan, se ei olisi hyödyttänyt yhtään mitään, kenties se olisi katkeroittanut minut loppuelämäkseni.
On helpompaa omalla kohdallani, kun en kanna vihaa ja katkeruutta ketään kohtaan kaikesta siitä mitä minulle on tapahtunut ja mitä olen kokenut.
Ja mitä kaikkea vuosikausien lääkityksetkin ovat saaneet aikaiseksi, senkin kanssa on vain elettävä.
Olen huomannut, että omat kokemukseni ovat auttaneet minua tukemaan kavereitani, joilla on mielenterveysongelmia. Kokemusteni johdosta jopa ymmärrän asioista enemmän kuin sellaiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta mielenterveyden ongelmista.
Siispä pyydän, ettet alkaisi arvostella itsellesi ventovierasta ihmistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Normaali onkin kai ainoastaan määritelmä, ja se riippuu täysin siitä kuka määrittelee ja kenet.
Mt-diagnoosin kanssa eläminen ei tarkoita, että pitäisi potea jotain.
Itse elän itselleni normaalia elämää, ajattelematta edes diagnoosin olemassaoloa.
Diagnoosit eivät määritä ketään ihmisenä.Määrittävät terveydenhuollossa. Vaikka sulla olisi vaan vatsatauti, jonka takia et pysty menemään töihin ja tarvitset jonkun terveydenhuollon ammattilaisen toteamaan työkyvyttämyytesi, kohtelu on epävakaan mukaista. Se kirjataan sinne vatsataudin kanssa yhtä aikaa, vaikka et tekisi yhtään mitään muuta kuin ruoan oksentamista ja ripuloimista. Ei ammattilaisia kiinnosta sun mahdolliset lääkemuutokset, joilla voisi olla vatsaoireita ja joista haluat mainita. Ei sellaisia kirjata, koska se pt on vain epävakaa ja tahtoo makoilla sängyssä.
- Anonyymi
Älä ota vakavasti noita diagnooseja. Ne ovat näennäistieteellistä hölynpölyä, lääkärien mielikuvitusta.
Ihmiset jotka saavat mainitsemasi diagnoosin ovat useimmiten traumatisoituneita. Sitä ei tarvitse nimittää millään diagnoosilla, koska se ei oikeasti ole mitään sairautta. Elämän varrella koetut vaikeat asiat tuottavat kärsimystä ja erilaisia ongelmia ihmissuhteissa ja muussa. Se ei ole sairaus. On ikävää, että apua ja tukea vaikeuksiin saa vain ottamalla vastaan psykiatrisen diagnoosin.
Toivottavasti löydät ainakin sellaisen terapeutin, joka toimii kokonaisvaltaisesti eikä medikalisaation viitekehyksessä - eli näkee sinut ihmisenä eikä tulkitse tekemisiäsi, puheitasi ja ajatuksiasi "diagnoosin" valossa. Sellaisiakin on.
Onnea matkalle valoon:) - Anonyymi
Onko monella skitsoaffektiivinen tai bipo diagnoosi ja olette huomanneet täyttävänne myös epävakaan ja yliherkkyys tunnusmerkit?
Kannattaa selvittää koko paketti ja elää sen mukaan ja hankkia tuet yms?- Anonyymi
Saako noista jotain tukiaisia?! Minä en saanut edes sairaslomaa, kun sain epävakaan persoonan diagnoosin ja masennuskin kuulemma oli.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saako noista jotain tukiaisia?! Minä en saanut edes sairaslomaa, kun sain epävakaan persoonan diagnoosin ja masennuskin kuulemma oli.
Kyllä diagnoosista saa sairaan tuet.
Epävakaasta en tiedä riittääkö yksin vai pitääkö mennä sairaalan kautta.
Helvettiä on elämä näiden kaikkien kanssa mutta viisas välttää toki tätä kulttuuria aina muutenkin.
Sairaala ja diagnoosi niin tuki ja eläke on käsillä.
Aika monella varmaan on nämä kaikki? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä diagnoosista saa sairaan tuet.
Epävakaasta en tiedä riittääkö yksin vai pitääkö mennä sairaalan kautta.
Helvettiä on elämä näiden kaikkien kanssa mutta viisas välttää toki tätä kulttuuria aina muutenkin.
Sairaala ja diagnoosi niin tuki ja eläke on käsillä.
Aika monella varmaan on nämä kaikki?Ja niillä tuilla ei elä Suonessa eli siitä alkaa uusi helvetti rahalle alistettuna ja pkkotyötä tekevänä sairaana .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja niillä tuilla ei elä Suonessa eli siitä alkaa uusi helvetti rahalle alistettuna ja pkkotyötä tekevänä sairaana .
Suomessa siis ja pakkotyötä.
Tää on raakaa peliä tämä hyvinvointialueella eläminen ex-hyvinvointi valtiossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä diagnoosista saa sairaan tuet.
Epävakaasta en tiedä riittääkö yksin vai pitääkö mennä sairaalan kautta.
Helvettiä on elämä näiden kaikkien kanssa mutta viisas välttää toki tätä kulttuuria aina muutenkin.
Sairaala ja diagnoosi niin tuki ja eläke on käsillä.
Aika monella varmaan on nämä kaikki?Mulla on epävakaan ja skitsoaffektiivisen diagnoosit, eläkkeellä olen, mutta ei noi diagnoosit mihinkään tukiin auta.
Toisaalta en tunne itseäni mitenkään " vialliseksi " tai sairaaksi, elelen ajattelematta koko diagnooseja, ja ihan hyvin sujuu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on epävakaan ja skitsoaffektiivisen diagnoosit, eläkkeellä olen, mutta ei noi diagnoosit mihinkään tukiin auta.
Toisaalta en tunne itseäni mitenkään " vialliseksi " tai sairaaksi, elelen ajattelematta koko diagnooseja, ja ihan hyvin sujuu.Miten rahat riittää suonessa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten rahat riittää suonessa?
Kyllä sitä vähemmälläkin pärjää silloin kun on pakko.
Tosin jää kaikki kiva tekeminen ja jonkin tavaran tai vaatteen ostaminen tekemättä rahan vähyyden takia. Eikä tule syötyä mitään gourmet-ruokia, tosi harvoin muutenkaan edes ravintolassa.
Olisihan se kivaa, kun olisi enemmän rahaa, olisi mahdollista edes osallistua joskus tuttujen kanssa vaikka johonkin reissuun tai muuhun yhteiseen. Rahat ei riitä mihinkään festareihin tai konsertteihin, joissa olisi kyllä kiva käydä.
Fyysinen sairastaminen vie liikaa rahaa, usein jää vaivat hoitamatta, vaikka terveydenhuoltoa yleisesti aika edulliseksi kehutaankin.
Liikuntarajoitteisuuden takia on hankalaa erikoisemmin kulkea paikasta toiseen, takseihin ei todellakaan ole varaa.
Ihan aina en pääse edes kaupoille, etenkin talvisin on paljon säästä kiinni, pääseekö menemään vai pitääkö pysytellä kotona.
Kysymykseen " miten rahat riittää Suomessa ? " minun vastaukseni on, että riittää juuri ja juuri, mutta ei elämästä mitenkään loistavaa saa, tyydyttävä vähään.
- Anonyymi
Millä testillä tämän voi diagnosoida ?
Entäs yliherkkyys testi? - Anonyymi
Oma kokemus on se että pitää olla sairaalaan vievä episodi jolla saa sitten diagnoosin ja pääsee ulos ympäristöstä joka tekee sairaaksi.
Epävakaa estää hyvän elämän mutta se ei riitä täällä vaan pitää olla on niin sairas ettei ole enää tuottava osa julmaa konetta.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1528913Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492649- 482427
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282427Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1961833- 971827
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231723Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä451259Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61136