turha enää mitään sanoa. Ei kannata kenenkään omia, mutta siltä nyt tuntuu.
Tuntuu siltä nyt että menetin sut
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En omi. Mutta ethän ainakaan tämän palstan perusteella tee päätelmiäsi.
En tee vaan ihan irl ja miltä tuntuu. Hän ei välitä minusta. Ei niinkuin minä hänestä. Palstan perusteellakin välittäisi enemmän.
Mutta kuten sanot itse, susta vaan tuntuu, saatat olla väärässäkin.
Ehkä mutta nyt tuntuu siltä. Kun hän piilottaa liikaa tai sitten ei tunne. Ei ollut ainakaan varma kun kysyin.
Miltä ajattelet, voitko hyväksyä asian, jos se on noin?
Pakkohan se on.
Millä tavalla hyväksyä? Tiedän sen jo, että menetin eikä hän aio palata. En aio ahdistella häntä koskaan yhteydenotoilla. Jos näkisimme jossain, en aio lähestyä.
Mutta sattuu liikaa. Olen ihan hajalla, enkä tiedä pääsenkö tunteistani koskaan eroon. Siinä mielessä hankalaa hyväksyä.
Totta. Niin se menee. Elämä on luopumista ja kuolemista sekä selviämään oppimista. Kaikille asioille ei voi mitään niinkuin tunnut realistinä ymmärtävän.
Ja tämä ei ollut aloittajalta vaan sivusta.
Sitähän se on.....
Varmasti sattuu. Tarviiko tunteistaan päästä eroon vai voiko niiden kanssa oppia elämään niin etteivät ne satuta enää?
Luopumisen ja menetyksen tunteen edessä on melko hiljaista.
Tunnen sen, hiljaisuuden.
En usko 😔 enkä pysty koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa, jos tunteet eivät lopu.
Miksi et yritä korjata asiaa?
Olisi kiva tietää, mikä teidän tapauksessa on syynä tuohon? Itse olen tilanteessa, jossa en ole saanut vastapuolelta selvyyttä hänen tunteisiinsa, siis siihen minkätasoisia ne mua kohtaan ovat ja olen sen takia hämilläni tilanteestamme. Toisena hetkenä tekisi mieli luovuttaa, mutta sitten taas muistan hänen kätensä ympärilläni ja sen mitä silloin kerran toisillemme luvattiin. Mulla oli ja on yhä niin vahva tunne hänestä, niin olisi tosi suuri pettymys saada tietää, jos hän ei tuntisikaan samoin enää tai ei olisi koskaan tuntenutkaan. Kunpa joskus saisin häneltä vastauksia näihin, mutta vaikeaa se on jos tapaamisiakin tuntuu olevan niin vaikea järjestää.
Mitä lupasitte?
En halua sitä täällä kertoa, mutta se liittyi tulevaisuuteemme.
Omakotitalo, lapsia ja kultanen noutaja?
Ei se ollut mitään parisuhteeseen liittyvää. 😊
Älä hyvä ihminen jää vellomaan epävarmuuteen.
Tuo kaipaamasi ihminen olisi jo tehnyt selvyyttä asioihinne mikäli on tapahtuakseen. Pelimiehiä riittää.