Nimimerkille 'Usko ja toivo'

Vielä tänäkin päivänä hoidetaan jos tilanne menee sikseen. Silloin 70-luvulla oli melkoinen henkien villilänsi jolloin siioniin oli pesiytynyt erittäin vakava väärä henki. Sitä oli laajasti levinnyt ja tarvittiin vahva ote jotta tanner olisi taas puhdas. Kuvitellaanpa että ei olisi tehty mitään. Ihmiset riitelisivät ja puhuisivat pahaa toisistaan ja kaikkein pahinta siinä olisi ettei siinä nähtäisi olevan mitään pahaa. Kuinka pientä on sen "epäonnistuneiden" hoitojen arvosteleminen verrattuna siihen jos siionissa olisi vielä täysi sota ja henkien taistelut maailman silmissä. Silloinhan meitä vasta arvosteltaisiin ja naureskeltaisiin että siellä ne vaan riitelee jostakin pikkuasiasta ja ahdistelevat toisiaan kielloilla ja käskyillä ja täydellisyyden lakihenkisellä tavottelulla. Olemme paljon onnellisempia kun meitä arvostellaan siitä kun olemme lujasti luottamassa puhutun sanan Jumalasta lähteneen ja tunnustaen evankeliumin voiman vahvuuden meissä keskellä pilkan ja sanallisen vainon.

Toivottavasti se aika ei enään palaa. Mutta jos yhä eriseuroja sallitaan niin Jumala antaa varmasti sillekin ajalle oikean tavan toimia.
Nyt on siionissa rauha ja rakkaus mutta sota jatkuu monenliittolaisen vihollisen keskellä eikä siinä oma lihakaan ole heikoimpia vastustajia. Ainakin minä itse olen uskoni vahvimpia esteitä mutta armoevankeliumi on lohdun tuojana yöhön ja päivään.
Näin minä uskon ja toivon.