Alkoholista

mä join joskus puoli vuotta sitten tosi paljon, sillon en ahminut. alkoi vituttaa niin paljon mikään ei enää tuntunut miltään ja tuli parempi olo kun joi. kaverin kanssa aina ryyppäiltiin, mutta se ei tiedä mitään mun ongelmista, sen mielestä me vaan pidettiin hauskaa vaikka tosi asiaass mä vaan halusin juosta pakoon todellisuutta, melkein käytettiin huumeita, mutta onneksi ei ollut silloin saatavilla. muutaman kerran heräsin sairaalasta kun join liikaa, enkä juurikaan silloin mitään syönyt. asiat on vieläkin huonosti ja alkoholi on taas alkanut maistua, toivon vaan ettei tule enää sairaala reissuja. vittu, elämä tuntuu kyllä niin paskalta....

..niinhän se taitaa olla...johonkin lohtua..
itse olen olen nuoruuteni ahminut makeaa..ja
hirmuisella liikunnalla pitänyt painon jotensakin kurissa..
sillä seurauksella että ravintoa oli pakko vähentää, joka
näkyy nyt velttoina lihas-
muistoina...Viime vuodet: makeaa ilman pärjään,
mutta tilalle hiipi alkoholi..jälleen tingittävä
ravinnosta jotta paino pysyisi aisoissa..nyt kuitenkin
viikkoannokset sellaisia ettei voi rehellisesti mainita kysyttäessä...
Olen kuitenki herännyt: toisin sanoen pyrin
pysäyttämään tätä pyörää.. vaikka helppoa se ei
ole.. Lasken jokaisen alkoannoksen ja pyrin
viikoittain vähentämään..Ainakin olen iloinen
jokaisesta viikosta jonka yhteissumma alkaa
ykkösellä..eikä niitä monta ole vuodessa..
Urheilu sopii minulle..mitä enempi sen parempi..
ehkä sekin on sitten vain tilalle.. jotakin
tyhjyyttä karkoittaakseni..silti lapsenomaisesti
uskon, että selvitän tämän..mutta..elämästä on
on näissä merkeissä mennyt parikymmentä vuotta..
ja se näkyy kyllä kropassakin, joka vaatteiden
kera ei herätä kenenkään epäilyjä.....