"Mari" kaksi vuotta sitten, ilmoitit ettemme sovi yhteen, että arvomaailmamme ovat erilaiset.
Itsekin tiedät, ettei kumpikaan syistä ollut totta.
Tahdon sinut edelleen rinnalleni kulkemaan, me kaksi yhdessä loppuun saakka.
Itsekin tiedät, ettei kumpikaan syistä ollut totta.
Tahdon sinut edelleen rinnalleni kulkemaan, me kaksi yhdessä loppuun saakka.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No tää oli pelottavaa. Eiks kannata hyväksyä ero oli se mistä vaan syystä tullu? Ihan kauhee olo tuli tästä jotenkin.
Ei siinä ole mitään pelottavaa, vain ikävää.
"me kaksi yhdessä loppuun asti." Oli spookya!!! Koita päästä hyvä mies tolpilles. Kaksi vuotta on pitkä aika eiköhän ole "Mari" jo muissa aatoksissa.
Kiitos huolenpidostasi, olen kyllä ihan tolpillani. Hänen jälkeensä on ollut muutamia suhteita, mutta ongelmana on ollut se, etten ole kokenut sitä tunnetta, jota pitäisi tuntea.
Nämä naiset on kyllä halunneet sitoutua ja ovat kertoneet rakastavansa, mutta se on jäänyt yksipuolisesti.
Ja tiedän, että "Mari" elää edelleen yksin.
Kuullostaa siltä, että sun ihastus on nyt "yksipuolista." Ehkä se "Mari" ei tuntenut niin kuin sä tunsit eikä halunnut sitoutua suhun.
Kuulostaa, ei kuuLLostaa!
Ärsyttävä tapa, tuo kuulostaa sanan kirjoittaminen kahdella l:llä.
Toinen ärsytystä aiheuttava kirjoitusvirhe, on n-kirjaimen lisääminen enää sanan loppuun.
Erosta toipuminen on yksilöllistä. Toisilla prosessi vie kauemmin aikaa. Itsekin käyn lävitse vieläkin kipeää avioeroa. Välillä tuntuu, että helpottaa, sitten jostain joku muisto taas tulee mieleen ja tuntuu, että ero olisi tapahtunut ihan juuri.
Oma henkireikä on ollut liikunta ja luonto. Luonnossa saa olla rauhassa omien ajatusten kanssa ja mieli lepää.
Joka päivä pääsee kauemmas niistä eron synkistä ajatuksista. Jotenkin mieli auttaa unohtamaan, kun sille antaa mahdollisuuden.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Omasta avioerostani (pitkästä liitosta) ei ollut millään tavalla hankalaa päästä yli.
Ehkä ex vaimoni kanssa, oltiin ajauduttu jo niin kauas toisistamme, että eropäätös oli lähinnä liiketoimi, jossa siirsin puolet omaisuudestani exälleni. Exälläni ei suhteemme alkaessa ollut mitään muuta kuin velkaa
Mutta tämä "Mari" sai todellakin tunteeni heräämään. Olen usein miettinyt, että.onko hän ainoa nainen, jota olen rakastanut.
Ehkä on, koska en häntä ole vieläkään pystynyt jättämään taakseni, onnelliseksi muistoksi.
Ehkä hän oli juuri hän, joka oli mulle tarkoitettu, mutta meistä riippumattomista syistä hänen piti jättää minut pois elämästään?
Rakkauteni ei vaan suostu kuolemaan.
Kyllä niiden arvomaailmojen pitää parisuhteessa kohdata. Ne on ihan peruspilareita. Yksin ei voi parisuhdetta muodostaa. Siinä pitää kummankin olla mukana.
Se on ikävä, jos jää tämmöset asiat elämässä kummittelemaan eikä pääse eteenpäin. Se käy jo oman psyykkeen päälle.
Jäin miettimään kun sanot että avioero oli liiketoimi. Kyllä omassa liitossani oli kaikki yhteistä enkä erossa miettinyt kumman ostamia lusikoita jaettiin. Se on vähän niin kuin se avioliiton henki. Omasta mielestäni näin. Toisille voi se raha olla tietysti rakkaampaa.
Sehän se ongelma onkin, kun meidän arvomaailmat, huumorintajumme, haaveet ja kaikki muu, oli aivan yhtenevä.
Me olimme kuin luodut toisillemme ja molemmat tunsimme, että nyt olemme kohdanneet ne sielu kumppanit, joita olimme koko siihen saakka eletyn elämämme etsineet.
Tämän hän myös sanoi ääneen.
Mutta sitten hän sairastui ja halusi elämästään pois kaiken, joka ei ollut aivan välttämätöntä, myös minut.
Hänen paraneminen jatkuu edelleen.....
Tuossa on mukana niin monta keskeneräistä asiaa, ehkä niiden vuoksi en pysty mielessäni sulkemaan asiaa
Itse olen tottunut siihen, että asiat hoidetaan loppuun saakka. Tuo suhde jäi kesken...
Mielestäni avioeroani kuvaa kaikkein parhaiten liiketoimi, koska exäni kieltäytyi kaikesta läheisyydestä usean vuoden ajan.
Pikkuhiljaa se kylmyys tappoi tunteet pois ja viimeiset vuodet pidimme vain näyttävät kulissit pystyssä.
Siksi avioero tuntui liiketoimelta, koska tunteita ei enää ollut mukana.
Ja jos omaisuudenjaosta heijastuu pieni katkeruus, niin siihen on syynä vain exäni ahneus, joka omaisuudenjaossa ei osoittanut minkäänlaista kohtuullisuutta, vaan vei mennessään kaiken, johon laki antoi mahdollisuuden.
Sairastui, siis millä tavalla sairastui?
Oman avioeroni jälkeen sairastuin masennukseen. Siinä oli onni mukana, kun oli läheisiä ihmisiä, jotka kuuntelivat ja olivat tukena. Kävin jonkun aikaa myös terapiassa läpi sitä eroa ja niitä tuntemuksia.
Ei taida olla vielä sun aikasi olla parisuhdemarkkinoilla mukana. Saattaa olla, että et nyt huomaa vaikka olisi joku hyvä ehdokas mennyt sivu suun, kun ajatukset ovat vielä entisessä suhteessa. Mietin, että voisit hyötyä sinäkin terapiasta, siellä saa ihan uusia näkökulmia asioihin ja osaa päästää irti menneisyydestä. Aloituksessa sanoit, että se nainen oli sanonut, ettette yhteen sovi. Sitä voisi työstää omassa mielessä varmaan enemmän. Ulkopuolelta on aina helppo toista neuvoa, mutta näin nyt itse tuota tilannetta analysoin.
Anteeksi, mutta en tiedä, että ymmärsitkö minun kirjoittavan kahdesta eri suhteesta.
Kirjoitin avioeron jälkeisestä suhteesta "Mariin", johon rakastuin, sekä ex-vaimostani, jonka kanssa pidettiin vain kulisseja pystyssä.
Mutta kokemasi masennus, liittyy myös suhteeseeni "Mariin".
Hänen elämässään oli paljon suuria muutoksia lyhyen ajan sisällä.
Päättynyt suhde, muutto toiseen kaupunkiin työn vuoksi. Työ oli/on hyvin vastuullista ja hänen työpanoksestaan suuret odotukset.
Kun siihen soppaan lisättiin vielä minut, niin hänen jaksamisensa ei enää riittänyt, vaan hän sairastui masennukseen.
Hän on kuitenkin aina niin iloinen, että pystyi aurinkoisella olemuksellaan peittämään uupumuksesta niin, ettei edes hänen lähimmät ystävänsä sitä huomanneet.
Kuitenkin hän itse tunsi ettei jaksa sitä kaikkea ja pyrki vähentämään kuormassa.
Siinä yhteydessä poisti minut elämästään.
Siksi tuolla aloituksessa kirjoitin, ettei ne eron syyt olleet totta.
Omassa jaksamisessani ei ole ongelmia. Olen kyllä siirtynyt elämässäni eteenpäin, kuten asia trendikkäästi ilmaistaan.
Huomasin kyllä, että puhuit entisestä aviovaimosta ja tästä Marista. Tuli siinä mieleeni, että siitä katkeruudesta olisi hyvä päästä eroon ja tämän toisen naisen jättämisen kanssa tulla sinuiksi. En pahalla tätä sanonut ja tarkoittanut.
Tänä päivänä miehenkin on ihan hyväksyttyä kääntyä ammattilaisen puoleen näissä mieltä painavissa asioissa. Ei tarvitse niitä omassa päässä pyöritellä. Siitä ei monasti tahdo tulla mitään, mutta ammatti-ihmisillä on näkökulmaa ja kokemusta näistä asioista.
Kummasti asiat selkiytyvät ja niitä ymmärtää paremmin, kun niitä myöhemmin taaksepäin katsoo.
Marihuana????
Sepä se:
https://www.youtube.com/watch?v=ABc8ciT5QLs
Ymmärsitkö aloituksen tekstin sisällön?
Jätetyksi tuleminen on aina vaikeeta. Seuraavalla kerralla aina helpompaa ja helpompaa...... sitten sillä ei oo enää väliäkää.
Niinhän sitä vois kuvitella, että siihenkin tottuu.
Ja varmasti tottuisikin, jos kyse ei olisi rakastamisesta.
Rakkaus on tunne, jota ei voi järjellä säädellä.
Eroamiseen ja siitä selviämiseen tottuu, ensimmäinen kerta pahin. Rakkauden loppumiseen ei.
Tiedän tunteen. Rakkaus on vahva tunne. Olin itsekin joskus oikein kunnolla rakastunut. Sekin oli yksipuolista rakkautta. Siitä olen eri mieltä, etteikö sitä voi järjellä säädellä. Kun tajusin, että se on yksipuolista pystyin päästämään tunteesta irti pikkuhiljaa. Käyn kyllä täällä aina välillä vieläkin katsomassa, jos joku kaipaisi. Ei ole kukaan kaivannut ja vuosia on jo mennyt. Sitä on jäänyt kiinni nyt näihin toisten ihmisten elämäntarinoihin. Monissa on niin paljon samaa kuin omassakin oli.
Jos sinä eroat/tai sinut jätetään koko ajan niin ei se tarkoita sitä että muittenkin pitäisi.?
Päivää😘😘😘💓
Saat tietenkin olla eri mieltä, mutta silloin olet väärässä😁
Ihminen ei voi hallita tunteitaan, mutta voi hallita tunteiden ohjaamia tekoja.
Jep, näin on. Ihan perus psykologiaa.
Kyllä ne tunteet kuolevat, kun yksin niitä huomaa tuntevansa. Jollain vie enemmän aikaa vain, toisilla vähemmän.
Voi kun mulle tulee niin paha olo, kun joku noin rakastaa, vaikka on tullut jätetyksi.
Mistä tuollaisia miehiä voisi löytyä?
No eipä tää ikävöinti ja yksipuolinen kaipaus mustakaan niin kovin mukavalta tunnu:)
Muista miehistä en tiedä, mutta tää mies löytyy Pirkanmaalta:)
Musta kuulostaa pakkomielteiseltä ja riippuvaiselta tää juttu. Pelottavaa tämmönen takertuminen johonkin, joka on jättänyt kuitenkin.
Ota sitä itelles hyvä, läheisriippuvainen mies. Varmasti tykkäät.
Samaa mietin: pallo jalassa "me kaksi yhdessä loppuun saakka".
Jos olet J mies, niin edelleenkään arvomaailmat eivät kohtaa. Unohda ja mene eteenpäin.
Ap ei ehkä ymmärrä mitä arvomaailma ja arvot elämässä tarkoittavat.
Kyllä ap ymmärtää niiden tarkoituksen.
Ja "Mari" itsekin tavallaan myönsi, että niiden käyttäminen eron syynä, oli lähinnä tekosyy.
Todellinen syy on kerrottu jo tuolla aikaisemmin.
Ei tähän voi muuta sanoa, kuin että rakkaus tai rakastuminen on sokea/sokeaa. Kannattaisi ottaa silmä käteen niin näkisi paremmin.
Kannattaa päästää menneestä irti. Ei ne aiemmat heilat takaisin tule, kun ovat jo lopettaneet suhteen. Isä-ukko aikoinaan sanoi, että ainoa mikä uudestaan lämmittämällä paranee on lihakeitto.
Aika pitkään on tuo masennus kestänyt. Onko lie eläkkeellä jo.
Vaikka jo keski-ikäisiä ollaan, on eläkkeeseen matkaa vielä yli 10 vuotta:)