Mulle ei sovi oikein mitkään lääkkeet.Apydanistakin tuli rintakipua,jotenka olen päättänyt olla ilman lääkkeitä jonkun aikaa.Mulla on se lievempi epi, eli tajunta säilyy ja kohtauksetkin kestää 15s.Kerran viikossa iskee.
Onks kukaan kokeillut elää ilman lääkitystä ja esim. meditoimalla yrittänyt auttaa itseään?
Voiko epilepsia levitä hallitsemattomana?
Onks kukaan kokeillut elää ilman lääkitystä ja esim. meditoimalla yrittänyt auttaa itseään?
Voiko epilepsia levitä hallitsemattomana?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olet saanut luvan neurologiltasi jättää lääkkeet pois. Mikäli et ole - kuten asian laita ilmeisesti on - niin kehotan sinua jatkamaan lääkkeiden syömistä ja puhumaan neurologillesi oireistasi ja tuntemuksistasi, hän osaa auttaa. Monesti lääkityksen alkuvaiheessa ja noston yhteydessä tulee sivuvaikutuksia, jotka häviävät lääkitystä jatkettaessa.
Sinun kannattaa tutustua Epilepsialiiton nettisivuihin http://www.epilepsia.fi/ Sieltä löydät paljon hyödyllistä tietoa epilepsiasta, niin hyvät kuin huonotkin puolet :) Kannattaa lukea erityisesti Epilepsiainfosta Perustietopaketin osio Miksi pitää hoitaa.
Voimia sinulle!
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa,että lääkkeitä ei saa jättää pois ilman neurologin lupaa,sillä muuten epilepsia tilanne voi pahentua,jolloinka sitä sitten ei saada kuriin. Itselläni on ollut todella vaikeahoitoinen epilepsia,mutta nyt lääkityksellä se on hallinnassa. Niitä lääkkeitä ei tulla koskaan poistamaan,koska muuten minä makaisin sairaalassa toisten autettavana,ja sitä minä en enää halua. Olen jo pienenä saanut tarpeekseen sairaalahoidosta,kun makasin siellä viikkoja,kuukausia...todella pitkiä aikoja. Sanonpa nyt sinullekin,että syö vaan lääkkeitä,niin kohtaukset pysyvät kursissa. Tämä on tosi asia!
Kiitos kommenteista.Olen kyllä keskustellut neurologin kanssa lopettamisesta ja se myöntyi ajatukseen olla ilman lääkkeitä jonkun aikaa.Enpä nyt tiedä miten tässä käy.Ainakin oon oma itteni enkä koko ajan tokkurassa.
Enpä se minäkään kovin paljon tykkää, kun huimaa jonkin verran lääkkeiden takia melkein päivittäin. Kaikkeen tottuu. Ei pitäisi, mutta vaihtoehtojakaan ei ole. Huimaus on kuitenkin pieni paha kohtauksiin verrattuna :)
Pidän sinulle peukkuja pystyssä, että sinulla menisi hyvin ilman lääkkeitä. :)
Kuulostaa huuhaalta tuo meditoiminen. Henkinen vireys tietenkin auttaa jaksamaan, mutta jos lääkkeistä olisi oikeasti hyötyö, niin ehdottomasti pois viikottaiset kohtaukset. Etkö pelkää viikottaisten kohtausten aiheuttamaa palautumatonta aivovauriota?
Tutustuppa ensin meditointiin ja puutu sitten.
Kehon ja mielen ylläpito on monesti pillereitä parempi ratkaisu. Hamppu on yksi jolla minä sain aikanaan kaiken kuriin. Lopetin lääkkeiden nielemisen ja siirryin pajautteluun, ei kohtauksia enää koskaan.
Kyllä minullakin lääkkeet aiheuttavat väsymystä,mutta mielummin kestän sen kuin se,että kohtauksia tulisi ja makaisin sairaalassa niiden takia. Kun sulla kerta on neurologin lupa olla ilman lääkkeitä,niin okei mutta itse en lähde moista kokeilemaan. Se väsymys on semmoista,että joudun menemään aikaisin nukkumaan ja nukkumaan pitkät yöunet,mutta mitäpä tuosta kun kohtaukset pysyvät poissa,onneksi!
Terve, nostan tämän ketjun ylös, koska se sopii asiaani.
Olen 25-vuotias mies. Olen saanut elämäni aikana neljä kouristuskohtausta nukkuessani. Minulle on syötetty kahta lääkettä. Ensiksi sain valproaatin toisen kohtaukseni jälkeen. Söin sitä reilun vuoden, mutta lopetin haittavaikutusten, lihoamisen ja seksuaaliterveyden häiriöiden, vuoksi. Sen jälkeen olin reilun vuoden ilman lääkkeitä. Elämä sujui loistavasti painon laskiessa ja seksin sujuessa taas, mutta tuona aikana sain kaksi kohtausta. Pian löysinkin itseni jälleen HUSin neurologien paikeilta. Sain okskarbamatsepiiniä (Apydan), jota olen syönyt nyt reilut kolme vuotta. Lopettaminen on kuitenkin vahvasti mielessä haittavaikutusten vuoksi.
Lääke on muun muassa viivästyttänyt opintojani ja haitannut jopa työntekoa: minulle on ilmaantunut näiden kolmen vuoden aikana ennenkokemattomia keskittymishäiriöitä ja aloitekyvyttömyyttä. Lisäksi minua jäytää valtava huoli lääkkeen mahdollisista haitoista luuston ja seksuaalitoimintojen terveyteen.
Pubmedistä löytyy useita tutkimuksia, joissa okskarbamatsepiini yhdistyy luuston haurastamiseen. Samoin on monia tutkimuksia sekä okskarbamatsepiinin että valproaatin negatiivisista vaikutuksista miesten lisääntymisterveyteen. Olen yrittänyt keskustella HUSin lääkäreiden kanssa näistä tutkimuksista ja haitoista, mutta he eivät tunnu niitä tuntevan tai välittävän asiasta ja selittävät vaan, että syö nyt niitä lääkkeitä, eivät sinun luusi katkea etkä tule hedelmättömäksi. Mistä he sen voivat tietää ilman testejä, joita eivät suostu ottamaan.
Minua siis sekä inhottaa että pelottaa olla lääkitty. Lääkitys pelottaa ennemmän kuin jonkin kohtauksen saaminen silloin tällöin. Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa: joko kustannan itselleni luusto- ja hedelmällisyystestit tai sitten lopetan lääkkeet. Jälkimmäinen vaihtoehto kovasti houkuttelisi!
Lisättäköön vielä, etten ole koskaan saanut kohtausta valveilla ollessani enkä lääkityksen aikana. Nytkin syön Apydania vain 150 300 mg päivässä, eikä kohtauksista tietoakaan. Tuntuukin turhalta hommalta, koska tunnen itseni terveeksi. Myös kaikki testit ovat aina olleet normaaleja, mutta kohtaukset ovat toisaalta tulleet huonon (hyvin vähänsuolaisen) syömisen ja valvomisen jälkeen. Uskonkin, että hyvällä ruokavaliolla ja riittävällä levolla tämä kohtausalttius pysyisi kurissa ilman lääkkeitä. Silloin pääsisin lääkkeiden pelosta. Minä ainakin pelkään lääkkeiden haittoja aivan valtavasti, koska kyseessä saattavat olla niinkin tärkeä asiat kuin luut ja sukuelimet. Mites te muut?
Mikäs siinä kokeile ilman lääkkeitä ota lääkäriin yhteys. Sitten näkee tuleeko kohtaukset takaisin. Minulta on muutaman kerran kokeiltu lääkkeiden lopetusta ei onnistunut.