Jos joku ei-vl käy kirkossa Jumalanpalveluksissa, niin moni vl sanoo, että hyvähän se on että käy edes siellä, mutta eihän se riitä ja ei se ole oikeaa uskoa.
Vanhoillislestadiolaisiakin kehoitetaan käymään kirkoissa, mutta siellä ei saa käydä liikaa, ainakaan enempää kuin seuroissa.
Kun sanotaan, että kirkoissa istuu epäuskoiset väärähenkiset, niin mitenkä vanhoillislestadiolaisia kehoitetaan menemään kirkoon kuulemaan väärää sanaa? Kirkoissa käyvät ovat omavanhurskaita vanhoillislestadiolaisen opin mukaan, siellä saarnataan syntejä anteeksi ja sekin on opittu vanhoillislestadiolaisilta se tapa saarnata synnit anteeksi, kuulin kerran sanottavan.
Vanhoillislestadiolaisiakin kehoitetaan käymään kirkoissa, mutta siellä ei saa käydä liikaa, ainakaan enempää kuin seuroissa.
Kun sanotaan, että kirkoissa istuu epäuskoiset väärähenkiset, niin mitenkä vanhoillislestadiolaisia kehoitetaan menemään kirkoon kuulemaan väärää sanaa? Kirkoissa käyvät ovat omavanhurskaita vanhoillislestadiolaisen opin mukaan, siellä saarnataan syntejä anteeksi ja sekin on opittu vanhoillislestadiolaisilta se tapa saarnata synnit anteeksi, kuulin kerran sanottavan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vl:t eivät käsittääkseni käy kirkossa, jos siellä ei saarnaa vl-pappi.Rauhanyhdistyksen seurat korvaavat kirkossa käynnin.
Olen usein miettinyt,miten tärkeä asia vl:lle on Herran Pyhä Ehtoollinen, kun seuroissa saarnaavat maallikot eivät ymmärtääkseni voi jakaa ehtoollista. Suviseuroissa muistaakseni nautitaan Herran Pyhä ehtoollinen vl-pappien jakamana.
Kyllä vl:llät käyvät kirkossa ja se ei ole mikään oppi että jos ei ole vl pappi niin ei voi kirkkoon mennä. Ja kyllä me käymme kirkossa vaikka siellä ei ole vl pappi. Eikä se näin ole että ehtoollista eivät saa jakaa puhujat, vaan asetus sanat sanoo pappi. Ja kun te näin vähän asioista tiedätte,niin menkää seuroihin , kaikki uskovaiset ja Jumalakin haluaa että te saisitte syntinne ja suuret EPÄILYKSENNEKIN anteeksi. Kaikki rukoilevat teidän puolestanne.
” Vl:t eivät käsittääkseni käy kirkossa, jos siellä ei saarnaa vl-pappi.Rauhanyhdistyksen seurat korvaavat kirkossa käynnin. ”
Käsittääkseni olet käsittänyt väärin. Kirkko on kuitenkin laajempi asia kuin sunnuntain jumalanpalvelus. Tietysti se on kunkin seurakunnan keskeinen tapahtuma ja kohtaamispaikka. Voit mennä sinne mukaan ihan avoimin mielin. Itse ajattelen niin, että kirkko on yksi kanava tehdä evankeliumin työtä. Ei kannata väheksyä kirkon ns. yhteiskunnallisiakaan tehtäviä, niitäkin voimme tukea.
Maallikotkin saavat jakaa ehtoollista kirkkoherran luvalla. Joissakin seurakunnissa se on jokasunnuntainen käytäntö, että puolet ehtoollisen jakajista on maallikoita ja puolet pappeja. Messun tai ehtoollisiltakirkon järjestäjänä on aina paikallisseurakunta, vaikka siinä olisi mukana muitakin järjestäjiä, esimerkiksi Rauhanyhdistys.
Totta kai kirkko laajassa merkityksessä on muutakin kuin pelkkä rakennus.Voin toki mennä kirkkoon avoimin mielin, kuten kirjoitit, mutta voitko sinä, jos olet vl.
Nuoruuden ajoiltani on jäänyt sellainen käsitys, etteivät esim. herännäispappien pitämät jumalanpalvelukset ole sopivia vl:lle. Ovatko tietoni viime vuosituhannelta?
Ei mitään pahaa mielessä. kunhan kyselen.
Kävin kirkossa viimeksi palmusunnuntaina. Taisi olla viikon sisään toinen kerta, kun kävin kirkossa. No, aina ei ole tällainen tahti, mutta sen verran kuitenkin, että olen oppinut tuntemaan muitakin kirkossa kävijöitä ja seurakunnan työntekijöitä. Pääsääntöisesti en valitse jumalanpalveluskäyntiajankohtaani saarnaajan mukaan. Jos vuorossa on harvinaisempi vieras tai erityisen tuttu saarnaaja, saa se toki jalat helpommin liikkeelle sunnuntaiaamuisin.
Kysymys nyt ehkä voisi kuulua, että mitä sitten näiltä käynneiltä saan. Nyt voitaisiin katsoa asiaa vähän eri kantilta. Kumpi on ykkösasia: Se, että sinulle on tärkeää, että juuri sinä pääset osallistumaan toisten mukaan vai se, että muille osallistujille on tärkeää, että näkevät juuri sinua osallistumassa? En tiedä, kumpi on tärkeämpää, ehkä molemmat, mutta sanonta kuuluu: ”Teit hyvin, kun tulit.” Kummempia perusteluja ei kait aina tarvitsekaan olla.
Tykkään kuitenkin siitä, että nämä jumalanpalveluksen tekijät ottavat hommansa tosissaan. Saarnoissakin on joskus ihan asiaa, aika useasti ihmisten herättelyä siihen, että köyhyyttä ja syrjäytymistä on maailmassa vielä paljon. Tästäkin asiasta on hyvä puhua, vaikka se ei kaikkein tärkein asia olekaan. On tietysti asioita, joista olen joskus saarnaajan kanssa eri mieltä, mutta ymmärrän sen niin, että nykyisin on tyylinä ravistella ihmisiä ja kärjistää asioita, vaikka puhuja ei itsekään olisi juuri sitä mieltä, mitä hän sanoo. Joskus pappi saattaa sanoa, että on enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia ja se on rehellisen kuulosta ja on puhuttelevaakin.
Toinen hyvä asia, jota haluan kannattaa kirkossa ja jumalanpalveluksissa on tietynlainen yhteisöllisyys. Kaikki ovat tervetulleita sellaisena kuin ovat. Osa kävijöistä on sen verran kiireettömiä, että mielellään vaihtavat pari sanaa kuulumisia. Voi olla eroja seurakunnissa, että jotkut näyttävät pikaisesti katsottuna hyvinkin sisäänpäin lämpiävältä joukolta, mutta se voi vain näyttää siltä.
Siinä kirkossa, jossa eniten käyn, minua ilahduttaa erityisesti jumalanpalvelusten musiikki. Virsivalinnat ovat olleet ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisia, että on ollut kiva laulaa. Aika usein tulee vastaan niitä upeita harvemmin laulettuja virsiä. Musiikin linja ja taso ovat sillä sellaisia, että sen tekijät eivät mene siitä yli, mistä aita on matalin. Tämä on vähän epämääräisesti sanottu, mutta jumalanpalvelusmusiikki olisi ihan oman kirjoituksen arvoinen asia.
Tämä oli siis ”vl-ihmisen” näkökulmasta. Kotikirkossani aika harvoin pääsen kuulemaan vanhoillislestadiolaisen papin saarnaa. Itse asiassa en edes tarkkaan tiedä, minkälaisia taustayhteisöjä kaikilta seurakunnan työntekijöiltä löytyy. Joskus on ollut seurakuntalaisia, jotka puhuvat innokkaasti omasta taustastaan ja ovat myös kiinnostuneet Rauhanyhdistysten asioista. Ja se on mielestäni hyvä, että opimme tuntemaan toisiamme näinkin. On myönnettävä tietysti se, että monet tietävät enemmän vanhoillislestadiolaisuudesta, kuin minä tiedän esimerkiksi viidesläisistä ja sen eri järjestöistä. Mutta mitään sen suurempia ongelmia kanssakäymisessä omat ja toisten lähtökohdat eivät ole aiheuttaneet .
Olen aistivinani hienoista ärtyneisyyttä kommentissasi. Kai sitä kysyä saa, käyttekö kirkossa. Sitäkin tässä nyt kysyn, mitä uskon eväitä ei vl-papin saarnasta saatte, vai käyttekö vain "vakoilemassa".
Ehtoollisesta vielä: toki tiedän, että ehtoollisen asetussanat "Tämä on minun jne" lausuu pappi. Senkin teidän, että avustajina voivat esim. kirkkoherran luvalla toimia kristityt seurakuntalaiset.
Mutta kysymys, johon en mielestäni saanut vastausta, oli veeällien ehtoollisen nauttiminen kirkossa, jos asetussanojen esittäjä ei ole vl-pappi ja jakajina on esim.naisia. ---------------
Minun jumalsuhteessani ei tarvita välittäjää, toisin kuin veeällillä, jos olen ymmärtänyt oikein.
Vaikka minä asioista vain vähän tiedänkin, niin edelleenkin uskon, että Jeesus ristillä on sovittanut kaikkien synnit, minunkin.
Vastasin jo tuossa alempana käyvätkö –kysymykseen. Mutta tämä vakoilujuttu kuulosti niin hauskalta, että sai taas kirjoittamaan. On monia ihmisiä, jotka tarkkailevat toisia ihmisiä julkisilla paikoilla tai vaikka omassa taloyhtiössä, mutta eiköhän se liity ihmisen luonteeseen, eikä uskoon. Jos kanssasi jumalanpalveluksessa käy vanhoillislestadiolaisia ihmisiä, he tuskin erottuvat niin paljon joukosta, että voit päällisin puolin katsomalla varmistua asiasta.
Jos sinulla on mielessä, että saarna on jumalanpalveluksen keskeinen osa, olen kanssasi samaa mieltä. Ja kuulijoiden pitäisi saada saarnasta eväitä. Kuitenkin joskus on vain kiva lähteä sunnuntaiaamuna kirkkoon. Se olisi hyvä tapa meille kaikille joka sunnuntai. Ihan hyvin saatan lähteä kuuntelemaan, mitä papilla on sanottavaa. Joillakin papeilla on taito puhua esimerkiksi lapsille, toiset tavoittavat hyvin aikuisten miesten sielunelämää jne. Arvostan monien pappien elämänkokemusta ja hyviä näkökulmia elämänvanhurskauteen liittyvissä asioissa. Joskus heillä voi mennä vähän yliyrittämiseksi, mutta se nyt ei paljon haittaa. Toisinaan seuroissakin saattavat omat ajatukset harhailla niin kaukana, että saarna menee ohi kuulematta mitään. Mutta sitten voi tilaisuuden päätteeksi tulla lauluja, jotka puhuttelevat.
Ehtoollisessa liturgilla ja jakajilla ei ole muuta väliä, kuin että he ovat luterilaisen kirkon pappeja tai maallikoita. Sama tilanne on ristiäisissä ja muissa kirkollisissa toimituksissa. Siis toimittaja on luterilaisen kirkon puolesta kelpaava henkilö. Ihan uusimmassa vuosikirjassa naispappeudesta on artikkeli. Se kannattaa lukea, jos on kiinnostunut enemmän aiheesta, mutta tämä kait on sellainen aihe, että sitä jauhetaan enemmänkin lehtien yleisönosastoissa ja nettifoorumeissa kuin kanssapuheissa. Jumalanpalveluksiin ja ehtoollispöytään mennessäni en tee eroa siinä, onko alttarilla nais- vai miespappeja. Voin antaa rehellisesti tunnustuksen kaikille seurakuntani naispapeille, että he tekevät hyvää työtä omalla sarallaan.
Voihan se tosiaan liittyä luonteeseenkin.
Kiitos Sinulle -yritän vastata- asiallisista kirjoituksistasi ja hyvää pääsiäistä!
Ei edelleenkään mitään pahaa mielessä.
Suurin osa lestaadiolaisista teeskentelee uskovansa suvun painostuksen takia!
Ei varmasti usko painostuksen takia. He vaan saattavat sukulaisilleen antaa kuvan uskovansa, mutta todellisuudessa he eivät ole uskovaisia (jotka noin tekevät) .
Sitä ollaan tai ei olla uskomassa, väli vaihtoehtoa ei ole!
Ainakin itse joudun "leikkimään", sillä haluan olla vapaasti myös kotona.
Jos olisin kieltänyt uskon heidän kuullen, ei mulla olisi kotona helppoa.
Minulle tämä teeskentely sopii paremmin kuin julkinen uskon kielto.
Mutta sitten, jos olen tarpeex vahva ja olen päässyt kokonaan toisiin ympyröihin, luulen, että
sitten on helpompi jättää tää "uskominen".
Ja en ole ainut, joka teeskentelee uskovaista.
Kaveripiirissänikin on paljon sellaisia, liekö jokaikinen. Kuunnellaan nääs kaveriporukalla sellaistakin musaa, mitä ei
vl:t yleensä hyväksy.