Miten sen tunteen saa aikaan? Täällä kirjoitetaan että asiat menee "itsestään" tai "vahingossa". Itsellä ei noin mene vaikka olen treffeillä käynyt ja muualla. Ilmeisesti muilla ei ole ongelmaa.
Sanokaa miten se tunne ja kemia tulee
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Et sinä itse sitä saa aikaan...kun sinulle oikea ihminen tulee elämääsi, tunne ja kipinä tulee mukana...
Silloin kun sitä vähiten osaat odottaa...
Minä en tiedä, minusta se tulee itsestään silloin harvoin kun tulee. En minä ainakaan osaa tehdä mitään semmoista, mikä auttaisi asiaa. Tuommoiset tilanteet on aina tulleet minulle yllätyksenä, yhtäkkiä vaan huomaa olevansa ihastunut ja tunteen mukana tulee seksuaalinen kemia. Minulla on nyt päinvastainen ongelma, kun en saa tätä tunnetta pois millään, vaikka en ole käynyt missään treffeillä edes!
Ei nettitreffeiltä seuraa löydä, ainakaan jos on kypsemmässä iässä, yli 40.
Minä löysin kyllä - elämäni rakkauden. Olin yli 40, niin kumppanikin. Yllätyksekseni, en itsekään uskonut moiseen mahdollisuuteen. Kai se on hakuammuntaa - mikä tahansa lokaatio / yhteydenottotapa. Itse arvelen etten kumppaniini olisi välttämättä muutoin törmännyt, liikuttiin niin eri piireissä.
Ei noista kemioista ja ihastuksista ole hyötyä, jos eivät ole molemminpuolisia. Tälläkin palstalla taitaa kaikilla olla yksipuolinen ihastuminen. Itselläkin kokemusta yksipuolisista ihastumisista ihan riittävästi.
Toihan se pääongelma on, kun ei millään ilveellä osu kohdalleen. Aina joko itse on kiinnostunut tai sitten toinen osapuoli. Minkäs teet.. ei kemiaa eikä muitakaan tunteita voi väkisin tehdä.
Pitää vain jaksaa mennä tapahtumiin ja olla muutenkin aktiivinen, että tapaa mahdollisimman paljon naisia ja toivoa että jonkun kanssa synkkaa yhteen. Mitä muutakaan voi muka tehdä.
Johan juuri oli keskustelu ettei löydy kemiaa, joten muillakin samaa ongelmaa.
Pitää olla valmis ihastumaan. Jos on kiinni edellisessä suhteessa tai jotain pelkoja, jotka jarruttaa, niin ei siitä mitään tule. Jos ei ole valmis, niin aina löytyy syitä miksi ei.
Mun on myös vaikea saada "sitä" fiilistä, vaikka treffeillä olen vuosikausia käynyt. Mulla kuitenkin on myös pienimuotoinen läheisyyskammo, mikä tarkoittaa sitä, että rakennan muureja lähelle tulevien ihmisten ja itseni väliin, ja toisaalta ihastun myös täysin saavuttamattomiin persooniin. Jos nyt jostain syystä olisinkin parisuhteessa, varmasti tämä piirre minussa olisi sielläkin ongelmallinen ja estäisi sen aidon intiimiyden jota kaipaan elämääni.
Olenkin viimeaikoina yrittänyt tiedostaa näitä ajatus- ja käytösmalleja itsessäni ja parantaa ihmissuhteitteni laatua ihan yleisellä tasolla. Muuten tuntuu, että tulen ikuisesti toistamaan samoja virheitä, enkä ole aidosti avoin rakkaudelle. Kukkaakaan ei voi pakottaa kukkimaan, mutta onhan sillä väliä mihin maaperään siemenen koittaa istuttaa :)
Tunne syntyy silloin kun on ihastunut ja toiseen on rauhassa tutustunut. Silloin luottamus ja molemmin puolinen kunnioitus saa aikaan turvallisen tunteen. Tunne näkyy katseessa, kosketuksessa, puhetavassa jne..Hyvä seksi on vuoropuhelua jossa ollaan yhdessä heittäytyen niin, että kontrollia ei ole. On vaan kaksi ihmistä toisiinsa kietoutuneina toisiaan hellien yhdessä samaan rytmiin toimien. Tunteen aistii toisen katseesta, hipaisusta ohimennen jne... Parhaiten siihen pääsee, kun ei ole kiirettä sänkyyn vaan tutustutaan rauhassa. Tietysti silloin täytyy uskaltaa päästää irti kontrollista, luottaa ja antaa olla itsensä hetkenvietävänä...
Mä uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat. Minusta tässä on totuuden siemen. En ole ihastunut tosissani kuin kerran elämässäni ja olen jo 41v. Taustalla ei ole mitään luurankoja kun edellisestä suhteesta on 7v. Olen miettinyt onko minussa jotain vikaa kun en ihastu vaikka kirjoitellessa kaikki tuntuu sopivan yhteen. Mietin sitäkin pitäisikö tavata useamman kerran ja viettää aikaa yhdessä sopivalta tuntuvan kanssa. Mä toivon ihan oikeasti että tulisi viimeinkin se oikea ja veisi multa jalat alta.Tiedän toki miltä ihastuminen tuntuu. Keväällä mulla oli pieni ihastus treffeillä ensi kertaa viiteen vuoteen mutta toisia treffejä ei tullut. Pelkään jääväni loppuiäkseni yksin jollen saa murrettua tätä jäätä sisälläni. Tunnen elämäni valuvat hukkaan näin. En tiedä milloin ja miksi olen rakentanut tällaisen kuoren sisimpäni ympärille. Tein kerran netin tunnelukko testin ja mulla riittää lukkoja.
Niin, ei sinussa tarvitse olla mitään vikaa tai jäätä, tuommoinen harvoin ihastuminen on ihan normaalia. Minä olen ihastunut vaan muutaman kerran, eikä minulla ei ole mitään ihmeen lukkoja. Miksi ihmeessä edes pitäisi ihastua joka toiseen vastaantulijaan. Minua ärsyttää, että nykyään kaikkien ihmisten pitäisi olla samasta muotista tehtyjä, mitään yksilöllisyyttä tunneasioissa ei hyväksytä enää, semmoisista pintapuolisista seksin ympärillä pyörivistä suhteista ja salamaihastumisista, joissa ei ole mitään syvällisempää sisältöä, on tullut normi, mitä kaikkien pitäisi tavoitella, minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan semmoiset suhteet, kun ne on yhtä tyhjän kanssa.
Minusta on ihan luonnollista, että pitää tavata useamman kerran ja viettää aikaa, ennen kuin mitään semmoista oikeaa voi syntyä, kun tyhjästä ei nyt vaan voi syntyä mitään muuta kuin tyhjää.
Käytännössä toisia treffejä ei koskaan tule jos ei ekoilla ole kemiaa. Kaksi kertaa olen olen ihastunut toiseen ja uskon tulkinneeni ihastusta olleeni myös minua kohti. Toisia treffejä ei sitten kuitenkaan koskaan tullut. Ihmettelen miksi.
Niin, tuommoisten rajoittavien sääntöjen vuoksi minä en ikinä käy treffeillä tuntemattomien kanssa. Minä en tunne mitään kemiaa vieraita ihmisiä kohtaan, koko ajatus tuntuu minusta ihan absurdilta.
Kummallista, että sinun treffisi eivät johtaneet mihinkään, kysyitkö syytä? Semmoiseen kysymykseen ei välttämättä saa rehellistä vastausta, mutta vastauksesta voi ehkä päätellä oikean syyn.
Menee sekin sitten vaikeaksi jos ei pysty edes lähtemään kiinnostavan uuden ihmisen kanssa treffeille. Muutama on vastannut ettei ollut kemiaa mutta en ole ruvennut kyselemään syitä.
Kyllä minä silloin tietysti lähden, jos olen jo kiinnostunut, mutta en viitsi treffailla umpimähkään tuommoisten ihmeellisten sääntöjen ja vaatimusten vuoksi. Ja hällä väliä muutenkin jotkut deittipalvelut, kun ihmisiä voi tavata missä vaan.
Ei mene vahingossa eikä itsestään ainakaan meikäläisen tuurilla. Treffeillä voi ravata ja ei todella synny kemiaa noin vain. Naiset hakee jotain tietynlaista.
Miten treffeillä pitäisi toimia, että syntyisi kemiaa? Tai tapahtumissa?
On oltava itse aktiivinen, jos jotain odottaa tapahtuvaksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yksittäiset tapahtumat eivät ole paras mahdollinen paikka suhteiden luomiselle. Itselläni suhteet ovat alkaneet tilanteissa, joissa kontakti on ollut pidempiaikainen ja säännöllinen.
Entä jos elämänpiirissäsi ei vain ole naisia joihin edes harkita tutustua?
Pattitilanne, pakko laajentaa elämänpiiriä jollakin keinolla.
Tunne tulee itsestään. Joskus jotain kohtaan on heti ensikatseesta voimakas seksuaalinen vetovoima aistittavissa. Sen kyllä näkee toisesta, jos tunne on molemminpuolinen. Sitten järki ja tunne kisaavat päänsisällä antaako tilanteen livetä käsistä vai ei..
Toisen katse, puhetapa, tapa koskea kevyesti jne.. saa ihastumaan ja kehon odottamaan lisää.. Siis kunnon esileikki ja katseiden leikki, keskustelu ... Tätä on kuvattu esim elokuvassa nuoren naisen muotokuva.
Lähden vain suhteeseen, jossa toimii jompi kumpi tai molemmat ylläluetelluista. Mieluiten niin, että tunne on mukana eikä vaan himo...
Hienolta kuulostaa, mutta tuon tapaisia kohtaamisia tapahtuu vain elokuvissa.
No harvoin se ihastus syttyy ensinäkemältä. Mielenkiintoisen ihmisen voi tavata uudestaan, jos juttu luistaa. Romantiikka tulee mukaan vasta, kun on tutustuttu ja ihastusta on ilmassa. Kukin menee toki tyylilään. Parisuhteita on ollut ja ihan näillä periaatteilla oon niihin mennyt..