Terapeutin valinnassa taattava Valinnanvapaus

Tai masentaa lisää.

>>Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”>>
Yle
https://yle.fi/uutiset/3-11104785

Anonyymi kirjoitti:

Tai masentaa lisää.

>>Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”>>
Yle
https://yle.fi/uutiset/3-11104785

Lue lisää

Eikös niitä ole valittavana eri terapiamuotoja, mistä valita se itselle sopivin.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös niitä ole valittavana eri terapiamuotoja, mistä valita se itselle sopivin.

Mutta mistä masentunut tietää, mikä hänelle on se sopiva? Aika harva tavis kai tuntee eri terapiamuotoja ja niiden käyttöalaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tai masentaa lisää.

>>Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”>>
Yle
https://yle.fi/uutiset/3-11104785

Lue lisää

Tieteellisesti on todistettu, että positiivinen psykologia ja sen teoriat esim. Yhtä negatiivista ajatusta vastaan tulisi olla kuusipositiivista, jotta jotain innostusta ja halua eteenpäinpyrkimykseen syntyisi.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://ajattelunammattilainen.fi/2013/10/07/positiivinen-psykologia-ja-kriittinen-ajattelu

"kirkkoisä Augustinus katsoi, että paha on vain hyvän puutetta; paha ei ole olemassa itsestään. Samoin pahuus on seurausta siitä, että ihmiset kääntyvät pois hyvästä. Näin pahan alkuperä on ihmisten vapaassa tahdossa."

Niin kauan kuin halutaan tuntea paha - niin kauan se on olemassa. Kun pahalle ei anna valtaa, pimeys ei vie tilaa valolta. Miksi siis ihmisten pitäisi tuntea paha itsessään? Onko se, joka opettaa tuntemaan pahuutta ja kantamaan sitä mukanaan paha? Jos pahan olemassa olon tietää ja sen, että paha synnyttää pahaa - miksi siihen pitäisi tutustua? Hyvillä ihmisillä on moraali. Ihmisen moraali pitäisi aina kartoittaa ensimmäisenä, se kertoo paljon kun ihmiseen tutustuu.

Saako pahan oppiminen tuntemaan itsensä oppineemmaksi ja paremmaksi, pitääkö kaikkien siis oppia pahuus, huonommuus, musta maailma -kun ihminen ei ole enään valoon? Tuntuuko se hyvältä, autan ihmistä näin pahan oppimisen avulla? Tuliko ihmisestä paha vai onko ihminen aina paha ja se pitää tuntea sekä tietää? Katosiko ilo vai muuttiko se muotoaan, voima - saako siitä voimaa, kun opettaa ihmisten tuntemaan pahaa?

Vai oliko se sittenkin narsisti, joka ei halua pahuutta itseensä ja kieltää sen? Tallentaako paha opettaja narsistin hyvän itselleen, ettei pahuuden tuntemisen prosessi tuhoa sitä kaunista vallatessaan mielen - saako sen hyvän kauniin valon takaisin kun olen oppinut pahan? Onko sille enään tilaa, kun se on minusta revitty irti ja otettu "parempaan" talteen?

Jos se hyvä ja valo unohtuu sille tielleen, minkä pahduuuuden opettaja otti talteen? Onko se silloin varkaus, jos valo jää saamatta takaisin? Varastiko se joka opettaa pahuutta, sittenkin kauneutta ja hyvyyttä, ettei hänen tarvitsi yksin tuntea pahuutta ja kateutta. Oliko se niin, että jaettu ilo oli moninkertainen ilo?

Anonyymi kirjoitti:

Tieteellisesti on todistettu, että positiivinen psykologia ja sen teoriat esim. Yhtä negatiivista ajatusta vastaan tulisi olla kuusipositiivista, jotta jotain innostusta ja halua eteenpäinpyrkimykseen syntyisi.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://ajattelunammattilainen.fi/2013/10/07/positiivinen-psykologia-ja-kriittinen-ajattelu

"kirkkoisä Augustinus katsoi, että paha on vain hyvän puutetta; paha ei ole olemassa itsestään. Samoin pahuus on seurausta siitä, että ihmiset kääntyvät pois hyvästä. Näin pahan alkuperä on ihmisten vapaassa tahdossa."

Niin kauan kuin halutaan tuntea paha - niin kauan se on olemassa. Kun pahalle ei anna valtaa, pimeys ei vie tilaa valolta. Miksi siis ihmisten pitäisi tuntea paha itsessään? Onko se, joka opettaa tuntemaan pahuutta ja kantamaan sitä mukanaan paha? Jos pahan olemassa olon tietää ja sen, että paha synnyttää pahaa - miksi siihen pitäisi tutustua? Hyvillä ihmisillä on moraali. Ihmisen moraali pitäisi aina kartoittaa ensimmäisenä, se kertoo paljon kun ihmiseen tutustuu.

Saako pahan oppiminen tuntemaan itsensä oppineemmaksi ja paremmaksi, pitääkö kaikkien siis oppia pahuus, huonommuus, musta maailma -kun ihminen ei ole enään valoon? Tuntuuko se hyvältä, autan ihmistä näin pahan oppimisen avulla? Tuliko ihmisestä paha vai onko ihminen aina paha ja se pitää tuntea sekä tietää? Katosiko ilo vai muuttiko se muotoaan, voima - saako siitä voimaa, kun opettaa ihmisten tuntemaan pahaa?

Vai oliko se sittenkin narsisti, joka ei halua pahuutta itseensä ja kieltää sen? Tallentaako paha opettaja narsistin hyvän itselleen, ettei pahuuden tuntemisen prosessi tuhoa sitä kaunista vallatessaan mielen - saako sen hyvän kauniin valon takaisin kun olen oppinut pahan? Onko sille enään tilaa, kun se on minusta revitty irti ja otettu "parempaan" talteen?

Jos se hyvä ja valo unohtuu sille tielleen, minkä pahduuuuden opettaja otti talteen? Onko se silloin varkaus, jos valo jää saamatta takaisin? Varastiko se joka opettaa pahuutta, sittenkin kauneutta ja hyvyyttä, ettei hänen tarvitsi yksin tuntea pahuutta ja kateutta. Oliko se niin, että jaettu ilo oli moninkertainen ilo?

Lue lisää

Selvitä moraali - sen suurempaa selvitystä er tarvitse onko toinen narsisti.

Narsistin testaamisen pitäisi aina perustua eettisiin ja moraalisiin arvoihin ja kysymyksiin.

Nykyinen rasti ruutuun on huijattavissa. Monimuotoisempaa moraalisen ja oikeudentajun sekä yleisten soosiaalisten käyttäytymisääntöjen testaaminen puolestaan kertoo syvemmin ihmisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Selvitä moraali - sen suurempaa selvitystä er tarvitse onko toinen narsisti.

Narsistin testaamisen pitäisi aina perustua eettisiin ja moraalisiin arvoihin ja kysymyksiin.

Nykyinen rasti ruutuun on huijattavissa. Monimuotoisempaa moraalisen ja oikeudentajun sekä yleisten soosiaalisten käyttäytymisääntöjen testaaminen puolestaan kertoo syvemmin ihmisestä.

Lue lisää

Hyvä pointti, psykodynaaminen teoria lähtee siitä, että selvitetään narsismia ja vaikka häiriön kriteerit ei täyty ja jos piirteitä pn niiitä kannattaa hoitaa.

Oikeasti ennen hoitopäätöstä pitäiis selvittää moraalinen ajattelu ja mitä ajattelee hyvästä sekä kuinka huomioi toisia. Piirteitä löytyy aina.

Anonyymi kirjoitti:

Tai masentaa lisää.

>>Väärä terapia oli tuhota Jonas Pieniniemen - ”Jos olisin jatkanut alkuperäisessä terapiassa, olisin päätynyt laitoshoitoon”>>
Yle
https://yle.fi/uutiset/3-11104785

Lue lisää

Lainaus linkistä:
>>
– Jokainen terapiakäynti vahvisti sitä, mikä minussa on rikki. Että olen hyödytön, minusta ei ole mihinkään ja joutuisin hyväksymään sen. Terapeutti toi ongelmat ja ahdistuneisuuteni jatkuvasti esille, ja pakkoajatukseni vain pahenivat, hän kuvailee.
>>

Niinpä! Sinussa täytyy olla jotain todella pielessä, jos et löydä itsestäsi mitään vikaa! Jos ei löydy tramuaa, täytyy olla kätkössä mielen syvyyksissä joku tosi iso trauma.

Tosi terapeuttista!

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus linkistä:
>>
– Jokainen terapiakäynti vahvisti sitä, mikä minussa on rikki. Että olen hyödytön, minusta ei ole mihinkään ja joutuisin hyväksymään sen. Terapeutti toi ongelmat ja ahdistuneisuuteni jatkuvasti esille, ja pakkoajatukseni vain pahenivat, hän kuvailee.
>>

Niinpä! Sinussa täytyy olla jotain todella pielessä, jos et löydä itsestäsi mitään vikaa! Jos ei löydy tramuaa, täytyy olla kätkössä mielen syvyyksissä joku tosi iso trauma.

Tosi terapeuttista!

Lue lisää

Ja jos indikoit, että kyllä - tiedostan itsessäni jotain vikaa ja tahdon voimia, jotta voin ja pysytyn kehittämään itseäni. Jokainen muutos on uuden oppimista ja vaatii energiaa monta kertaa enemmän kuin vanhan turvallisen toistaminen.

Jos terapia vaan johdattelee "vikojen paljastamiseen ja herättää pahan taistelmaan sinussa hyvän kanssa, vie avuttomuuden äärelle jossa terapia kuluttaa ensimmäiset vuodet kuin antaa - jotta persoonalisuutesi muuttuu, ottaa terepeutti vallan jumalalta, ihmiseltä, vanhemmilta ja poistaa eletyn elämän sekä kaiken kasvun, mitä elämä on tarjonnut, jotta voisi rakentaa uudet tarinat "tiedostamattomasta" sekä kasvattaa kesken jääneen persoonan uudelleen - ollaan minusta aika eettisesti arveluttavalla polulla. Varsinkin jos terapeutti saa palkan työ ja opiskelukunnon ylläpitämiseen.

Kun ihminen kuoritaan kuin sipuli sekä vastustus puretaan - mieli on tilassa, jossa sille voi kertoa mitä tahansa totuutena. Se totuus voi tulla vaikka radiosta tai lehdestä, jonka terapeutti tulkitsee paljastettuna totuutena.

Näin ei kaikissa suuntauksissa ole, suuntaukset pitäisivät päättää potilaalle riskitason, tavotteiden ja tilanteiden mukaisesti.

Pitkiä analyysejä varmasti tarvitaan, mutta onko niiden paras toimivuus työkunnon ylläpitämisessä. Itse epäilen.