Hyvää tietoa masennuksesta;

Paraneminen alkaa kun tajuaa että meille on luotu kuva kuinka normaalitila olisi olla onnellinen ja kun kärsii suuremmin, se voikin olla ihan normaali ihmisyyteen liittyvä reaktio, ei biologinen pilleriä vaativa sairaus, mitä lääketeollisuus on halunnut promotoida. Ja mikä on Suomen hoitosuosituksissa vaikuttaa että halutaan nähdä korostuneesti biologista hoitoa vaativana. Olen ehkä joidenkin mielestä kauhea ihminen mutta väittäisin, että monen kohdalla masennus onkin oikeasti kyvyttömyyttä osata käsitellä omia tunteitaan, myös negatiivisia. Tai ihan vaan normaali reaktio elämään, ja sen haasteisiin, traumoihin, sisällöttömyyteen, suunnan puuttumiseen, ja epäoikeudenmukaisuuteen ja suruun mitkä valitettavasti ovat osa elämää. Jollakin on haasteellisempaa kuin toisilla. Voi olla että olot missä elämme voivat altistaa meitä masennuksen tunteille, koska tavassa mitä elämme nykyään voi olla jotain mikä ei sovi meille.

Masennus on asia mitä mielestäni pitäisi käsitellä eri näkökulmista, kuin vain psykiatrian promotoimasta näkökulmasta

Esimerkiksi täällä on erilainen näkemys: https://www.tunnejamieli.fi/2018/05/09/markus-j-rantala-toinen-nakemys-masennuksesta/

Ratkaisu alkaa napsia alentuneeseen mielialaan ja ponnettomuuteen pillereitä ei ole aina paras mahdollinen - ainakaan pitemmän päälle jatkuvasti vuosien saatossa. Lisäksi pilleri usein hoitaa vain oireita, (jos edes hoitaa), eikä välttämättä niitä syitä taustalla ja voi jopa estää pureutumasta niihin syihin, koska aina ei ole oma itsensä pillereissä. Ja kun tajuaa sen että masennuslääke ei ole kuin mikään insuliini diabetekseen tai aivokemiat oikeaksi korjaava täsmälääke, vaan enemmänkin psykoaktiivisia ominaisuuksia ja haittavaikutuksia sisältävä pilleri, mihin keho ja mieli voi jäädä koukkuun. Käsite masennuksen poistaminen ei välttämättä tämän pillerin kohdalla olekaan välttämättä ainut mitä se tekee, vaan se voi myös koukuttaa, tehdä välinpitämättömäksi ja mitäänsanomattomaksi olon, muuttaa ihmisiä tavoin miten ei ole ajateltu esim sillä tavalla että leikkaa pois osan ihmisyydestä kuten seksuaalisuuden ja vieroittautuminen niistä voi olla hankalaa, ja saada aikaan oireita mitkä on jopa pahempia kuin masennus. Lääke voi pinota omien ongelmien päälle omat uudet ongelmansa., mutta tätä usein pidetään tabuna sanoa näin, koska pidetään suorastaan vastuuttomana olla suosittelematta masentuneelle "tehokasta" näyttöön pohjautuvaa lääkitystä ja entä jos ei olekaan muuta apua juuri saatavana? Silloinhan tietenkin kannattaa popsia lääkkeitä?

Masentuneella toki voi olla hankala nähdä tällaisia asioita, mutta mielestäni myös masentuneella kannattaa huomioida, että elämässään voi tehdä kokoajan joko itseä hyödyttäviä tai haittaavia päätöksiä. Se että jättää joka päivä pitämättä itsestään huolta, tavoin miten pitäisi ja boikotoi kehon tarpeita, varmasti altistaa masentuneisuuden kokemuksille. Koska emme ole vain keho, meillä on myös sosiaalisia tarpeita, ja tunne-elämässä monenlaisia tarpeita, joihin vaikuttaminen voi joskus tuntua vaikeammalta.

Annapa sitten ohje, joka on myös jokaiselle tehokas mielen kohentamiseksi ja johon jokaisella on mahdollisuus, sekä voimia.