Onko kovin tavallista, että törmää tilanteisiin, joissa vaikuttaa siltä, että saa naispuoliselta tuttavalta osakseen ihailua ja flirttailuakin - sitten kun ottaa asian puheeksi tai tekee jonkin liikkeen, paljastuukin että toisella osapuolella ei olekaan viehtymystä samaan sukupuoleen, tai ainakaan sinuun... Onko tällainen heteronaisten flirttailu siis yleistäkin? Itsellä tällainen tilanne, pidempi tuttavuus, mielestäni ihastumista ilmassa, mutta kun asiasta keskustelimme hän ilmaisi, että ystävyyttä vain pelissä. Kuitenkin - oli aavistanut fiilikseni, ja siitä huolimatta ottanut fyysistä kontaktia ja flirttaillut - mun mielestä. Tietty oon voinut kaiken vaan käsittää väärin, mut mietinpä vaan, jos kuitenkin jotenkin testaili omaa suuntautumistaan, ei kuulemma ole ns. täyshetero (mitä ikinä se tarkottaakaan) muttei toistaiseksi ole ollut muunlaisia suhteita. Ehkä mää vaan oon sitte semmonen, etten tajua, millon joku tekee itseään tykö flirttailumielessä, millon on vaan kaveria...
Heteronaisten "flirttailu"
Anonyymi
2962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Taitaapi olla niitä ihailun tarpeessa olevia , pitää saada sekä miesten että naisten ihailu
En tiedä miten tavallista mutta kyllä sitä sattuu. Kannattaa sivuuttaa heterojen huomio eikä mennä siihen mukaan.
Eihän se ole kovin helppoa "heterona" tunnustaa edes itselleen, että onkin ihastunut naiseen. Sitten tulee kiellettyä koko asia, ennen kuin sen saa sulatettua.. Sitten onkin se vaikeus, ettei itse saa tehtyä aloitetta, kun on niin epävarma siitä, onko se toinen vaan ystävällinen vai flurttaako se vai mistä on kyse. Toki ap oli reilusti ottanut asian puheeksi, mutta toinen oli sen kieltänyt, ehkä ei vielä ollut sinut asian kanssa?
Ei heteroja kannata lähestyä.
Ja sen suuntautumisen tietää varmasti mistä? Mua monet luulee heteroksi. Olen yli 20v sitten ollut naimusissakin miehen kanssa.
Ja luulin niin kauan itsekin. Kunnes huomasin töissä erittäin naisellisen naisen katsovan pitkään mun perään ja katseiden hakeutuvan yhteen ruuhkassakin. Ihastuin ihan järjettömästi. Koitan vähän flirttailla mutta olen siinä huono.. Enkä mä töissä voi höntä pokailla. Mutta en mitään itsetuntoa kohota tällä. Oon vaan ihan rakastunut.
Kaikista ei näe. Opettele flirttaamaan, vaikea edetä muuten noissa olosuhteissa tai oikeastaan missään olosuhteissa.
Jos oot ihastukseni kohde, niin todella toivoisin, että pokailisit. Töissä tai vapaalla ;)
Tässä tapauksessa emme siis ole työkavereita, vaan minä olen asiakas. Eikä kukaan muu tunnu miltään ihastukseeni verrattuna. Oon ollut ihan jumissa tilanteessa jo monta vuotta. En lähesty, koska jätän varatut ja heterot rauhaan. Oisin kuitenkin maailman onnellisin jos ihastukseni tekisikin aloitteen!
En sitten ole sun ihastus, koska mun ihastus taas on työkaveri ja jopa esimies tai kymppi mulle. Ei siinä paljon arvaa, puolin eikä toisin pokailla. Toki ymmärrän senkin ettei asiakasta niin vaan pokata.
Onpas teillä hankalia tilanteita. Alaista tai asiakasta ei voi vikitellä.
Eikä kovin helposti myös esimiestä... 🤔
Tämä on varmasti yksi syy sille ettei heterot myönnä tunteitaan.
Vaikea niitä on toiselle myöntää jos ei myönnä itselleenkään. Tietää että tuntee, mutta ei silti tiedosta mistä on kyse.
Olin itsekin sellainen parikymmentä vuotta sitten. Vaikka ihastukseni oli pääasiassa naiset, niin en osannut yhdistää sitä lesbouteen. Ystävystyin erään lesbon kanssa joka ihastui minuun ja olimme kuin paita ja pe*se ja ihastuin itsekin häneen mutta ei vieläkään kellot soinut vaan pidin itseäni vieläkin heterona.
Myöhemmin eräs toinen lepakko ihastui minuun ja flirttaili ja piiritti minua urakalla ja pitkään. Nautin siitä aivan suunnattomasti, sillä pidin myös hänestä, ja olin ihastunut mutta kieltäydyin kaikesta mitä hän ehdottikaan, koska pidin itseäni heterona. Piiritystä kesti varmasti lähes vuoden, ja jossain vaiheessa hän luovutti. En tiedä mitä päässäni tapahtui myöhemmin, mutta ilman mitään ihmeellisempää ahaa elämystä, aloin myöhemmin seurustelemaan hänen kanssaan ja siitä lähtien ja sen jälkeen olen kyllä ymmärtänyt seksuaalisen suuntautuneisuuteni.
Pointti oli vain se ettei se välttämättä ole tietoista asian kieltämistä vaan omalla kohdallani aivoni vain oudosti blokkasi tämän puolen itseltäni vaikka kaikki merkit oli olemassa.
Toisaalta nuoruudessani en tuntenut yhtään lesboa eikä näistä asioista puhuttu , internetin olemassaolosta puhumattakaan. Itselläni oli mielikuva lesboista siilipäisenä telaketjurekkalesbona, ja kun en itse sellainen ollut niin koin ettei asia koske minua mitenkään.
Juurikin näin. Ei sitä kiusallaan tee, että flirtata ja kieltää. Mutta kun on itse ihan hukassa ja ei ymmärrä itsekään. Ennen kun lopulta tajuaa, mistä on kyse.
(AP) Niin, tässä siis kyseessä keissi, jossa tuttavia pidemmän aikaa, ystäviäkin, voisi sanoa, nähty pääasiassa työn merkeissä mutta ystävystytty siinä sivussa. En tiedä missä vaiheessa, mutta jotenkin mielestäni aistin hänestä, että voisi olla tsäänssi muuhunkin kuin ystävyyteen, ja olin melko varma, että on naisista kiinnostunut - jotenkin se oli olemuksessa ja siinä miten puhutteli / kohteli naisia, muakin. Kerran ilmaisin että oon häntä ikävöinyt, sellaiseen tapaan että siitä fiksumpi päättelee ettei pelkästään ystävänä. Silloin hän innostui flirttaamaan enemmän kuin ennen, en nyt ihan suukkoa saanut mutta melkein. Ja asiasta myöhemmin jutellessamme totesi että kyllä oli silloin aatellut, että mulla ehkä on intressejä, mutta ei ollut niin varma että olis ottanut puheeksi - ei kuitenkaan torjunutkaan. Sitten kun asiasta vihdoin puhuttiin kunnolla avoimemmin, esitti ettei hänen puoleltaan ole ollut missään vaiheessa ystävyyttä enempää. Ja koska oltiin ystävystytty, en tohdi ajatella, että vain pelaili - ei ole sellainen tyyppikään. Tällä hetkellä seukkaan toisen kanssa, ja mietin voiko se vaikuttaa siihen miten tunteitaan nyt kuvaa. Ettei maksa vaivaa tunnustaa kun en ole kuitenkaan saatavilla? Ja juttelin asiasta lähinnä siksi että hiukan kiusalliselta tuntuvat välit selkenisivät, en houkutellakseni häntä tapailemaan tms.
Vaikuttaa siltä ettei hän ole itselleenkään myöntänyt olevansa naisista kiinnostunut tai sitten on tosiaan hetero, joka haluaa paistatella sun ihailussa, niitä riittää.. Molemmissa tapauksissa hankalaa sun kannalta. Vai onko enää merkitystäkään, jos olet jo toisen kanssa?
Oli hetero tai ei, niin sehän on kovin turvallista flirttailla ja paistatella lesbon huomion kohteena, verrattuna vaikka toisen miehen.
Voi aina vedota heterouteensa eikä näin ollen tarvitse ottaa paineita tilanteesta, ja vaikka olisi varattu niin on ns puhtaat paperit taskussa.
Helppo homma, vaihdat vain asiakkuutesi toiseen firmaan. Ei kai jokin asiakkuus ole tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
(AP) Ei suurta merkitystä, juuri tuon takia, että nyk. parisuhteessa toisen kanssa, eikä haluja sitä katkaista. Hän kyllä myönsi, ettei vastusta ajatusta naisten kanssa seurustelusta, ei vain ole tullut eteen tähän ikään mennessä. Eli tavallaan siis ois voinut olla avoin sille, mutta ei vaan ehkä mun kanssa.. tai sit jarrutti se kun aloin tapailla muita. Mutta mielestäni hän ei tarpeeksi selvästi ollut kiinnostustaan ilmaissut, tai tarttunut mun kädenojennuksiin, joten siksi etsin muuta seuraa. Ja sit muutaman mutkan kautta päädyin nykyisen kumppanini kainaloon, ja siinä haluan nyt pysytelläkin. Itseä vain jäi mietityttämään flirttailun pointti, jos kerran fokuksessa oli ystävyys.
Se on iso loikka naisen mukaan lähteminen heterosuhteesta, uskallus voi loppua vaikka halua on. Joskus joku saattaa flirttailla myös siksi, että oma suhde on sillä hetkellä heikoilla. Jos omassa suhteessa menee paremmin, jää flirttailu taas pois..
Tuo on aivan totta. Itse en epäile tunteitani, enkä pelkää ajatusta tulla kaapista, kun suhde olisi vakiintunut. Mutta kun ei ole kokemusta suhteesta naiseen, ei ole helppo hypätä "julkisuuteen" tämän asian kanssa. Kun haluaisi rauhassa tutustua tähän puoleen itsessä. Siksi voi olla, että joku painaa jarrua viime hetkellä.
(AP) Tässä tilanteessa kyseinen henkilö ei ole parisuhteessa lainkaan, ei miehen eikä naisen. Ei ole ollut pitkään aikaan, ja mietiskellyt liekö onnistuukaan koskaan, jotenkin menettänyt uskonsa siihen. Luulen siis, tästäkin keskustelusta reflektiota saaneena, että kyse siitä, että pitää mua miellyttävänä, ja on flirttaillut siksi - tai ei pistänyt täyttä stoppia, mutta ajatus naissuhteesta on kuitenkin ollut vaikea - ja ehkei ole rynnännyt niissä asioissa eteenpäin, koska ystävyys ja pelottava uusi tilanne, ja toisaalta sekin, että ehkei ei tarpeeksi ole kuitenkaan viehättynyt. Jotta olisi mennyt sen tietyn kynnyksen yli. Tai sit kyse on vaan jostain semmoisesta et tavallaan tykkää ja huomaa viehättävätkin piirteet, semmoiset mitä usein ystävyydessä ei noteerata, mut ei sit kuitenkaan lopulta ole kovin kiinnostunut seksuaalisesti naisista. Tosin - itsellänikin meni aikanaan siihen aikaa, sen hahmottamiseen, että ylipäänsä voisi olla muuta kuin ns. normiheterosuhde, ja sitten myös fyysiset asiat tulivat vielä paljon myöhemmin kehiin. Eli kiinnostuin ihmisistä luonteen, ajatusmaailman ja toki myös ulkonäön takia, ei sitä voi poissulkea, muttei mitenkään feromonit edellä :D Ehkä hällä tätä samaa - tai sitten ei. Kuka tietää, lopulta, itsestäänkään.. ennen kuin tietää. Ja ne on semmoisia valaistumisen hetkiä, jotka sitten toivottaa tervetulleeksi ja toimii niiden mukaan, tai painaa pimentoon ja jäävät jonkinlaiseksi ikuiseksi "entäs jos" osastoksi.
Jos on suoraan sanonut ettei sellaista naista vielä ole tullut vastaan kenen kanssa voisi ajatella seurustelua tms niin eiköhän tuo ole selvää pässin lihaa ettet sinäkään sellainen ole.
Minä luulen, että tuommoinen vaihtelee todella paljon. Heteronaiset eivät ole ikinä kiinnittäneet minuun mitään sen kummempaa huomiota kuin toisiinsakaan, mutta minä tiedän muita, joille heterot ovat flirttailleet.
Minun kaikki exäni muuten lähestyivät minua tietämättä varmasti suuntautumistani, että kyllä semmoistakin tapahtuu. Ei tämmöisissä jutuissa ole mitään sääntöjä, vaan tilanteen ja oman arviointikyvyn mukaan mennään. Hyvät käytöstavat pitää tietty huomioida.
Mistä senkin tietää kuka on hetero. Aika monella naissuhteessa elävällä on miehen kanssa saatuja lapsia aiemmasta liitosta. Jos joku flirttailee mulle, flirttailen takaisin, jos pidän hänestä. Kyllä mua saa ainakin lähestyä en pahastu siitä ja saatat saada vastakaikua tunteellesi, jos pidän sinusta.
Yäk heterot
Törmää joskus, mutta vältän joutumasta kohteeksi mitä vain voin tai koitan heti osoittaa etäisyyttä, ei kannata liikaa hymyillä ja olla tuttavallista. Itse en kaipaa mitään ylimääräisiä tunnesotkuja, muutenkin hankala löytää molemminpuolista rakkautta..
(AP)
Olen tätä asiaa nyt puntaroinut eri kanteilta, ja miettinyt vaiheitamme, ja reflektionkin perusteella päätynyt siihen, että kyse ehkä jonkinlaisesta ihailuntarpeesta. Tilanteessa, jossa arasti ensimmäisen kerran ihastuneesti käyttäydyin, hän tajusi sen kaiketi kyllä, ja oli imarreltu ja nautti tilanteesta, jossa sai ihailua osakseen. Vaikka se tulikin yllättävältä suunnalta, ja henkilöltä jota hän itse ei ollut tullut ajatelleeksi sillä tavalla. Monestakin syystä, eikä pienimpiä se, että aiemmin ollut vain miesten kanssa. Siten jotenkin tää ihailukierre jatkui, eikä hän laittanut sille stoppia, koska en kuitenkaan selkeästi häntä piirittänyt tai pyytänyt varsinaisesti treffeille, vaikka sellaisia tapaamisia kyllä oli, joiden luonne oli hyvin treffimäinen - ja uskoisin hänekin miettineen, millä agendalla tässä ollaan.
Mystisesti hän sitten, kun asiaa puheen tasolla ollaan avattu, myöntää aatelleensa mulla olleen romanttisia tunteita, ja tähdentää aatoksensa aikaan, jolloin alkoi olla mulle erityisen ystävällinen ja likituleva, ei vieläkään mitään selkeästi ystävyyden ylittävää, kai sitä silleen voi hiplailla ja suukotella ihan lähempiä ystäviäänkin - itse en semmoista tee, ellei ole selkeästi romanttisia ja / tai seksuaalisia ajatuksia ja toiveita. Siksikin confusion. Ja mua sekotti myös se, että hän alkoi myös harpata kohti siinä vaiheessa, kun kerroin muista ihmissuhteista - tavatessamme olimme molemmat vapaita. Päättelin tuolloin että nyt on "turvallista" likettää ihan livenä kun oon varattu, toisaalta myös mietin sitä, oisko se avannut jotain väyliä, kun en ollutkaan enää hänen silmissään etätykkääjä tai kaukorakastaja, vaan tyyppi joka menee ja tekee ja toteuttaa itseään seksisuhteidenkin muodossa. Eli pohdin josko tein jotain mihin hän ei kyennyt, silloin, ja inspiroitui.. tai uskalsi siirtyä siihen moodiin itsekin. Sitten hämmennyin kun hän eräänlaisesta torjuvuudestaan huolimatta kuitenkin vaikutti pettyneeltä kun erään, potentiaalisesti romanttiseksi kaavaillun miitin päätteeksi totesin että tapailusuhde (toisen kanssa) oli muuttunut vakavammaksi. Ja tavallaan, vaikken sitä suoraan sanonutkaan, tämä tarkoittaisi sitä, että vähemmän soisin hänelle huomiota jatkossa.
Tämän päättelen nyt johtuneen siitä, että tylsää että huomio loppuu. Ei voinut enää täydentää tarvettaan tulla ihailluksi mun kanssa. Sillä, oliko joitakin muita, vielä henkilökohtaisempia syitä, en voi tietää. Ellei hän kerro. Enkä halua spekuloida. Nyt lähinnä hieman ärsyttää se, että sittenkin vaikuttaa siltä, että hän leikitteli kanssani - tai ajatuksella jostakin "sellaisesta" kanssani, tai ylipäänsä sellaisesta, mitä ei ollut kokeillut, kokenut - ja että jouduin prosessissa kärsimään. Että hän mahdollisesti tieten tahtoen toimi näin. MIkäli olen oikeassa, on aika vaikea häntä tämän jälkeen enää arvostaa samassa määrin kuin ennen. Oh, well.
No mun mielestä hänen käytöksensä hyvin odotettavaa siihen nähden että on hetero. Kenties tykästynyt suhun ja tykkäsi että sä tykkäsit mutta thats it. Joskus heteroidenkin kanssa voi tapahtua ihmeitä mut ei läheskään aina. Turha tuosta on mieltänsä pahoittaa.
Jep, paitsi että omien sanojensa mukaan ei ole hetero. Ja ottaen huomioon että ollaan tunnettu vuosikausia, ei ihan sellainen "kevät tuli, kevät meni" -tyyppinen juttu kuitenkaan. Tai ehkä on ihmisiä, jotka pystyvät käsittelemään emootioitaan ja ihmissuhteitaan hyvin kevyesti. Itse en kykene siihen useinkaan. My bad.
(AP) Flirttailu päättynyt :D Ja oma pohdinta, almost ;) Olemme sopineet olevamme ystäviä. Ja että voimme puhua mistä hyvänsä asiasta suoraan. Tulkitsin siis, että on ok puhua kaikesta, jonka hengessä kerroin (viestitse) muun keskustelun ohessa spesifimmin matkan varrella olleista tunteista, ja hän suhtautui niihin hyvin ja ystävällisesti. Muttei siis mitenkään flirttailulinjalla. Lähinnä todettiin asioita ystävällismielisesti puolin ja toisin. Sitten myöhemmin, liittyen yhdessä vaihdettuihin ajatuksiin, puhuin myös nyk. ihmissuhteestani, kumppanistani siis, kauniin sanankääntein. Tähän hän ei sitten enää kommentoinutkaan mitään. Miksiköhän? Nimim. Pihalla.. Onko tämä nyt sitten kuitenkin kielletty puheenaihe? Pitää varmaan suoruuden nimissä kysyä tätäkin suoraan.. mut ehkä tää taas on asia, joka muille on pässinlihaa, itse en vaan hahmota..