Eli oletko ihastunut jostakin syystä saavuttamattomaan naiseen? Tuntuu olevan palstalla aika yleinen tilanne, vai onko?
Onko sulla toivoton ihastus?
Anonyymi
56596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Vaikuttaisi olevan montajotka ovat ihastuneita naiseen mutta jotka koko eivät ole tehneet aloitteen tai kohde on varattu. Minulla itselläni on toivoton, tuntuu ainakin siltä. Hän lähettää ristiriitaisia signaaleja eli jos sen takia en tiedä mitä hän ajattelee minusta.
Millaisia signaaleja olet itse antanut? Tietääkö hänkään varmasti mitä juuri sinä ajattelet? Olen samanlaisessa tilanteessa, enempää en voi tehdä koska toinen ei anna itsestään kaikkea mitä välillä tunnen että tahtoisi.
Ei hän tiedä mitä ajattelen hänestä, haluaisin puhua hänelle. Jos olisi mahdollista jutella hänelle kahden kesken, kertoisin.
Aika samantyyppinen tilanne täälläkin ja välillä tuntuu että olen kuvitellut kaiken, flirtin, merkitsevät katseet jne. Kahdenkeskiseen jutteluun olisi ehkä mahdollisuus, mutta en uskalla puhua jos olenkin tajunnut kaikki vihjeet väärin. Enkä tiedä haluanko edes kertoa hänelle mitään, parempi pitää omana tietona. Jos järjellä ajattelee niin ei tässä mitään voi olla, koko tilanne on ihan älytön monella lailla eikä mitään ole sanottu ääneen, ei kosketuksia, ei mitään. Mitä voi päätellä jostain flirtistä ja flirtin voi kuvitella jos toivoo sitä, on tullut ennenkin kuviteltua yhtä ja toista..
Minullakin on tuommoinen toivoton ihastus seksinaiseen, mutta minä aion päästä siitä yli. Sitäpaitsi on ihan hullunkurista olla toivottomasti ihastunut tässä iässä, varmaan naurattaisi ellei melkein itkettäisi.
Seksinaiseen?? Mikä tai kuka se on?
Hän on eräs nainen, johon minä olen onnettomuudekseni ihastunut. Ihastuminen on hänen syytään, koska hän aloitti flirttailemaan minulle ja jatkoi sitä niin kauan, että minäkin ihastuin. Minulla on vähän negatiivisiakin tunteita häntä kohtaan tämän tilanteen vuoksi. Minä olen vatvonut tätä juttua täällä jo kyllästymiseen saakka ja yritän lopettaa.
Kumma kirjoitusvirhe, siis minä ihastuin eikä minäkin, hän nimittäin ajatteli vaan seksiä. Ärsyttää tuommoiset kirjoitusvirheet.
Hän siis kertoi että on vain seksin perässä?
Missä iässä muuten toivottomasti ihastuminen alkaa naurattaa? 😃
oletteko jo ehtineet siis sekstailla?
Kertoa voi monella tavalla.
Minä en ole tyhmä, joten mitään ei ole tapahtunut.
Itse olen joskus todella ihastuneena antanut Ihastukselleni ymmärtää että voidaan pitää vain hauskaa keskenämme. Olen ajatellut että se olis jotenkin vähemmän ahdistava lähestymistapa jos toinen ei ihan samoin tunne. Jälkikäteen olen ymmärtänyt ettei sekään nyt niin mairitteleva lähestymistapa ole ollut.
Niin, tuommoinen lähestymistapa on ainakin minusta aika epämairitteleva, ikään kuin ilmaisee, että näkee toisen vain seksuaalisena objektina. Minulle on ihan uusi näkökulma, että joku voisi ihastuneena noin lähestyä, mutta minä uskon sen tietenkin, kun sinä niin kerrot.
Tässä minun "tapauksessani" seksinainen käyttäytyi minua kohtaan semmoisella tavalla, mistä huomasi hänen ajattelevan seksiä, mutta ihan loppuvaiheessa minä huomasin, että hänelle oli tullut vähän tunteitakin minua kohtaan, kun hän katseli minua joskus semmoisella tunteellisella katseella, eikä enää vain seksuaalisesti, mutta siis aloitus oli pelkästään seksuaalinen ja oli muitakin asioita, joiden vuoksi oli selvää, että pelkästään seksistä oli kysymys, mutta ei sillä ole enää merkitystä, kun minun pitää nyt vain lopettaa koko jutun ajatteleminen.
Kenties oli kyse omasta epävarmuudesta myös. En ajatellut että toinen voisi pitää minusta romanttisesti mutta uskoin että hauskan pito kelpaa hänelle...
Niin, mutta minusta näkee kilometrin päähän, että en ole semmoinen ihminen, jota kiinnostaa seksisuhteet, eikä seksinainen ole epävarma, vaan liikaakin itseään täynnä, mutta kiitos sinulle kommenteista, on hyvä kuulla erilaisia näkökulmia.
On kaksikin aika toivotonta ihastusta. Kummassakin tapauksessa ihastus on nimittäin molemminpuolista
No jos on molemminpuolista niin miksi ei mitään tapahdu?
Onnea teille.
Kohti yhteisiä seikkailuita.
Niin, elämä on yhtä tuskaa.
Mulla on tällä hetkellä TOIVEIKAS ihastus :) törmäsin yhteen hurmaavaan mimmiin baarissa ja toivon saavani tutustua häneen lisää.
Kuulostaa hienolta!
Vähän siltä alkaa tuntua... mutta katsotaan vielä. Ihan mun tapaista sinänsä ihastua tavoittamattomaan.
Ihastuin varattuna, varattuun naiseen, jonka työsuhde olisi vaarantunut, jos hän olisi osoittanut mitään minua kohtaan.
Tunne oli vahva.
Niin vahva, että oma avioliitto ei ole koskaa sama, mikä oli ennen tätä tapausta.
Hän oli asiallinen, mutta mä en vaan pääse hänestä yli.
Edelleen tunnen vahvasti häntä kohtaan, vaikka en sitä niin vahvasti näytä hänelle.
Voi miten kauhea tilanne sinullakin on, miksi pitää ihastua vääriin ihmisiin, olisi parempi kun voisi valita keneen ihastuu, niin ei syntyisi tämmöisiä umpikujatilanteita.
Onko tästä pitkäkin aika? Ihastus ilmeisesti oli molemminpuolista? Olisiko sinun työsuhteesi vaarantunut jos olisit lähestynyt häntä?
Todennäköisesti ihan yksi puoleista.
Luottavaisesti kertonut kaiken, tunteeni, elämäntilanteen, mutta hän ei mitään, mitä tuntisi minua kohtaan , joten..
Toivoton, saavuttamaton, mahdoton.
Viimeksi, kun puhuimme ihastumistani, kysyi, että miten niin mahdottomia..
Sanoin, että tilanteet tekevät ne saavuttamattomiksi.
Harmitti heti perään, kun en sanonut, että aina yksipuolisia.
Olen ihastunut työkaveriini, joka on perheellinen ja naimisissa. Sen lisäksi hänestä tuli taannoin pomoni. Joten tilanne on todellakin toivoton. Tässä ei auta kuin yrittää toivoa, että aika auttaisi ja ihastus laantuu.
Tuttu tilanne... ja ihan kauhee :D
Pomoihin ihastuminen on kyllä kamalaa, mutta minkäs teet, ihana auktoriteetti.
Minä ihastuin asiakkaaseen ja yritän päästä siitä yli ettei oma työsuhde vaarannu.
Olen toivoton. Liian monta kertaa olen ihastunut ja jättänyt tunteeni ilmaisematta, koska olen pitänyt ihastumistani suurella todennäköisyydellä yksipuolisena. Ajanoloon ihastumisentunne on mennyt ohi...sitä nytkin odottelen.
Ihastuin palavasti 2,5 vuotta sitten ensinäkemältä työkaveriini. Nähtiin aika harvoin töissä, mutta sitten hän tuli hetkeksi ( 1kk) samalle ns työpisteelle. Olen tosi ujo ja sekoilin puheissani kun jotain puheltiin. Muistan kun erään kerran hän tuli kysymään työhön liittyvän kysymyksen kun ei oltu enää samassa työhuoneessa ja jotain sopersin taas hermotuksissani. Sit vaan tuli hiljaisuus ja katsottiin pitkään toisiamme silmiin. Se oli ihaninta ja haluaisin palata siihen kohtaan takaisin. Hänen oli sit pakko poistua takaisin työhuoneeseensa kun ei mitään sanottavaa keksitty ja oltiin jo suht pitkään katsottu toisiamme sanomatta mitään. Jotain siinä oli. Vai oliko sittenkään. Nykyään hän on hyvin viileä kun nähdään käytävällä ohimennen, ei välttämättä edes katso päin/tervehdi. Ennen aina käytävällä katsottiin oikein hymyilevästi ja pitkään toisiamme. Jotain tapahtui ja hän on viileä nykyään. Kai sitten olin niin tumpelo ja outo käytökseltäni et hän tajusi et olen ihastunut ja hän ei ollutkaan. Luulin vaan taas kerran aikoinaan niissä katseissa ja olemuksessa olevan jotain että tunne olisi molemminpuolista. Sattuu todella paljon. :'(
Mun on pakko sanoa, että oon kerran uponnut töissä toisen silmiin pitkiksi sekunneiksi. Kävin ja luulin toisenkin käyneen vähintään ulkoavaruudessa. Toisiamme tuijotimme työpaikalla. Mutta kerrottuani tunteet "hänellä ei ollut aavistustakaan". Se oli kamalan vaivaannuttavaa, hävetti. No, siitä on kymmenen vuotta kohta. Siirtyminen eteenpäin onnistui hyvin.
Hmm, kuvaavaa kyllä että siihen naisten tuijotteluun ei voi luottaa, katsoa voi niin monesta syystä ja ihastunut voi tosiaan lukea tilannetta ihan toisin.
No joo tätä minäkin epäilen valitettavasti että niin siinä on käynyt. :/ mutta jokin on saanut hänen käytöksensä muuttumaan yhtäkkiä viileään suuntaan. Muistan siis sen "tuijottamis" tapauksen kun istuin siinä pöydän vieressä ja hän tuli kysymään ja vastasin hänelle. Hän siis polvistui siihen kyykkyyn ja hän vaan jäi siihen ja katsottiin kauan toisiamme. Ainakin tuntui et oikein siis katsottiin syvälle silmiin ja vaan hymyiltiin. Outo tilanne se oli. Mutta ihanin.
Siis hänellä ei ollut aavistustakaan sun tunteista? Ei varmasti ollutkaan. Siihenkö se juttu sitten lopahti?
Yhdestä katseesta ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä. Kiinnostunut ei jätä yhteen katseeseen ja muutu viileäksi, mitä järkeä siinä olisi.
Joo siis oli varmaan kuvitelmaa vain omassa päässäni. Vaikkakaan ei tuo ollut yksi kerta vaan se toistui parin vuoden ajan. Mutta kun vaan nähtiin ohimennen töissä ja ei ollut edes työhön liittyvää asiaa ja kun olen ujo niin en todellakaan keksinyt mitään millä verukkeella olisin voinut hänelle mennä juttelemaan. Mutta nyt kuukausi sitten hänen käytöksensä on muuttunut yhtäkkiä ja jos käytävällä tulee vastaan on hyvin viileä ja katsoo melkein poispäin..
Joo siis oli varmasti kuvitelmaa vain omassa päässäni. Vaikkakaan ei tuo ollut yksi kerta vaan se toistui parin vuoden ajan. Mutta kun vaan nähtiin ohimennen töissä ja ei ollut edes työhön liittyvää asiaa ja kun olen ujo niin en todellakaan keksinyt mitään millä verukkeella olisin voinut hänelle mennä juttelemaan. Mutta nyt kuukausi sitten hänen käytöksensä on muuttunut yhtäkkiä ja jos käytävällä tulee vastaan on hyvin viileä ja katsoo melkein poispäin..
Tää on surullista luettavaa, että ei ujouttaan keksi mitään veruketta minkä varjolla mennä juttelemaan ihastukselleen töissä. Mulla ainakin on oma työhuone ja siellä käy työkavereita juttelemassa työasioita. Ei siihen kukaan edes kiinnittäisi huomiota. Enkä huutele mistä mun kanssa on jutellut. Olen ujo ja ymmärtäväinen. Ei siitä mitään pahaa seuraisi vaikka tunteensa joku kävisi paljastamassa oli yksipuolista tai ei..
Ei todella kannata paljastaa tunteitaan työpaikalla jollei halua puheenaiheeksi. Kaikki eivät ole hienotunteisia.
No minä olen hienotunteinen vaikka kaikki eivät sitä olekkaan... Eikä mulla ole tarvetta juoruiluun, mutta toki työpaikaltani löytyy myös niitä ikäviä tyhjästätai asiasta juoruja nyhjäiseviä... Niitähän löytää elämässä kaikkialta..
Tänään taas näin hänet ohimennen... Paikalla olis myös muita. En tiedä mikä ihme aina tapahtuu nykyään kun näen hänet. Menen aivan lukkoon, en saa sanaa suustani. Tänään vaan höpöttelin muiden kanssa enkä katsonut ihastustani päin edes. En ymmärrä mitä siinä tapahtuu. Ja heti kun tilanne on mennyt jo ohi niin tuun tosi surulliseksi omasta käytöksestäni ja mietin mitä ihmettä mun päässä aina tapahtuu. Kai mä jotenkin "suojelen" itseäni kun viime kerroista oon huomannut että tämä nainen myös kääntää katseensa pois... En osaa nyt selittää kunnolla tapahtunutta.
Minusta ainakin on ihan luonnollista, että tuommoinen tilanne syntyy, jos toinen alkaa yhtäkkiä kääntää katseensa pois ilman aihetta, tietysti siihen reagoi jotenkin ja alkaa puhua muille ihmisille.
Olen ihastunut paljon nuorempaan, lapsettomaan, ihanaan naiseen. Itse olen lapsellinen.
Olen ollut ihastunut myös perheenäitiin, hänen kanssa suhde eteni jatkuvaan pussailuun ja läheisyyteen kunnes vuoden päästä ilmoitti ettei ole tuntenut mitään muuta kuin ystävyyttä.
En uskalla enää naisia lähestyä.
Minkä ikäinen olet ja kuinka monta lasta sulla on?
Juu. Työkaveriin, kuinkas muuten. Ei ollut ehkä rakkautta ensisilmäyksellä, mutta aika rankka ihastuminen kuitenkin.
Olin jo melkein pääsemässä yli tästä, kun tämä on melko varmasti yksipuolinen lapsellinen ihastuminen. No viime aikoina on kirjoiteltu yllättävän lämpimiä posteja keskenämme, ja taas tunne nostaa päätään.
Mutta mitään ei voi tehdä. Ei olla niin läheisiä, että voisin tarkemmin tunnustella fiiliksiä. Ja ei työkaverille voi mennä mitään tuosta vain ehdottelemaankaan. Joten haikailen haikeana. :)
Voithan pyrkiä tutustumaan häneen paremmin, mene juttelemaan, viestittele, jotain asiaa varmasti löytyy. Siinä samalla näet onko ihastus yksipuolista. Itsellänikin jo vuosien työpaikkaihastus ja yksipuolinen, valitettavasti.
90 prosentilla täällä on työpaikkaihastus, vähintään.
Jotain tuttua tässä, jään miettimään jospa:)
Mikä tuntuu tutulta? Avaa vähän.
En tiedä onko tämä ihastumista. Meidän katseet hakeutuvat toisiinsa ihmisvilinässä kerta kerran jälkeen uudestaan. Tuijotellaan toisiamme silmiin kauempaa ja hymyillään ja kumpikin kyllä huomaa sen. Jos jutellaan punastellaan ja pysytään vaan asiassa. Aina jompi kumpi katsoo ohi tai maahan ja katse kohtaa vaan hetkeksi. Tätä on jatkunut kauan..
Etkö tiedä oletko itse ihastunut? Missä katselitte toisianne etäältä viimeksi?
Hänen silmänsä ja hymynsä lumoavat. Voisin katsoa häntä vaikka koko päivän. Minulla on hyvä lämmin ja mukava olo kun katson häneen. Olen kyllä kiinnostunut tutustumaan paremmin...
Laita joku vinkki koska näette seuraavan kerran ;)