Olen 25-vuotias nuori nainen joka on valmistumassa aineenopettajaksi noin vuoden päästä. Olen ollut sijaisopettajana muutaman kuukauden ajan eri ala- ja yläasteilla sekä ammatillisessa oppilaitoksessa. Suurimmaksi osaksi on ollut kivaa: olen useimmiten tullut toimeen nuorten kanssa ja saanut rauhoitettua oppilaat oppituntityöskentelyyn. Ja jos on ollut hyvin onnistunut päivä, olen saanut jopa opetettua uusia asioita. Toisaalta joskus on ollut päiviä, joiden jälkeen on pitänyt palata lähes itkua vääntäen kotiin, kun ei ole saanut minkäänlaista kontaktia opetettavaan luokkaan.
Kierrellessäni eri kouluja olen huomannut, että kunnollista tukea ja neuvoja saa suhteellisen harvoin muilta opettajilta. Kun saapuu opettajainhuoneeseen, harva tervehtii sijaista. Tuntuu, että pitäisi itse osata heti kysyä oikeat kysymykset ja ottaa selvää asioista, vaikka ei tietäisi edes mitä kysyä. Jos kysyy ohjeita vaikkapa hankalan ryhmän tai oppilaan käsittelemisessä, ei välttämättä saa kunnon vastausta. Pahimmassa tapauksessa suhtaudutaan ylimielisesti, jos ei saa luokkaa heti rauhoittumaan, tai jos tulee muita ongelmia. Pahinta on se, että nuoreen aloittelevaan sijaiseen saatetaan suhtautua joskus holhoavasti tai alentuvasti sen sijaan että kannustettaisiin.
En tahdo parjata kaikkia kouluja, sillä olen kohdannut myös aivan mahtavia opettajia ja työyhteisöjä, joissa on heti alkuunsa ystävällinen ja kannustava ilmapiiri. Kaikkein parasta sijaisopettajille olisi saada jonkinlainen esite koulusta, johon olisi koottu koulun yleiset toimintasäännöt, esim. ruokailuvalvonnat, kurinpitokäytännöt, esimerkiksi saako oppilaan pistää käytävälle yksin rauhoittumaan jne. Myönnän että olen itse aika alkuvaiheessa opettajan uralla, enkä ole aina hallinnut kaikkia luokkia ja oppiaineita läheskään niin hyvin kuin pitäisi. Mutta juuri sen vuoksi olisi ihanaa itseni ja kaikkien aloittelevien opettajien kannalta, että saisi mahdollisimman paljon ohjeita ja palautteita muilta opettajilta, että toimisi ainakin seuraavalla kerralla oikein, ja oppisi hoitamaan työtään paremmin.
Kierrellessäni eri kouluja olen huomannut, että kunnollista tukea ja neuvoja saa suhteellisen harvoin muilta opettajilta. Kun saapuu opettajainhuoneeseen, harva tervehtii sijaista. Tuntuu, että pitäisi itse osata heti kysyä oikeat kysymykset ja ottaa selvää asioista, vaikka ei tietäisi edes mitä kysyä. Jos kysyy ohjeita vaikkapa hankalan ryhmän tai oppilaan käsittelemisessä, ei välttämättä saa kunnon vastausta. Pahimmassa tapauksessa suhtaudutaan ylimielisesti, jos ei saa luokkaa heti rauhoittumaan, tai jos tulee muita ongelmia. Pahinta on se, että nuoreen aloittelevaan sijaiseen saatetaan suhtautua joskus holhoavasti tai alentuvasti sen sijaan että kannustettaisiin.
En tahdo parjata kaikkia kouluja, sillä olen kohdannut myös aivan mahtavia opettajia ja työyhteisöjä, joissa on heti alkuunsa ystävällinen ja kannustava ilmapiiri. Kaikkein parasta sijaisopettajille olisi saada jonkinlainen esite koulusta, johon olisi koottu koulun yleiset toimintasäännöt, esim. ruokailuvalvonnat, kurinpitokäytännöt, esimerkiksi saako oppilaan pistää käytävälle yksin rauhoittumaan jne. Myönnän että olen itse aika alkuvaiheessa opettajan uralla, enkä ole aina hallinnut kaikkia luokkia ja oppiaineita läheskään niin hyvin kuin pitäisi. Mutta juuri sen vuoksi olisi ihanaa itseni ja kaikkien aloittelevien opettajien kannalta, että saisi mahdollisimman paljon ohjeita ja palautteita muilta opettajilta, että toimisi ainakin seuraavalla kerralla oikein, ja oppisi hoitamaan työtään paremmin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuule ketään ei opettajanhuoneessa kiinnosta vaikka oppilaat tunkisivat pääsi vessanpyttyyn ja vetäisivät sinut viemäriin. Niin oman pikku napansa ympärillä pyöriviä ja työhönsä kyllästyneitä on lähes 100% ammattikunnastamme. Valitettavasti! "Jokainen selvitköön omillaan ja olkoon vaivaamatta kollegaa marinoillaan" tuntuu olevan lähes kaikkien opettajainhuoneiden motto. Kirkassilmäinen ja INNOSTUNUT nuori opettaja idealistisine ajatuksineen on kuin punainen vaate vanhemmalle köörille. Tervetuloa remmiin, toivottavasti jaksat taistella tuulimyllyjä vastaan!
tilanne ole ihan noin toivoton. Meillä koulussa ollaan juuri kokoamassa tuollaista ehdottamaasi kansiota, joka toimisi infopakettina uudelle työntekijälle ja sijaisellekin. Kyllä meitä sellaisiakin on, jotka haluamme auttaa, mutta ehkä omien kiireiden keskellä se ei aina onnistu yhtä hyvin kuin toivoisi.Olemalla itse aktiivinen pääsee paljon eteenpäin. Tervetuloa sijaiseksi!
En tunnista omaa opehuonettani noista kuvauksista. Tälläkin hetkellä meillä on kaksi nuorta sijaista, jotka on alussa opastettu talon tavoille. He osallistuvat välituntien jutusteluun ja kahvisteluun, välillä keskustellaan oppilaiden ongelmista ja eri ryhmien ominaislaadusta.
Yleensä jokainen vielä muistaa lähtiessään tarjota kahvipullat, meillä kun jokainen vuorollaan siitä huolehtii ja nauttii myös muiden tarjoiluista!
omasta puolestasi. Itse pyrin aina pyydettäessä auttamaan sijaisia. Ehkä olen jopa ärsyttävä auttamishalussani!
On jostain syystä vuosi vuodelta kovempi kiire koko ajan. En tiedä onko vika minussa vai koulussa vai mikä on, mutta ei ehdi edes työkavereita moikata kun pitää juosta jos jonkin erityistapauksen perässä koko ajan. Yksi on lyönyt toista ja kolmennen äiti soittaa kaksi kertaa päivässä ja neljännen kanssa pitää mennä sosiaalitoimistoon juttelemaan.
Eli: auttaisin, mutta jotenkin en ehdi. Palataan asiaan neljän jälkeen iltapäivällä...
Tai eivät ehkä liioittele, mutta suurentelevat. Itse olen sitä mieltä, että jos opetus ei suju rutiinilla jo muutamankin vuoden jälkeen, kertoo sen mielestäni ammattitaidon puutteesta. Tietenkin tiedän, että kokeet pitää korjata, mutta mitä te opet teette esim. ainekirjoitustunneilla tms. Itse valmistelen ja korjaan. Järjen käyttö on sallittua!!! Sitä paitsi suurimmalla osalla akateemisesti koulutetuista on kotitöitä ja valmisteluja kotona, joten emme me opet poikkeuksia ole. He sitä vastoin tekevät joka päivä 8h työpaikalla.
ainekirjoitustunnilla? Kaikissa oppiaineissako kirjoitellaan vaan aineita?
No minun tunneillani kyllä kirjoitellaan aineita, mutta kun osa oppilaista ei saa mitään aikaan, ellen istu vieressä. Integraation kulta-aikana ei todellakaan vain sanota oppilaille, että kirjoittakaapas aine. Joka luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat tukea paitsi aineen kirjoittamisessa, myös esim. kokeessa. Mukautetun oppilaan koejärjestelyt kun eivät ole muiden oppilaiden kanssa samat.
Itsekin sijaisena toimineena (koska tutkinto vielä kesken) niin voin sanoa, että koulumaailmassa ei perehdyttämis-sanaa tunneta. Jos haluaa oppia tuntemaan koulun tavat niin pitää olla itse aktiivinen ja ottaa selvää. Yleensä kanslistit, sihteerit tai kouluavustajat ovat tehokkaita apuja tässä. Faktaa on, että opettajanhuoneessa sijainen on kakkosluokan kansalainen. Olen ollut muutaman vuoden sijaistehtävissä tauotta, luonteeltani olen reipas ja aloitekykyinen, mutta jos huomaan että ko. ominaisuuksia ei arvosteta työyhteisössä niin annan olla. Teen työni hiljaisesti ja varmasti, enkä kysele muilta opettajilta mitään. Toisaalta etujakin sijaisena olemissakin on, esim. jos työyhteisön henki ei miellytä ja kollegat ovat sulkeutuneita niin sijaisen pesti on kuitenkin aina joskus ohi, eikä tarvitse päätään vaivata enää niillä asioilla.