Mies armeijassa

Tottakai noin hyvän syyn takia saa poikaystävä vapautuksen armeijasta.

Valitettavasti se ei taida onnistua. En ole tosin itse intissä ollut, kun vielä olen nainenkin ja jo iäkkäämpi.

Muistan omasta nuoruudestani että eihän se ollut tytöille kivaa kun poikakavereilla alkoi armeija.
Mutta kun se ei kestä ikuisesti, se on ohimenevä, voisi vaikka sanoa velvollisuus.
Sun täytyy yrittää ajatella niin että nopeasti se ohi on. Ja pääseehän sun mies lomillekkin.
Ajattele myös asiaa niin että nyt teillä on hetken etäisyyttä ja voitte miettiä tulevaisuuttanne erillään toisistanne.
Tulevaisuudessa parisuhteessa tulee joka tapauksessa tilanteita että ei pysty ihan koko ajan olla yhdessä, lyhyitä aikoja tulee kuitenkin kun toinen vaikka lähtee jonnekkin minne toinen ei. Tekee ihan hyvää kokeilla miltä tuntuu olla toisesta hetki erossa, miten sen itse kestää.
Toisessa ei voi muutenkaan riippua kiinni jatkuvasti, suhteen alussa on erilaista kun on vielä niin kiihkeää että haluaisi vaan roikkua kaulassa. Ajan myötä on helpompaa olla myös lyhyitä aikoja erossa toisesta.

Mikä sua siinä niin kovasti harmittaa ja pelottaa että hän lähti inttiin? Eikö sulla ole ketään kavereita joiden kanssa viettää aikaa?

Armeija ei ole lopullinen ero, ei sitä kannata liikaa surra. Ja miksi itsetuhoiset ajatukset, ei siinä ole mitään järkeä että itselleen jotain tekisi sen takia kun toinen on vähän aikaa poissa.
Ei siitä miehestäkään varmasti kivalta tuntuisi olla siellä palveluksessa jos sulle jotain kävisi.
Tulee oikeasti lomia ja puhelimet on keksitty.

Anteeksi jos tää teksti on jotenkin liian suoraa, ei mulla ole tarkoitus loukata.
Enemmänkin tsemppiä sulle toivottelen. Ei se elämä tähän lopu!

Itselle tulee nyt mieleen, että on alettu seurustelemaan henkisesti liian nuorena, jos on noin läheisriippuvainen. 19-vutiaan pitäisi vielä olla ihan omineen, että oppisi tuntemaan itsensä ja pärjäämään omillaan.