Yrittäisinkö jatkaa eteenpäin? Olen kyllä yrittänyt, huonoin tuloksin. Tapasin noin kolme vuotta sitten erään miehen, johon ihastuin ensinäkemältä. Tapasimme sattumalta silloin tällöin ja ihastukseni vahvistui kerta kerralta. Koin, että hänkin oli ainakin jonkun verran kiinnostunut minusta sillä tapaamisten aikana sain vastakaikua.
Asiat eivät kuitenkaan edenneet pidemmälle, enkä oikein tiedä mistä syystä. Jossain vaiheessa luovutin kun mikään ei edennyt. Olin aloitteellisempi osapuoli ja rohkaistuinkin kerran laittamaan jänelle viestiä jos näkisimme. Tapaaminen ei koskaan toteutunut, enkä saanut mielestäni suoraa vastausta ehdotukseen.
Järki sanoo, että tuo edellinen kertoo kaiken eli turha enää haaveilla hänen perään. Jos hän olisi todella halunnut, hän olisi järjestänyt meille aikaa. Hyvät muistot, se yhteys, vastakaiku mitä silloin välillä häneltä sain ja omat tunteeni häntä kohtaan saavat minut ajattelemaan toisin, mitä jos vielä olisi mahdollisuus? Olenko muka voinut vain kuvitella sen kaiken tunteen välillemme? Ehkä myös omat tekoni ja käytökseni on aiheuttanut ristiriitaa? En saa rauhaa. En halua tehdä itsestäni myöskään tyhmää ja ahdistaa toista lähestymiselläni.
Mitä tekisitte tilanteessani? Pitäisikö vain yrittää unohtaa.
Asiat eivät kuitenkaan edenneet pidemmälle, enkä oikein tiedä mistä syystä. Jossain vaiheessa luovutin kun mikään ei edennyt. Olin aloitteellisempi osapuoli ja rohkaistuinkin kerran laittamaan jänelle viestiä jos näkisimme. Tapaaminen ei koskaan toteutunut, enkä saanut mielestäni suoraa vastausta ehdotukseen.
Järki sanoo, että tuo edellinen kertoo kaiken eli turha enää haaveilla hänen perään. Jos hän olisi todella halunnut, hän olisi järjestänyt meille aikaa. Hyvät muistot, se yhteys, vastakaiku mitä silloin välillä häneltä sain ja omat tunteeni häntä kohtaan saavat minut ajattelemaan toisin, mitä jos vielä olisi mahdollisuus? Olenko muka voinut vain kuvitella sen kaiken tunteen välillemme? Ehkä myös omat tekoni ja käytökseni on aiheuttanut ristiriitaa? En saa rauhaa. En halua tehdä itsestäni myöskään tyhmää ja ahdistaa toista lähestymiselläni.
Mitä tekisitte tilanteessani? Pitäisikö vain yrittää unohtaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm.
Kolme vuotta on aika pitkä aika. Jos senkin jälkeen vielä häntä kaipaat niin anna mennä vaan. Kysy. Siinähän se selkenee. Mutta kolmen vuoden jälkeen sanoisin, että älä jää tyhjää haparoimaan. Kysy ja mene eteenpäin, jos ei tärppää.