a) ihminen joka kertoo olevansa hyvä mutta on tekojen tasolla paha
b) ihminen joka kertoo olevansa paha mutta on tekojen tasolla hyvä
b) ihminen joka kertoo olevansa paha mutta on tekojen tasolla hyvä
Kumpi parempi?
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
A?
Yksinäisyys ilman mitään.
Ei kumpikaan.
Ikävän paras puoli.
Nainen kuka sanoo ettei hylkää koskaan eikä koskaan hylkää, muut ei oo mitään. t.M
Rehellisyys maan perii.
Tietysti b. Hänellä ei ole tarvetta antaa itsestään hyvää (minkäänlaista) kuvaa toisille. Teot osoittaa. Tunnen liikaa a vaihtoehdon kaltaisia ihmisiä.
Jos nimenomaan on tarve antaa itsestään kuva, että on huono ihminen?
Mitä merkitystä sillä olisi, kun teot on ainut asia joka ratkaisee, ei vaikutelma.
Ihminen, jolla on hyvin huono itsetunto ja jatkuvasti vaatii kumppanin nostamaan itseään ylös kehuilla tunteakseen itsensä ok:si voi olla aika raskaskin pari. Jos ihminen osaa arvostaa itseään, kestää hän pieniä normaalielämän riitoja paremmin isommin horjumatta.
Tuo b-vaihtoehtokaan ei minusta ole hyvä, vaan keskitie.
Hyvässä suhteessa toki kehutaan, arvostetaan ja kannatellaan, mutta puhun tässä nyt eri asiasta.
B)
Mielestäni b:ssä ei ole mitään pahaa. Hyvä ihminen saattaa ymmärtää kuinka paha ihminen todellisuudessa on (monesti hyvätkin ihmiset kuitenkin mm. saastuttavat luontoa tms). Äitini on todella hyvä ihminen, mutta ei pidä itseään sellaisena.
C) Ihminen joka kertoo olevansa hyvä ja myös on sitä sanoissaan ja teoissaan.
Miksi se itsekehu on niin oleellista? Sitä on kyllä maailmassa tosi paljon.
Mua häiritsee jos ihminen vakuuttelee hyvyyttään koko ajan. Mielestäni hyvän ei tarvi todistella asiaa sanoin, eikä puolustella itseään mitenkään. Olla vaan ja olemalla se sit tulee ilmi muillekin et mikä oot.
Toiset ihmiset minusta ovat ärsyttäviä kun nostavat itsensä nokkavana muiden yläpuolelle. Arvostelevat jostain ylämaista vaikka oma käytös ja elämä kulkee ala-arvoisella tasolla. Rikoksia, pettämistä, muiden haukkumista, juoruilua, piilovittuilua, ilkeilyä ja jopa päin naamaa valehtelua mut silti yritetään tulkita toisen kasvoja et valehteleeko se ja juorutaan et nyt se ei katsonu silmiin ja sekosi sanoissa. Varmaan valehteli!
Vittu jee! Sitten käykin ilmi et toisella on ahdistuneisuushäiriö ja toisinaan siks julkiset tilanteet ja ihmiset saa ahdistumaan jolloin saa ujoille tyypillisiä katsekontaktin välttelyä ja ajatuksen hukkumista ja taas arvostelija itse on valehdellut suurimman osan jopa koko motiivista olla ko ihmisen läheisyydessä!
Niin.. ikinä ei nähdä omia virheitä mut ai että miten herkullista ja itsetuntoa nostattavaa se on etsiä muista vikoja!
Just tämä! Voitko päästä jotenkin kertomaan ihmiselle suoraan, tarkemmin tapahtumista?
Tuollaiselta käytökseltä pitää saada valta pois. Totuutta...
Meissä kaikissa on samanaikaisesti olemassa sekä hyvä että paha. Todella pahoja on vain vähän.
Toiset aiheuttaa enemmän tuhoa kuin toiset.
Niinhän se on. Kukaan ei ole täydellinen eikä kuulukaan, mutta silloin kun siellä itsellä on aika paljonkin paikkailtavaa omissa asioissa, niin ehkä ne muiden asiat kannattais unohtaa ja keskittyä korjaan sen oman elämän sirpaleet.
Usein vain on niin et oma mieli ja psyyke ei kestä oman elämän tarkastelua hajoamatta joten tarkastellaan toisten jolla tavallaan pönkitetään omaa psyykettä. Hoidetaan itsetuntoa väärällä tavalla. Toisen ihmisen alentamisen kautta
Ihminen täytyy tuntea hyvin, jotta käytöksen motiivit voi ymmärtää. Monesti ihminen tekee myös pahaa toiselle itse sitä ymmärtämättä! On mustavalkoista ajatella ihmisen olevan vain joko hyvä tai paha. Lapsen kehityksen alkuvaiheessa ajattelu on mustavalkoista. Ne joilla yksilöllistymistä ei tapahdu, ajattelevat pienen lapsen lailla mustavalkoisesti.
Monesti ihminen ei kiinnitä hyväntekemiseen mitään huomiota. Sen sijaan he, jotka ei sitä tee huomaavat sen.
Nostavat ihmistä jalustalle niin hyvässä kuin pahassa.
Ihminen joka tekee hyvää toisille se tulee automaattisesti.
Ei tietenkään ole vain hyvää ja pahaa, kenessäkään! Itse katson kuitenkin kiusaamisen olevan suurinta pahaa mitä voi toiselle aiheuttaa. Jos ihminen antaa muiden ihmisten olla rauhassa, ei voi aiheuttaa kovinkaan paljon pahaa (vrt. Kiusaaminen, mustamaalaaminen, vihjailu, valehtelu, aito kohtaamattomuus). Tietämätön ihminen voi aiheuttaa paljon psykologista pahaa tiedostaen tai tietämättään.
Ja suurin osa meistä uskoo mitä haluaa uskoa.
Uhka vai mahdollisuus ?
Ken tietää, Barbi vielä epäröi.
Oikeasti hyvän ihmisen mieleen ei tule mitenkään kertoa sanoin omasta hyvyydestään. Oudolta kuulostaisi myös jos joku avautuisi tosissaan olevansa paha ihminen.
Sellainen jolla on hyvä itsetunto, näkee itsessään myös huonoja puolia ja kykenee ne myöntämään. Itsensä täydellisenä pitäminen ei taas ole tervettä, eikä myöskään, se että pitää kokoajan saada muilta vahvistusta, jotta uskoisi olevansa hyvä.
B tietysti! Se nyt on ihan sama mitä ihminen puhuu. Teot on ne jotka ratkasee.
Hyvä itsetunto, aika erikoista olisi siis, jos tuntisin tarvetta tai hätää, huonompien tai parempien vuoksi kai. Summa summarum.
Tarkoitin että ihmisen käsityksestä itsestään riippuu minkälaisia tulkintoja hän tekee muista ja heidän käytöksestään. Ja tulkitsijan motiiveista riippuu näyttäytyvätkö teot hyvinä vai pahoina? 22.41
Pitkä ketju, silti mielenkiintoinen. Ei a, eikä b. Kukaan ei ole hyvä, vaikka sanoisi, olen niin hyvä, siinä tulee jo ehdollisuus, varmaan tarkoittaakin pyrkimystä hyvän tekemiseen.Monella ei riitä halua, edes yrittämiseen, vaan oma etu on ensimmäisenä. Pahuus näyttäytyy kriittisempänä, on ihmisiä, joiden koko elämä perustuu pahan tekemiseen, juonitteluun jopa, harkittuihin murhiin.Hyvän ja pahan vatupassi tekee heiluri liikettä yrityksistämme huolimatta. Kiireinen elämänrytmi aiheuttaa törmäyksiä. Omantunnon kovuus tai herkkyys on tärkein määrittelyssä, se puntaroi teot, ajatukset, tunteet. Loukkaamme ja loukkaannumme liiassa kiireessä, tarkoituksettomasti.
En voi sietää itseään kehuvia ihmisiä. Kaksi erityisen kuvottavaa arkkityyppiä:
a) Miehet, jotka eivät mielestään koskaan tee virheitä
b) Naiset, jotka kertovat olevansa empaattisia, sympaattisia, ihmisläheisiä jne.