, toisaalta tykkäät hänestä, mutta päätät odottaa vielä parempaa..menee vuosia, et löydä ketään..teetkö väärin, kun en mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia tämän torjumasi ihastuksesi kanssa, koska sinulla olisi ollut tilaisuus siihen ja kuinka moni lapsi jäi nyt sitten syntymättä? Ihmeellinen ajatus ehkä, mut on käynynnä mielessä joskus. Torjumasi ihastuskaan ei ole mennyt naimisiin tai sitten on mennyt jonkun kanssa, jonka otti miehekseen/vaimokseen, koska ei saanut sitä kenet tahtoi oikeesti.
kun torjut
ihastuksesi
191645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Avioliitto solmitaan, vain ja ainoastaan rakkaudesta.
Sitä ei koskaan pidä solmia siten, että otetaan sitten joku jos ei haluamaansa saanut, ei pidä koskaan ottaa ns "korviketta".
Usko vain se asia todeksi, että jos teidät on tarkoitettu toisillenne niin Jumala kyllä johdattaa teidät yhteen, vaikka matkaan mahtuisi mutkiakin, ne voi olla joskus vaikeitakin mutkia.
Mutta jos se oli vain ihastumista, ja teitä ei ole tarkoitettu yhteen, niin silloin ei myöskään tapahdu Jumalan johdatusta.
Jumala auttaa kyllä rakkaudessa, sillä Hän on itse rakkaus.
Ajattelisin näin, et teitä ei ole tarkoitettu yhteen...jos se toinen osapuoli on nyt naimisissa...hänet on luotu sille toiselle...ja hänet se tahtoi oikeesti...eihän muuten olisi sen kans naimisssa...Minusta ei aina ihmisen kannata olettaa, et lapsia tullee iso liuta...
Rakkaudesta mennään naimisiin...
sellainen, josta lauluntekijä kertoo:
"Jos olis mieli, niinkuin on valta,
niin ottaisin omakseni."
edellinen viesti oli tarkoitettu "kun torjuit ihastuksesi" -nimimerkille
Ensinnäkään aloitusviestini ei kerro omasta elämästäni, olen vain joskus miettinyt miten tuollaista tilannetta.
Tiedätkö, että jotkut ihmiset menevät naimisiin jonkun kanssa, josta tykkäävät toiseksi eniten..eivät sen kanssa, ketä eniten rakastavat, koska eivät tätä saa esim ihastuksen itsepäisyyden vuoksi, siksi että nainen tai mies pelkää tulevansa suurperheen isäksi/äidiksi.
Jos ei saa sitä kenet haluaa, niin moni ottaa sen kenet saa..ja erota ei saa, vaikka katuukin ehkä myöhemmin avioliittoaan syvästi. Näin se menee, kun ei saa sitä kenet haluaa ja onhan muistettava, että esimerkissäni ihastuksensa torjuva saattaa myöhemmin katua sitä, että on torjunut itsekkäästi ihastuksensa ja näin ollen moni lapsi jäi syntymättä.
Jos sattuu olemaan kaupungin tavoitelluin poikamies, niin ehkä on kokonaisuuden kannalta parasta, että eteen sattuu muutama itsepäinen (itsenäisesti ajatteleva) vaimoehdokas. Nimittäin se pelko suuren perheen äidiksi joutumisesta ei välttämättä niinkään liity siihen, että tulevien lasten lukumäärä hirvittäisi. Vaan että se pikkupojista suurin ja vaikeimmin kasvatettava on lasten isä…
naimisiin hänen kanssaan josta tykkää toiseksi eniten, niin silloin se on väärin perustein solmittu avioliitto, ja myös äärinmäisen väärin puolisioa kohtaan.
Avioliitton pitäisi perustua rakkauteen. Miltä mahtaa tuntua siitä puolisosta joka on mennyt hänen kanssaan naismisiin josta tykkää eniten, miltä hänestä tuntuisi jos saisi tietää, että hänen puolisonsa olisikin halunnut naimisiin jonkun toisen kanssa, ja hän on vain "varapuoliso" koska toinen ei saanut haluamaansa, sitä jota rakastaa?
Voi olla että teille vl-ihmisille avioliiton merkitys on eri kuin meille muille, ja siksi en ymmärrä tuota asiaa, että otetaan sitten se toinen.
Mutta, ehdottomasti olen sitä mieltä, että avioliitto pitäisi solmia vain ja ainoastaan rakkaudesta, niin sitten sitä ei tarvitse koskaan katua, vaan voi elää onnellisesti rakastaen.
HYVÄ HYVÄ! ;)
OIKEIN REILUA KOMMENTTIA tyhjänpohtijalle..
Mullakin kävi niin että maalaispoikana ihastuin erään suuren kaupungin kauneimpaan ja ihastuttavimpaan tyttöön. Rikaskin oli. En saanut häntä omakseni. Eniten siinä tympi juuri niinkuin alottajakin tarkoitti se, että niin moni kaunis lapsi jäi syntymättä. Tässä tavallaan tietämättään harrastimme ehkäisyä kun emme saaneet niitä odotettuja kymmentä lasta. On se niin väärin kun jäi ne lapset saamatta ja kaikkein suurin vääryys siinä kävi kun en saanut sitä kauneinta enkä muuten saanut sen kaupungin toiseksi kauneintakaan vaan minun ruman ja lihavan ulkonäköni vuoksi oli tyydyttävä sen kaupungin 7548 kauneimman eli sen kaupungin neljänneksi "rumimman" tytön pariksi. Kolme viimeistä olivat olleet jo 70 vuotta vanhanapiikana joten heidän kanssaan se ehkäisy olisi ollut raadollisen totta. Miltäkähän tästä tytöstä olisi tuntunut jos olisin kertonut että hän itse asiassa oli vasta 7549 sijalla joita olen mielessäni tavoitellut. Meille vl-ihmisille avioliiton merkitys on äiti juuri siinä että jos emme saa sitä itselle kauneinta niin meidän on barbaarisesti tyydyttävä siihen toiseen. Onhan se tietysti väärin ja moraalitonta mutta minkäs teet kun pärstävärkki on pahempi kuin petolinnun peräpeili. Aina ei voi voittaa. Kyllä se rakkaus syntyy aina ajan myötä. Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai rakasteleminen. Mutta alottajan mielestä ehkäiseminen on sama asia kuin toisen rakkauden torjuminen. Nyky suomessa sekin on vielä tosin sallittua. Eu-direktiiveistä en ole varma kun opin vasta viime vuonna lukihäiriöisenä lukemaan. Ei tietääkseni edes amerikan uskovaiset pidä epäuskon merkkinä sitä kun ehkäisee sellaisen tytön kanssa jonka silmiä on päässyt katselmaan ainoastaan bussin takaikkunan kautta. Etäisyyttä siinä oli semmoiset 28 metriä. No aivastaessa on mitattu jopa 30 metrin sylkykaari Davosissa Pietarissa euroopan hulluna vuotena 1848. Mutta tämähän sattuikin amerikasa.
tarkoitin pelkästään rakkautta, en ihastumista ulkonäköön, ja en voinnut kuvitella, että joku valitsisi puolison pelkän ulkonäön perusteela, sillä vaikka ihminen olisi kuinka "ruma" tahansa, niin hänen sisäinen kauneutensa kaunistaa myös ulkoisen olemuksen.
Jos ulkonäköön tykästyy, niin silloin se on ihastumista ei rakastumista. Vasta ajan kuluessa voi alkaa puhumaan rakkaudesta kun toisen oppii tuntemaan, ja silloin vasta avioliitto, sillä rakkaus ei kuole, mutta ihastuminen yleensä kuolee jos toinen ei sisäisesti vastaakkaan omia odotuksia.
Ja lapsiakin kuuluu siunautua vain rakkaudesta, ei siten, että siihen valittaisiin vain joku kaunis joka miellyttää omaa silmää.
Heh, voi olla etten kyllä ymmärrä tuota, että rakastuminen olisi ehkäisemistä, kun lapsia ei saatu sen kanssa kenet olisi halunnut, mutta ei kai kaikke tarvitse ymmärtääkkään:)
Minun tarinani on sellainen, että ainoa, joka olisi kanssani suostunut ja minulle tarkoitettu, oli yks meijän kylän tyttö. Tämä tyttö olisi pitänyt olla Kolehmaisen Unton ja Hilman kolmas lapsi. Mutta siinä vaan kävi sillä tavalla, että Hilma ja Unto menivät vihille 48 ja 51 vuotiaina, niin eihän siitä mitään sitten syntynytkään.
Oletkohan meikäläisiä vai mitä, jos luulet, että me meikäläiset mentäis naimisiin muusta ku rakkaudesta.. Kirjoituksesi oli aika epäselvä.
ehkä tollasta ei kannata miettiä ylipäätään, vaan yrittää vaan (ensin) rohkeesti iskee sitä oikeaksi luulemaansa.. ;):) jota kohtaan tuntee eniten.
Jos sitä ei saa, niin sitten ei. Silläkin on joku tarkoitus.
että kuinka moni lapsi jää syntymättä, kun jotkut ei mene naimisiin sen kans, jota tarjotaan. Ihminen voi tehdä vastoin Jumalan tahtoa ja olla menemättä naimisiin ja näin ollen hän ehkä ikinä enää saa ketään, joka kiinnostaisi senkään vertaa, koska ei mennyt sen oikean kanssa (...jonka torjui..) naimisiin silloin kun ois pitänyt mennä ja siksi jäi moni lapsi syntymättä!
Ai sinä tarkoititkin tuota. Olen minä vähän hölmö. Kysyit: "että kuinka moni lapsi jää syntymättä, kun jotkut ei mene naimisiin sen kans, jota tarjotaan."
No se riippuu tietenkin siitä minkäikäsenä jätti menemättä naimisiin. Jos jätti menemättä esim aikuisena 18 v ja hedelmällisyys ikä olisi n 45 v( se muuten nousee jos tekee useampia lapsia)niin 45-18= 27 vuotta hedelmällisyys ikää. Ja jos saa lapsia vuoden välein niin 27 lasta jää syntymättä. Voiko se olla noin suuri luku. Tehdään yksi tarkistus laskenta. Eli loppusummaan 27 lisätään lasten teon aloittamisikäm eli 27 18=, kyllä siitä tulee se 45 v joka on tavallaan dead line näissä normaaleissa lastenteko päättäjäisissä.
Mielenkiintoisen ja hyvin pitkälle pohtineena esitit myös lauseen :
"Ihminen voi tehdä vastoin Jumalan tahtoa ja olla menemättä naimisiin ja näin ollen hän ehkä ikinä enää saa ketään, joka kiinnostaisi senkään vertaa, koska ei mennyt sen oikean kanssa (...jonka torjui..) naimisiin silloin kun ois pitänyt mennä ja siksi jäi moni lapsi syntymättä! "
Tässä esität meille vaikean totuuden, nimittäin olen osasyyllinen kumpaankin rikkeeseen.
Olen torjunut nuoruudessani pariinkin kertaan kosintayritykset joista jäi sellaiset 35 lasta syntymättä (tämä on laskettu silloisten halujen perusteella- raaka arvio) ja minut on torjuttu satakaksikymmentäneljä kertaa joista saman kaavan mukaan on jäänyt karkean arvion mukaan syntymättä noin useamman pataljoonan verran sotilaita.
Olen kuitenkin saanut 2 tyttöä ja kaksi poikaa ja tuntuu että mahtaakohan ne jäädä tähänkään, nimittäin sen verran pakottaa joka viikko kun tulee käytyä savotoilta kotipuolessa.
Luin tämän viestiketjun läpi.
Voihan sitä tietysti noinkin ajatella, mutta minua ihmetyttää tuo "jäi moni lapsi syntymättä"? Entäs sitten? Aika luonnollista, että jäi jos ei perhettä perustettu. Tietenkään ei mennä naimisiin, ellei kaksi ihmistä niin tahdo. Ei minua aikaan mikään lastentekovelvollisuus voisi vähempää kiinnostaa. Naiset kiinnostavat ja lapset mahdollisesti sen jälkeen.
se että ei mene naimisiin sen ihastuksen kanssa voi johtaa siihen, että moni lapsi jää syntymättä ja tämä on verrattavissa ehkäisyn käyttöön. Vanhoillislestadiolaisuudessa vedotaan siihen, että ehkäisyä ei saa käyttää ja kaikki lapset on otettava vastaan, mitä tulee. Tuossa sen oikean torjumisessa on oikeastaan sama logiikka ja jos ei enää ikinä löydä sopivaa puolisoehdokasta, niin on periaatteessa ehkäisty monen lapsen syntymä, koska ei ole mennyt naimisiin silloin kun oli aika tehdä niin.
Olen ollut ihastunut jossakin määrin useammankin kerran, mutta siinä ei ole puolelta tai toiselta ollut sitä jotain. Siis sitä oikeaa ei ole vielä tullut kuvioihin, enkä ota stressiä siitä, kuka ihastus olisi voinut olla se oikea. Lyhyesti: jos joku ei ole naimisissa, sitä oikeata ei vain ole löytynyt.
Enkä minä kyllä lasten takia kiirehtisi naimisiin, päinvastoin.
Onko nyt niin, että heti huomenna täytyy lähteä liikenteeseen ja kapsahdettava ensimmäiseen sellaiseen vastaantulevaan joulukuuseen, joka menee niin hämilleen, ettei älyä heti juosta pakoon? Eikö ne tunteetkin anneta sitten tarvittaessa, ehkä vasta vuosien päästä, jos perhe kasvaa?
totean vain, että arpapeliä koko naimisiinmeno.
Parempi, ettei ikinä mene naimisiin.
venäläistä rulettia se on.