Siellä se on, edelleen Vehoniemellä. Kevyttä pölyä punaisessa pinnassa, konepelti ylhäällä ja lampuissa hivenen surullinen katse. Kone on tuskin saanut käydä tällä vuosituhannella, muutenkin kunnianarvoisa vanhus näyttäisi olleen samoilla sijoillaan jo viimeiset viisi vuotta. Renkaat ovat jotkin oudot "seisontakumit", ottavat kiinni lokareihin jo suorassa ollessaan - niillä ei ajeta senttiäkään.
Niin, sattuuko kukaan uskaltaa edes arvella, mikä on harvinaisuuden tulevaisuus? Jotain vihjettä MB-klubin jäsenillä? Museoitsijan mukaan "se nyt saa toistaiseksi olla täällä".
Lahtisen klaanilla ei taida olla autolle mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Onhan auto hyvässä suojassa, mutta tämän yksilön soisi näyttäytyvän vielä joskus myös teillä tai radalla. "Maatuu" se Mersukin käytön puutteesta....
Tiedetään DaimlerChryslerin olevan autosta kiinnostunut, mutta myyty sitä ei ole, suurellakaan rahalla. Lieneekö tuo peräti unohtunut museorivistöön... :-(
Paljonkohan paalua omistajanvaihdos vaatisi, sillä takauksella, että auto jää Suomeen ;)
Niin, sattuuko kukaan uskaltaa edes arvella, mikä on harvinaisuuden tulevaisuus? Jotain vihjettä MB-klubin jäsenillä? Museoitsijan mukaan "se nyt saa toistaiseksi olla täällä".
Lahtisen klaanilla ei taida olla autolle mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Onhan auto hyvässä suojassa, mutta tämän yksilön soisi näyttäytyvän vielä joskus myös teillä tai radalla. "Maatuu" se Mersukin käytön puutteesta....
Tiedetään DaimlerChryslerin olevan autosta kiinnostunut, mutta myyty sitä ei ole, suurellakaan rahalla. Lieneekö tuo peräti unohtunut museorivistöön... :-(
Paljonkohan paalua omistajanvaihdos vaatisi, sillä takauksella, että auto jää Suomeen ;)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hieno tunnelma kuvaus...
Tuntuu siltä, että just näin käy, kun autosta
tulee liian kallis ajaa, myydä ja ostaa.
se on noinkin,mut eiköhän joku sen sieltä vielä pelasta.
Niin, kauanko luulisit auton sietävän varastointia kuivassa ja lämpimässä hallissa? Jos lähdetään siitä, ettei konetta, apulaitteita eikä voimansiirtoa pyöräytetä, jarruista tai muusta puhumattakaan. Myöskään saranoita, lukkoja, tiivisteitä, laakereita, letkuja tai maalipintoja ei käsitellä mitenkään. Kärry siis seisoo kuin tatti, koskematta.
Jossain vaiheessahan täysin ajamatonkin auto on otettava liki atomeiksi, viimeistään koneen jumittuessa. Kauanko prosessi about kestää, vaikka en toki ole pelastamassa Waxenbergeriä - eräs tuttuni (U.L:n kummipoika) yritti sitä jo aikoinaan huonolla menestyksellä, mutta silloin itse jäärä-Urpokin oli vielä elävien kirjoissa.
pitäähän museoissakin olla vetonauloja,
julkisuutta vaan lisää, niin harrastajat
saapuu kauempaakin ihmettä katsomaan.
Taannoin käväisin Aalholmin Automuseossa
( Rödbyn lähellä ), siellä oli Idi-Aminin
MB 600. Auto oli "siinä kunnossa ja niillä
varusteilla...", eli ovet oli auki ja sai
käydä testaamassa takapenkin tiloja.
Etupenkin selkänojien karttataskut olivat
pahasti venähtäneet, en tiedä oliko siellä
pidetty sitten saappaita vai kranaatteja...
Pitää paikkansa tuo mitä sanoit, että vetonaulojakin pitää olla. Oikein ottaa aina päähän kun saa lukea vanhoja juttuja, joissa kerrotaan kuinka mikäkin vanha M-B (esim.) on löytänyt uuden pesäpaikan jostain ulkomailta. Mannerheimin 770, samoin Svartvikin vastaava, ja muutama muu 30-l. harvinainen Mersu. EIkös lokinsiipikin ollut jossain museossa Suomen kilvissä, mikä joskus 80-l. lopun/90-l. alun Mobilistin kannessakin komeili? NOB-34 -rekisteri taisi olla.
3/99 Spinneri Magazinessa sanotaan Waxembergista näin. "Auto on edelleenkin erinomaisessa kunnossa, kilometrejä ei ole paljoa kertynyt. Silti autoa "ulkoilutetaan" huoltojen yhteydessä säännöllisesti. Kilpailu-uransa jälkeen Waxemberg toimi isäntänsä sunnuntai-autona. Autosta poistettiin mm. turvakaari sekä eräitä muita kilpailemisessa tarvittavia varusteita. Nämä kaikki ovat edelleen tallessa. Autoon teetettiin Vehon ja erään öljy-yhtiön toimesta katettu traileri. Missähän sekin lienee?" Tällaista kerrottiin siinä lehdessä.
Tuossa tuli jokin aika puhetta tästä autosta tutun automaalarin kanssa ja hän oli muistaakseni vuonna jotain ´74-75 ollut täällä huoltoasemalla töissä ja Urpo Lahtinen oli tullut Waxembergillä tankille. Tuttu oli tankannut Waxembergin. Urpo oli ollut menossa lappiin ja oli sanonut jonkin ajan milloin aikoi olla perillä ja aika oli tuntunut kovin lyhyeltä matkaan verrattuna. Myöhemmin tuttu oli lukenut lehdestä tästä autosta ja tiennyt sitten mitä autoa oli tankannut ja silloin ei enää ihmetyttänyt, että miten isolla mersulla mennään niin lujaa pohjoiseen. Kuulin myös sellaista juttua, että tuttu mies oli ollut muistaakseni Urpo Lahtisen pojan kanssa lomalla armeijasta ja he olivat menneet Lahtisten talliin ja siellä oli ollut autoja. Poika oli sanonut, että haluatteko käydä ajamassa jollakin ja he olivat käyneet polttamassa kumia Waxembergillä kylällä.
kuka tuo kumia poltellut Jepen inttikaveri oli. Sen verran aiheesta kuului jälkipuintia "kylillä ja kuppiloissa". Oli nimittäin todella harva kaveri, joka kärryä pääsi kokeilemaan. Särkänniemen mäessä oli kuulemma tultu hieman kovempaa kuin kaupunkirajoitus salli :)
Sitten viime näkemällä viikko sitten auto kylläkin näytti siltä, ettei ulkoilutusta oltu saatu hyvään aikaan. Ja kuten todettu, eturenkainakin oli jopa tämän vehkeen levennyksiin niin ylisuuret munkit, etteivät ne hyvällä tahdollakaan olisi mahtuneet pyörimään, saati kääntymään. Toivottavasti ulkoilutus kuitenkin toteutuu. Täytyy keväämmällä käydä vilaisemassa.
On se hienoa kun näitä inttijuttuja kuulee. Jeppe ei tietääkseni ole edessä käynyt armeijaa.
.. muutama vuosi sitten siirreltiin ajamalla American car show:ssa.
Niihin aikoihin kuulin (ehkä urbaanilegenda?) mersun museon tarjonneen autosta shekkiä, joissa summa oli avoin... eikä vaihtanut omistajaa, eli ei liene ole hinnasta kiinni, auto ei vaan ole myytävänä.
se on upea
Jay Leno varmaan ostais sen ja sijoittais omaan kokoelmaansa.
En tiiä, se vois olla vaikka 1-2 millin arvoinen.
Hienokuntoisena 3-4 milliä.
Eipä ole Waxenberger enää vehoniemen mäellä. Se on siirretty kangasalan mobilia museon ralli ja erikoisautojen osastolle.
Olikohan niin että Rauno Aaltonen oli taikinoinut yhden Waxenbergerin jossain aavikkorallissa silloin aikoinaan aika ohueen kuntoon ja näinollen se yxilö on kirjautunut ulos.
Tämä Urpo Lahtisen kuolinpesän omistama yksilö on ainoa jäljelläoleva.
Sitä kyllä käytellään ja liikutellaan sen verran ettei se tyystin jumiudu, eli on tälläkin hetkellä periaatteessa valmis baanalle.