Millaisia kädentaitoja olet elämässäsi käyttänyt.

Tässä kommenttini edelliseen jankutuklseen aiheesta.
Olen siis tuottanut aivojeni älykkyyttä näkyville sormillani.
Eläkkeeni taso kertoo että en ole epä-onnistunut.
-
Olen ollut ikäni ammatiltani verkottunut nörtti.
Jo silloin, kun sinäkään et tienyt koko asiasta.
30v. pelannut Lento-Palloakin.
Sarjoissa jopa.
"muissa harrastuksissa" :?

H.

Joku taas tuli matkan varrelle, kun avasin ketjun, tuli vaan valkoinen sivu , ei mitään muuta.
Vaihdoin toiseen selaimeen, täällä näyttää toimivan.
En kuitenkaan aio rekisteröityä tänne.

Eliaana

Tein kansakoulussa puutöitä - 50-luvulla. Sitten lähdinkin oppikouluun ja puutyöt jäivät.
Tein ainakin jakkaran ja puuhöylän. Molemmat ovat tallessa. Jakkara on jopa käytössä. Puuhöylää ei ole käytetty, mutta kyllä se käyttökuntoinen olisi, jos vain terän siihen ostaisi.
Se oli kyllä tosi nikkarointia. Kolme arpea muistona vasemmassa kädessä, koska olen oikeakätinen.

entten tentten teekika mentten
hissun kissun vaakuna vissun
puna pää sini pää siilin miilin
jukin puputin puksis pois,

toinen pois,

kumpi kampi tappeli kumpi voitti,

siis kumpi,, ??

Lapsuuteni kotiseudulla, maakunnassa, kiersi nikkari-timpuri talosta taloon. Hevosella tuotiin hänen puutyökalunsa taloon. Talon isoimpaan huoneeseen, pirttiin, asennettiin höyläpenkit ja muut hänen välineensä. Nikkari teki monenlaisia tarve-esineitä puusta: rekiä, saaveja, kiuluja, tuoleja jne.
Saatoipa hän korjata rakennuksiakin, jopa rakentaa avustajien kanssa rakennuksiin lisäsiipiä.

"Toimettomat kädet ovat Sielunvihollisen työkalu" sanoo amerikkalainen sananlasku. Elikkä ennen vanhaan piti naisihmisellä olla aina jotain näperrettävää käsissä luppoaikoinakin, kun mitään varsinaista huushollia ei ollut. Porvarisrouvat ja aateliset koruompelivat ja kirjailivat kalliille batistille, vanhatpiiat kirjailivat alttariliinoja tai pappien viittoja tai ompelivat vaatteita pyhimysten patsaille (espanjankielinen sanonta vanhastapiiasta joka jäi koristelemaan pyhimyksiä), köyhät naiset parsivat, paikkasivat, virkkasivat, kutoivat, kaikki kehräsivät värttinällä ja rukilla ja kutoivat kankaita ja valmistivat vaatteita.
Naisten kädet ovat tuottaneet, luoneet hyvinvointia ja hyvää elämää perheilleen kautta historian. Luovuutensa, haaveensa ja elämän jatkuvuuden he ovat kutoneet kankaisiin, ilon ja surun raitoina ryijyihin, raanuihin ja poppanoihin. He ovat vaatettaneet perheensä. Sisustaneet kotinsa ja petanneet sänkynsä omien käsiensä tuotoksilla.
Näin ennen.
Nyt naiset käyttävät käsiään muihin tarkoituksiin, kuten netissä kirjoittamiseen ja tekstittämiseen, viestien lähettämiseen ja läheistensä kontrolloimiseen.
Sekä hyvässä että pahassa. Paholaisen työkaluna?
(Paholaiseen en toki usko, mutta käden taidot ovat hiipumassa. Tyttäreni on hyvä ja tehokas monessa asiassa, mutta sukkaa ei osaa kutoa. En ole itsekään käsityöihmisiä, minulta otettiin luulot pois jo alakouluiässä. Nappeja ompelen, lyhennän hameenhelmaa, mutta jo vetoketjun asentaminen on ylivoimainen tehtävä. Joskus oikein harmittaa, kun äitini oli taitava ja tarkka käsityöihminen, kuten suurin osa ikäluokkansa naisista, jotka olivat oppineet omavaraisuuteen.)

Arvostan kädentaitoja, niin tekstiilien kuin muidenkin materiaalien osalta, rakkaina aarteina säilytän vanhempien polvien käsitöitä. Itse olen enemmänkin suurpiirteinen kuin pikkutarkan tekijä, valmiit mallit eivät myöskään ole innostaneet. Oli ihanaa saada ommella omille pikkutytöille suloisia mekkoja, heille neulomisessa anoppi kuitenkin vei voiton, ei silloin ollut paljon aikaakaan käsitöihin. Neuloin kuitenkin nuorena suuritöisen irlantilaisvillapaidan tulevalle miehelleni, ja eläkkeelle jäätyäni uuden melkein samalla mallilla - johan tuo vanha olikin parsittu moneen kertaan kyynärpäistä ja helma rispaantunut . Villasukkia syntyy käsissäni nykyisinkin, on niin monta sukankuluttajaa lähiperheissä. Entisajat emännäthän jopa kirkkoon kulkiessaan neuloivat sukkaa, minä sentään vain telkkaria katsellessa.

Kerran näin ihastuttavan upean villakirjontaisen peitteen messuilla, ns. rekipeiton ja intouduin tilaamaan sohvatyynytarvikkeet. Minun oli opeteltava ensin eri kirjontapistoja, lopulta värikäs tyyny valmistui. Sain siitä innostuksen tuunailla kirjailemalla yksivärisiä villatakkeja, lapasia ja jopa mustan villakangashameen folklore-tyylisiksi luomuksiksi. Puu on kiehtonut aina materiaalina , kyllä minulla puukko, taltat ja kovertimet käsissä pysyvät ja hioakin jaksan. Yhteen aikaan harrastin omien lasten ja sittemmin lastenlasten kanssa nukketeatteria ja veistin alkuun käsinukeille puusta päitä ja jäseniä, erilaiset askartelumassat huomasin kyllä helpommiksi. Käsinukkekurssinkin olen käynyt. Puulintuja olen huvikseni veistellyt, jonkun lusikankin. Muistutin varmaan Vaahteramäen Eemeliä, joka joutui verstashuoneeseen kepposteltuaan ja veisteli siellä puu-ukkoja. Minulla veistelypaikkana on ollut ulkoterassi, hyvää meditointia se olikin.
Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja hoitavaa, itselleni varmaan parhaiten viherrakentaminen, mutta se on oma alansa.

Ramoona

Silloin kun olin koulussa, oli vain kässää, pojat tekivät puutöitä, miten mielelläni olisin
osallistunut puu ja metallitöihin jos se olisi silloin ollut mahdollista.
Kaikki käsillä tekeminen oli hauskaa ja parasta kouluaikaan,
ammattini niiden parista löysin ja vielä tänäänkin,
kaikenlainen käsillä tekemiseen sivuavat jutut ovat suuri ilo elämässäni.

Laivoja, autoja, lentokoneen moottoreita ja tänään netissä pörsseissä olen kohta 73v.