Minkälaista se on?

Minulle on tehty poskiontelohuuhtelu ja pelkäsin tietysti etukäteen aivan hirveästi, vaikka miehelleni oli tehty huuhtelu varmaan parikymmentä kertaa ja hän sanoi, ettei ole lainkaan paha juttu. Ei todellakaan ollut paha! Pelkäsin aivan turhaan.

Puudutushan siinä ensin tehdään eikä sekään kuin hieman nipisti, ei edes paljoa. Ulkopuolisesta voi tuntua kamalalta, kun jouduin istumaan ne pitkät puudutuspiikit nenässä jonkun aikaa odotushuoneessa, mutta itsestäni ei tuntunut yhtään miltään.

Kun puudutus oli vaikuttanut, piikit otettiin pois (jos ne nyt olivat edes piikit, taisivat olla vain pitkät pumpulitopsyt), lääkäri rusautti pitkällä ohuella piikillä tai putkella nenän kautta poskionteloluun auki, kuulostaa kamalalta, mutta ei tuntunut miltään, ihan tosi.

Sen jälkeen putkeen ruiskutettiin vettä, joka huuhtoi poskiontelon puhtaaksi. Vesi tuli sieraimesta samantien pois ja pidin nenän edessä sellaista pahvista maljaa, mihin vesi valui.

Aivan suotta mietit tuota asiaa (vaikka itsekin kyllä jännitin etukäteen), mutta se ei todella ole yhtään pelkäämisen paikka. Menen uudelleen jos tarve on. Moneen muuhun tutkimukseen en kyllä enää mene, sillä kipukynnys on sen verran matala, että vaadin joissain tutkimuksissta rauhoittavaa, tai nukutusta:) Mutta tämä oli ihan helppo juttu. Ja helpotti nuhaan melko pian. Suosittelen!

Voit kuitenkin itse tehdä asian eteen jotain, ennenkuin menet lääkäriin nuhasi takia. Haepa apteekista Sarvikuono-nenäkannu. Siinä on hyvät ohjeet nenän huuhteluun. Itse kärsin kauan tukkoisesta nenästä ja aloitin huuhtelun, vaikka tietysti pitkitin senkin aloittamista kauan, sillä tietysti jännitin taas uutta asiaa. Huuhtelin ensin muutaman kerran päivässä ja ensimmäisen päivän iltana jo huomasin, että nenä alkoi aueta.

Kokeile, uskon, että voit saada sieltä jo avun. Kannu maksaa n. 13 euroa, eli hieman arvokas, mutta ei tarvitse syödä kalliita lääkkeitä ja maksaa lääkärimaksuja ja kaiken lisäksi apu tulee nopeammin kuin lääkkeistä. Aurinkoista kevään odotusta.

Kyseessä tosiaankin on poskionteloiden punkteeraus. Toimeenpiteen ja kivun kokeminen varmaankin vaihtelevat suuresti. Toimenpiteen onnistuminen/kipu riippuu paljon myös sen suorittavan henkilön ammattitaudista.

Itselleni on tehty punkteeraus 2 kertaa. Ensimmäisestä punkteerauksesta on aikaa noin 3 vuotta. Minulla oli silloin elämäni ensimmäinen poskiontelotulehdus ja heti ekalla kerralla punkteerattiin. Erikoislääkäri (korvan, nenä ja kurkkutautien) oli sitä mieltä, että punkteeraus on kaikkein tehokkain tapa hoitaa poskiontelotulehdusta. Toki sain lisäksi vielä antibioottikuurin. Oireet helpottivatkin melkein heti punkteerauksen jälkeen. Olin kuullut melkoisia kauhutarinoita toimenpiteestä ja jännitin melkolailla. Ensin lääkäri laittoin puudutusainetta eräänlaisiin pitkiin pumpulipäisiin tikkuihin/neuloihin, jotka hän sitten työsi nenään siihen kohtaan, mistä missä poskionteloihin johtava rusto on. Lääkäri laittoi ensin ohuemmat tikut ja antoin niiden vaikuttaa jonkin aikaa ja laittoi sen jälkeen hieman isommat tikut. Tuo puudutuspiikinlaitto ainakin minun kohdallani sattui kohtuu paljon. Kipu tosin oli melko lyhytaikoaikaista eli kyllä sen "kestää". Minulle tuli puudutuksesta huono olo eli jouduin jonkin aikaa pötkötteleen. Puudutuksen annettiin vaikuttaa jonkin aikaa ja sitten tehtiin itse toimenpide eli lääkäri yksinkertaisesti painaa eräänlaisen onton (suht paksulla) neulan ruston läpi ja todellakin piti samalla päästä kiinni. Tuo kuulostaa pahalta mutta ei hyvän puudutuksen jälkeen sattunut juuri ollenkaan. Ainoastaan se "rusaus" kuulosti/tuntui ilkeältä mutta kipua en tuntenut. Veden laskeminen poskionteloiden läpi ei tuntunut ollenkaan. Jälkikäteen kipuja ei ollut laisinkaan. Loppujen lopuksi ekan kerran kokemus oli kokonaisuutena melko positiivinen, pelkoja ei jäänyt.

Toisella kerralla (ensimmäisen kerrannhyvien kokemusten jälkeen) suostuin helposti uuteen punktioon. Tällä kertaa kyseessä eri lääkäri mutta erikoislääkäri hänkin. Puudutuspiikinlaitto sattui taas suht paljon mutta varsinaiset ongelmat alkoivat vasta piirin ruston läpi viennin yhteydessä. Puudutus ei ollut kai onnistunut kunnolla vaan piikin vienti ruston läpi/ruston lähelle sattui sairaasti. Puudutusta lisättiin mutta sekään ei puuduttanut kunnolla. Alue oli melkein kokonaan puutunut mutta siellä oli sellainen pieni puutumaton kohta. Sitten lääkäri vain vei toimeenpiteen loppuun. Kipeäähän se kävi mutta piku oli taas melko lyhytaikaista. Huuhtelu ei taaskaan tuntunut ollenkaan. Jälkikäteen nenä oli monta päivää melko kipeä. Pariin päivää ei edes haluttanut hengittää nenän kautta, saati sitten niistää :) En sitten loppujen lopuksi tiedä, että mikä tuossa toisella kerralla meni pieleen.

Tuon jälkeen en ole puktioon uskaltanut suostua vaan olen kieltäytynyt siitä ja halunnut vain pelkän antibioottikuurin. Nyt pitkästä aikaa poskionteloissa tuntuu taas painetta, itseasiassa huomenna olen menossa lääkäriin. Hieman tuo punktion mahdollisuus pelottaa mutta olen päättänyt suostua siihen, jos lääkäri sitä suosittelee. Ehkä huonot muistot ovat jo hieman laantuneet ja ei se toimenpide ehkä niin hirveän paha kuitenkaan ole. Ja kun ei se kestä kovin kauaa, niin eiköhän sen mahdollisen kivunkin kestä...

Punktiosta sanotaan ainakin olevan todelola paljon hyötyä poskiontelotulehduksen hoidossa. Punktion yhteydessä nähdään, tuleeko onteloista "märkä/tulehtus eritettä" ja sen perusteella voidaan suunnitella hoitoa tyyliin, jos tuleen niin kirjoitetaan antibioottikuuri, jos ei tule niin kuuria ei ehkä tarvita. Poskionteloiden tutkiminen ultralla ei vielä anna välttämättä oikeaa kuvaa onteloiden tilasta. Esim. ekalla kerralla laite näytti selvää tulehtusta molemmilla puolilla. Punktiossa vain toidelta puolelta tuli eritettä. Toisella kerralla ultra taas näytti poskiontelotulehdusta mutta punktiossa selvää eritettä ei tullut. Punktio on siis hyvä keino selvittää poskionteloiden tilaa. Toinen mahdollinen keino on röntgen kuva mutta sekään ei aina kerro totuutta niin hyvin kuin punktio (tai kertoo hieman eri asioita).

Hurjan oloinen toimenpide ja itselle aiheutti pientä traumaa pariksi tunniksi. Nyt jälkeenpäin ei enää tunnu pahalta ja jälkikipu on lievää ettei sitä huomaa jos sitä ei ajattele.

Ensin lääkäri raottaa sierainta suihkauttamalla puudutusainetta ja työntää pitkän pumpulitikun nenään, sitten odotellaan jotain yli 10 minuuttia puudutusaineen vaikutusta juttelemalla mukavia ja työnnetään muutaman millin halkaisijalta iso neula poskionteloon ohuen ruston/luuseinämä läpi, tuntuu painetta ja rusahdus hieman sattuu ja pelottaa. Sitten letkulla iso ruiskullinen suolaliuosta ja huuhtelun tulos valuu sieraimesta kuppiin. Sitten niistellään ja voi tippua verta/räkää max 5 minuuttia, pumpulitukko nenään ja omin jaloin saa kävellä heti pois tai ajaa autolla.

Itseäni olisi ainakin rauhoittanut enemmän jos lääkäri olisi etukäteen kertonut että mitä tekee ja että "saattaa vähän sattua mutta ei ole vaarallista" jne. Onneksi vilkaisin netistä juuri ennen operaatiota että luun/ruston läpi mennään, muuten olisin ollut hetken paniikissa.

Toimenpiteen hyöty itselleni oli mielestäni kyseenalainen. Röntgenkuvassa kyllä näkyi että toinen poskiontelo oli toiseen lähes mustaan verrattuna hieman vaaleampi ikään kuin siellä olisi tavaraa ja siellä oletettiin olevan infektio joka aiheuttanut kurkkukipua ja keltaista räkää oletettiin tulevan paljoltikin, mutta sitä tuli vain puoli teelusikallista, joka sekin voisi omasta mielestäni olla peräisin jostain nenän rööreistä. Mutta jos punkteerauksesta todella odotetaan apua niin silloin kannattaa.

Pyytäkää puudutus suihkeena ja rasvana niin ei satu lainkaan. Itse toimenpide ei tunnu miltään, ei kerrassaan miltään. Suosittelen, ei ole lainkaan paha juttu, vaikka itsekin sitä vuosia karttelin...

Tuo punkteeraus on kovasti kiinni ihmisestä miten kovaa kipua aiheuttaa eli etukäteen ei voi sanoa onko toimenpide paha vai ei.

Itselläni punkteerattiin molemmat puolet samalla kertaa ja vasen puoli oli ihan helppo homma, mutta oikea puoli ei.

Ruston läpi meno ei tahtonut onnistua oikealla, koska rusto oli tosi paksu näin kuulemma on joillain ihmisillä. Oikean puolen sierain vuoti reippaasti verta yli 5 tuntia toimenpiteen jälkeen ja toinen puoli ei taas juuri lainkaan.

Kokonaisuutena punkteeraukseen kannattaa aina suostua, jos erikoislääkäri sitä suosittelee, koska muuten vaiva vain pitenee. Antibiootit eivät aina auta se on tosiasia.

On maailmassa muitakin ikäviä hoitotoimenpiteitä ja nekin on pakko kestää, jos haluaa itsensä kuntoon.

Itsellä oli kans tänää elämän ensimmäinen punkteeraus. huhhuh!! Juuri 3 poskiontelontulehdus päällä n2,5kk sisällä. No lääkäri ja hoitaja vakuutteli ettei just satu et tuntuu vaan vinhalta ku rustosta rusahetaan läpi ja ääni pahempi.

No lääkäri tukki nekun täyteen puudutusaineessa lilluneita pumpuleita, vaikutti n.5min ja pahalta maistui mut tuntui et toimi. Sit alettii suihkutteleen sieraimeen puudutus neste sivemmälle..banaanille ja kitkerälle maistui tämä. Vaikutti vaan nuin pari minsaa ja kurkussa (minne nestettä myös valuu) tuntui selvästi puutuminen.
Lekuri sit kokeili oliko puutunut ja tunsin selvästi kivun eli ei..lissää suihkutettavaa ainetta. Samalla hoitaja piti minua takaa päin päästä ja selitti et ollaanpa nyt "reippaita ja hengitellän"..olisin voinu tirpasta :D

No kohta lekuri alkaa uudestaan survoon piikkiä ja tunnen selvää kipua.. veet valuu silmista mut en sano paljoa,lääkäri kysyy et sattuuko vastaan myöntävästi ja kysyy et voikohän jatkaa..sanon että jos ei enempää satu nii kokeile..nohän kokeilee ja alan huutaa ja märistä samaan aikaan. Onneks lääkäri mukava ja lopettaa ja sanoo ettei ole tarkoitus sattua niinpä annamme olla. Minulla niin pöhöttyneet limakalvot ym. ? ettei kuulemma puudutus päässyt syvälle eikä siis toiminut.. Nyt miettiessäni olisin mielummin ottanut vaikka ne puudutuspiikit nii olisi asia pois alta ja toiv. kivuttomasti.

No nyt 3 antibiottikuuri ja punkteeraukseen en kyll mene..ellei nuijanukutusta tuu :D

Täytyy sanoa että tein itse sen virheen että luin tämän keskustelun ennen kun menin punkteeraukseen. Tietysti täällä on paljon hyviä kokemuksia, mutta aina päälimmäiseksi jää vaan pahat mieleen kun itse joutuu tilanteeseen.

Tämä on vanha keskustelu mutta ajattelin silti kertoa oman kokemukseni.
Mulla oli aivan mahtava lääkäri, (vaikka olin terveyskeskuksessa) selitti asiat todella hyvin ja tarkasti, toimenpide kuulosti kamalalta aluksi mutta todellisuus ei ollut niin paha.
Toimenpiteeni tänään oli ihan samanlainen kuin muut ovat tässä keskustelussa kertoneet, kaikki meni oikeen hyvin. puudutuspiikkien laitto oli inhottavaa, varsinkin kun neljännellä kerralla vasta pysyi kunnolla paikoillaan.

Olen siis itse aivan jäätävä nössö, jännitän ja pelkään kaikkia pieniäkin toimenpiteitä. Mutta uskokaa ettei se ole paha jos lääkäri vaan osaa asiansa! Jos minä selvisin siitä, niin ihan varmasti kuka tahansa selviää!

Ainut mikä minua häiritsi oli se rusahdus, ääni oli sellainen mitä ei kuuluisi ikinä kuulla. Ja se veren määrä kun toimenpide oli loppu, oli minulle yllätys. Mutta sekin loppui nopeasti ja hieman on naama ollut tänään kipeä.

Älkää turhaan pelätkö, epämukava mut helpottava toimenpide!

Noo vastataan nyt kuitenkin vaikka onkin jo vanha keskustelu.. Itse toimenpide ei sattunut yhtään omalla kohdallani, sen puolesta ei paha.. Toimenpiteen aikana tosin minulle tuli todella huono olo ja olin lähellä oksentaa kippoon johon neste nenästä letkun kautta meni.. Sen jälkeen huomasin että taju lähtee ja pyörryin kesken toimenpiteen. Oli vähän heikko olo koko päivän sen jälkeen. Mutta tosiaan kipua ei ollut missään vaiheessa :D