Ajatellaan hetki, että olisimme päätyneet yhteen. Olisiko aikaa myöten asuinpaikka muodostunut kynnyskysymykseksi ja eron syyksi, kun minä olisin palannut kotiseudulleni tänne maalle ja sinä olisitkin halunnut jäädä kaupunkiin? Olisiko se ollut sovittamaton konflikti?
Tämä on puhtaasti teoreettinen ajatusleikki, asia mitä olen pohtinut toisinaan ja miettinyt, olisiko hän ollut valmis muuttamaan kanssani vanhalle sukutilalle vai ei.
Tämä on puhtaasti teoreettinen ajatusleikki, asia mitä olen pohtinut toisinaan ja miettinyt, olisiko hän ollut valmis muuttamaan kanssani vanhalle sukutilalle vai ei.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kompromissi ja muutettaisiin keski- tai etelä-Eurooppaan johonkin sympaattiseen kylään tai pikkukaupunkiin.
Mahdoton ajatus. Lapsuudenkotini on minulle tärkein ja kaunein paikka koko pallolla.
Valtavan suuri kysymys se olisi ja tietenkin rakkauden tähden olen valmis paljoon.
Mutta kovin kovin kaukaiselta tuntuu kyllä ajatus että itse osaisin tai haluaisin elää ja asua maalla. Olen kaupungeissa kasvanut ja asunut aina ja tämä meidän pääkaupunkimme on pienin paikka mihin olen päätynyt niin jotenkin maaseudulle päätymistäni tai joutumistani on hankala edes kuvitella.
Näin ihan vaan lakonisena kommentinani.
Itselle on jo kauan ollut selvää, että palaan juurilleni ja tarvitsen kumppanin, joka on valmis sitoutumaan ja rakastumaan tähän vanhaan suvun kantatilaan kuten minäkin, ja jolta löytyisi valmiutta sekä asennetta huolehtia vanhasta isosta talosta sekä puutarhasta. Mitään maatilan töitä en tarkoita. Sillä en oikein ole ehkä koskaan hakenutkaan aktiivisesti seuraa, sillä en usko, että monestakaan siihen olisi.
Hän on ollut ensimmäinen, jonka olen voinut kuvitella rinnalleni tähänn taloon ja joka ehkä hymyilisi lempeän vinosti ajatukselle asua vanhassa kartanossa.
Ilmeisesti myös koko suvullesi! Niinpä siellä kokoontuisivat joka jumalan kesä porukat aina serkkuihin saakka. Huh, no en tule piiaksi enkä passariksi.
En kaipaa piikaa, vaan kotivävyä. 😜
Eikö se ole sama ;) ?
Ei ole. :-)
Yrittäkää selvittää yhteytenne ja mahdollisuus edetä. Älkää jättäkö asuinpaikan vuoksi mitään hukkaan. Vain sivusta tehty havainto.
Ihmiset tekeät kodin, on minun mottoni.
Ei tee. . .
olet sydämmessäni olet aina
https://youtu.be/FYrYhuvs9Dk
¤
Kyllä minusta maalla on mukavaa eli olisin lähtenyt erään mukaan mihin vaan.
Rehellinen teoreettinen vastaus: En tiedä. Enkä tiedä haluaisiko hän palata maaseudulle ja ehkä jatkaa isänsä työtä.
Jos minulla ei olisi vastuita, voisin lähteä vaikka heti. Viihdyn maalla, hengitän luontoa, rakastan pihaa ja puutarhaa, nautin maaseudun rauhasta. En pelkää fyysistä työtä mitä iso talo pihoineen tuo. Toimeentulonkin uskoisin järjestyvän jotenkin, toki palkasta ja työn haastavuudesta pitäisi luopua elämänlaadun eteen.
Se mikä jarruttaisi on lapset ja omat ikääntyvät vanhemmat. Lapsien sopeutuminen pelottaisi ja se mitä turvaverkon katkeaminen tekisi heille. Ja tuntuisi väärältä jättää vanhempia yksin ilman apua siinä kohtaa kun he vuorostaan ovat kohta avun tarpeessa. Asiaa pitäisi punnita monelta kantilta ja sulatella rauhassa. Jos hän tuota kysyisi, en sanoisi ei, mutten myöskään voisi luvata mitään.
Olen intuitiivinen persoona ja toinen silmäni on aina tulevaisuudessa. Silti sanoisin, että rakkaudessa kannattaa elää tässä hetkessä. Nauttia siitä mitä on. Kun on yhteistä tahtoa, asioilla on taipumus järjestyä, Ja elämäntilanteetkin ympärillä saattaa muuttua. Lapset kasvaa ja aikuistuu.
Viihdyn maalla😊
En osaa sanoa.
En osaa minäkään, mutta olen tätä aina välillä miettinyt.
Toisen elämä ja työ on kaupungissa, toisen maalla - olisinko voinut pyytää häntä joustamaan vuokseni? Vai olisinko ollut itsekäs.
Pidä vaan kuule itde sukutilas, rahas ja muut roinat. Ei kiinnosta!
Ihan Ajatusleikkinä minä en voisi muuttaa minnekään eri paikkakunnalle. Joku muu sanelee sen.
Mikä sanelee?
Ehkä olisin halunnutkin maalle, mutta onko se mitä sinä haluat?
Mitä ikäluokkaa aloittaja on?
Arvelen ihan sivusta että ~40.
Aikalailla oikein veikattu. -aloittaja
Kynnyskysymys maalle muuttamiseen on lähes kaikille monen mietinnän paikka, riippuen tietty onko työikäinen ja onko työmahdollisuuksia paikkakunnallasi.
Vai ajattelitko ammatin osaavan tulla viihdyttämään sinua kartanoosi tekemättä mitään muuta?
Voisitko edes vaatia toista jättämään kaupungissa olevan työn? En usko että olisit onnellinen jos toinen ei vapaaehtoisesti haluaisi tehdä noinkin suurta elämänmuutosta.
Rakkauden vuoksi tehdään suuren suuria myönnytyksiä esim asumisten suhteen. Etäsuhteista on muutama askel yhteisasumiseen. Ei muuta kuin muuttolaatikoita pakkaamaan:)
Tämä on myös minua mietityttänyt. Itsellä on se onni, että löysin kokoaikatyön kotikylästäni, mutta hänen nykyinen työnsä on kaupungissa ja noin 50 km päässä. Kyllähän jotkut ajavat sen joka päivä työmatkanaan, mutta reitti ei ole aivan helppokulkuisin ja toisaalta, kyllä minun omaatuntoani kolkuttaisi hieman laittaa hän sitä ajamaan kun itse pääsen töihin 5 km päähän. Sillä tuntuu jo kohtuuttomalta ajatella, että hän sitoutuisi tähän taloon kuten minä olen.
Jonkinlaista työtä kuitenkin olisi molempien pakko tehdä, sillä talo ei elätä. Siinä on vain kuluja ja kokoaikaharrastuskin sen ylläpitämisessä.
Ideaalitilanne olisikin alkuun etäsuhde, jossa kumpikin saisi toisen kotipaikan hyödyt omakseen. Hän viettäisi vapaa-aikaa ja viikonloppuna kanssani täällä maalla, nauttisi luonnon ja veden läheisyydestä, suuresta puutarhasta ja rantasaunasta sekä uusista lenkkireiteistä. Itse taas tykkäisin välillä viettää aikaa kaupungissa, käydä riennoissa ja ravintoloissa syömässä, nähdä muutamia kavereita, jotka siellä asuvat.
Mutta aikaa myöten tämä asetelma asettuisi minua vastaan, sillä ennen kaikea kaipaan apuja talon pitämisessä, sillä se on raskasta yksin. Samoin pitäisi heti ratkaista kysymys lapsista, viimeinen mahdollisuus. Oma salainen haaveeni kun kuitenkin on perhe ja lapset, joille jättää talo perinnöksi, jatkajat.
Mutta kaikki nämä ajatukset tuntuvat hyvin itsekkäiltä ja kaukaisilta saavuttaa.
-aloittaja
50 km tai pidemmänkään pituinen matka ei nykyään ole mikään este työssäkäymiselle. Tunnen monia parisuhteessa olevia ja hyvin toimii. Tietääkseni suhde ei ole koskaan loppunut matkan pituuteen, syyt ovat olleet syvemmällä.
Ota puheeksi hänen kanssaan sinua askarruttava työmatkan ajo, kuinka hän sen itse kokisi, jos joutuisi arkisin ajamaan sen töihin ja työajan jälkeen takaisin. Miettisin etätyön mahdollisuutta (joku päivä/vkko), onko mahdollista hänen alallaan?
Virallinen toisen muuttaminen taloosi takaisi myös matkamenojen vähennykset, jotka kannattaa huomioida.
Molempien panos talosi hoitoon yhdessä pitäisi olla itsestään selvää. Tosin kaupungissa asuva joutuu yksin hoitamaan vuokrat ym menot. Samoin kun sinä maksat nykyisen asunnon menot todennäköisesti yksin.
Kaupungissa/maalla on molemmissa hyvät puolensa. Tottumusjutut eivät aina ole niin vaikeita kuin kuvitellaan. Kaupungissa asuva voisi haluta muuttaa enemmän kuin mielellään maalle, ota tämäkin puoli huomioon.
Ei itsekkyys ole aina väärää tuntemusta, vaan sen pystyy sovittamaan ihmeesti tilanteisiin, jotka rauhoittavat kummasti ja tunteet syvenee. On kyettävä puhumaan ja kohtuuajassa toimittava.
En usko ettet saisi toteuttaa suhteessa perheellesi, lapsille jätettyä taloa kun aika jättää. Nykytilanne tulee selvittää mahdolliselle asuinkumppanillesikin.
Oletko tehnyt kaukaisuudesta itsellesi turhan ongelmallisen ongelman. Jos kaupungissa asuva on mielitietty, et saa jättäytyä turhien jossittelujen varaan.
Hyvää pohdiskelua, kiitos.
Parisuhde ja tulevaisuudesta keskusteleminen tuntuu vain hyvin utopistiselta ajatukselta nykytilanteessa. Tämä on täysin fiktiivinen ajatusleikki 'entäs jos'. -aloittaja
Ei todellakaan mitään myönnytyksiä. Siinä menee heti ojaan koko suhde.
Jos ei halua se pitää heti sanoa.
Olisin heti muutto valmis suvun maatilalle emännäksi mutta en piikomaan .
Aloittaja hakee miestä!
Aihe sopii molempiin sukupuoliin!
Tämä on totta. Ajatuksieni kohde on mies ja itse olen nainen. -aloittaja
Olisi ollut asiallista ilomoittaa olevasi nainen.