Terve,
Olen kärsinyt koko ikäni huolimattomuudesta. Kaikki aina hukassa, avaimet, lompakko. Numerot menee jotenkin väärinpäin. Tavarat unohtuu kauppaan ja jne.
Olen yrittänyt etsiä keinoja tähän, avaimet ja lompakon laitan muovilaatikkoon ja laatikon työkalulaatikkoon.
Olen kärsinyt koko ikäni huolimattomuudesta. Kaikki aina hukassa, avaimet, lompakko. Numerot menee jotenkin väärinpäin. Tavarat unohtuu kauppaan ja jne.
Olen yrittänyt etsiä keinoja tähän, avaimet ja lompakon laitan muovilaatikkoon ja laatikon työkalulaatikkoon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lompakko löytyy jääkaapista, muovipussista...
En osaa vastata, koska olen täydellinen. Koskaan en unohda mitään ja huolimaton en osaa olla. Siihen kai pitäisi opetella.
Sulla on aivoissa jokin vinksake joka estää loogisen ajattelu kyvyn. Kuinka ylipäätään olet pärjännyt työelämässä, monta vahinkoako?
Muovilaatikot on hyviä, Prismasta löytyi setti, 3 kpl sisäkkäin. Ei kerää liikaa tavaraa, pitää ne huippukunnossa niin ne löytyvät ja toimivat.
Jos on huolimaton niin pitää vähän funtsia eikä olla kiireinen.Looginen pitää olla.
Vara-avain, käteistä ym. pidän ulkovarastossa piilossa. Auton vara-avain on narulla moottoritilassa. Pikku kikkoja elämiseen.
alottajalle kysymys :
minkä ikänen olet,
oireesi on huolestuttavat,
kannattaisi mennä lääkäriin kaverin kanssa,
sillä yksin jos menet lääkäriin ei ole mitään hyötyä,
kun et muista mitä lääkäri sanoi ja miten käski toimia,
lääkket on parantuneet
elinkaa voi olla pitkäänki hyvän hoidon seurauksena,
Olen 65 v. Koko ikä ollut sitä huolimattomuutta.
Sinulla saattaa olla tarkkaavaisuushäiriö.
Luon siitä ja tutulle tuntui teksti. Ylivilkkaus ym. Vanhemmiten sitä rauhoittuu, keskittymiskyky puuttuu. Perinnöllistähän tänäkin on.
Perinnöllistä se on niin kuin muutkin neurobiologiset oireilut.
Kaupassa kauppakassi on ok, tarkastaa että kaikki tulee mukaan. Avaimen voi pitää esim.vyössä. vyökotelot on hyviä ne pysyy aina mukana, kuten puhelin, Leatherman työkalu, Swiss Army monitoimityökalu ja jne.
Workpro metallinen työkalupakki on kestävä ja pitää siellä tavarat huippukunnossa.
Minulla yksinkertaisesti kaikki pitää olla pakattu että tavarat pysyy mukana ja yleensä löytyy.
Pitää keskittyä!
Ei sitten tarvi olla niin huolissaan jos koko ikäsi olet ollu huolimaton,
se on vain sinun elämäntapasi,
jostain syystä et ajattele mitä milloinkin teet ja unohdat samantien mihin avaimet heitit,
kaikki me joskus ollaan huolimattomia, se kyllä harmittaa,
ja pakottaa olemaan tarkempi asioitten suhteen,
kun huomasin huolimattomuutta ittsessäni aloin panemaan avaimet aina samaanpaikkaan,
joten ne on aina tallessa ja löytty just siitä mihin neheitän,
Huolimattomuuttako ?
Ehkä vähän keskittymiskyvyn puutetta vain ?
Me ihmiset olemme erilaisia.
Voi kyllä kehittää ja pitäisikin kehittää systeemejä ja kikkoja itselleen,
että muistaisi kohtuullisesti kaiken.
Jos on 65 vuotias, ei kannata enää kouluttautua uudelleen, esimerkiksi irti huolimattomuudesta, se ei onnistu. Kunhan vaan muistaa mennä arkkuun sitten kun aika on, eikä jää notkumaan kartsalle.
Normaali-ihmisellä törkeä huolimattomuus helposti rinnastetaan tahalliseen tekoon.
Voisiko olla, että mitä pitää tärkeänä, siihen keskittyy.
Kaipa niitä huteja kaikille sattuu.
Tietyt paikat tavaroille auttaa.
Esim. avainkaappi avaimille. Toki joskus ne ovat jääneet oveen ulkopuolelle.
Sitten taas, jos unohtaa avaimet sisälle,.tiedostaa sen, että maksaa turhasta, jos joutuu tilaamaan huoltomiehen.
Kännykkä. Whats upilla voi pyytää tuttua soittamaan, jotta känny löytyy: ääntä kohden, mikäli vempain on ladattu.
Pahin haaste itselle: varmat tallet - tämä on sitten täällä. Sitten niitä tämiä on monta ja eri paikoissa.
No. Satunnainen unohtelu ei ole mielestäni julmetun vakavaa, mutta kiukuttaa.
Esim. passi?
Perskohtanen ero on työ- ja siviilimuisti. Voiko työmuisti syödä siviilimuistia? Siis, että vapaa-ajalla on perin leväperäinen.
Beng
Jos tapahtuu jyrkkä muutos, syytä huolestua ja johan joku muukinmhuomaa. Sähläystä.
Näin viime yönä unta että olin unohtanut käsilaukun ulkomaan matkalle, en muista missä maata. Heräsin kurjaan oloon joka toki kohta muuttui iloksi kun uneksi huomasin.
Olen aina joutunut tarkastamaan työni, muuten huolimattomuusvirheitä vilisee. Avaimet, on neljän talouden ja auton, silmälasit käsilaukku on laitettava aina vain niille kuuluville paikoille, muuten etsimiseen menee puolisen tuntia. Kaupassa tarkastan aina tiskin lopuksi, jäikö se kardemummaputki, uimahallissa kurkin lokeron nurkat, joskus on sukka löytynyt. Ja kun olen esim. lastenlasten kotona, pidän kaikki tavarat vain yhdellä keittiöntuolilla. Näin se vain on tehtävä.
Läheiseni on koheltaja, ovat jääneet useat nahkahanskat, silmälasit. Hän myös kaataa drinkin ennen kuin on hörpännyt kertaakaan ja maitolasit ja tiputtaa tavarat lattialle. Mutta hän on käsistään taitava, kun maalaa tai korjaa jotakin, jäljessä ei ole virheen virhettä ja täydellinen käsiala.
Mitä enemmän stressiä sen enemmän on tavaroita hukassa