Tuntuu kuin kaikki omaan aikaan kuulunut muuttuisi. Toisetkin jäävät eläkkeelle, joten tutut ihmiset vaihtuvat uusiin. Palvelut häviävät, kaupat häviävät.
Itse en onneksi enää kaikkea tarvitse, mutta oudolle silti tuntuu.
Mutta että Elovena tyttökin pitää uudistaa! Se on jo likaa!
Itse en onneksi enää kaikkea tarvitse, mutta oudolle silti tuntuu.
Mutta että Elovena tyttökin pitää uudistaa! Se on jo likaa!
Vastaukset 21
Vanhimmat
No mutta, on kai Elovena tyttökin eläkkeensä ansainnut.
Mitä vanhemmaksi tulee
sitä enemmän vihaa elämää,
tänäänki mietin,
miksi olen syntyny,
miksi kaikki mitä olen saanu, perheen, jälkeläiset, puolison joka kuoli,
ne kaikki ei enään merkitse mitään, ne on kuin vieraita,
vanha sanonta on " lapset on laina vain "
niin onki niin koen asian
ne oli ne meni
ovat kyllä mutta ne elää omaa elämäänsä,
surku niillä on oma elämän taistelunsa edessään,
olen kateellinen kaikille jotka ovat jo kuolleet, äsken tuli radiosta Bädingin laulu tähtien taa, tai mikä sen nimi ny onkaa, Bädinki kaipasi pois pääsyä jo täältä tähtien taa ,, niin kaipaan minäki,
Bädinki kuoli hyvin nuorena , oman käden kautta, vaikka oli lahjakas muusikko,
mikä täällä maailmassa on vialla kun täällä ei ihminen viihdy, vaikka saisi mitä hyvää osakseen,
en ikinä olisi hallunnu syntyäkkää, siitäki olen vihanen kun tänne äitini ja isäni vahingossa minutki pukkasivat maailmaan,
olisimpa kuollu lapsena,
moni kyln lapsista kuoliki silloin pieneä
minäki kyllä olin useamman kerran kuolemaisllani, kerran jopa jo koomassa, mutta sairaalassa minun vahingoksi lääkäri pelasti minut elämälle, se vituttaa vieläki, olisi antanu mun kuolla silloin,
ei ikinä olisi tarvinnu nähdä tätä inhottavaa maailmaan jasen tuskaa ja taistelua ikuista taistelua toimeentulosta ym. perheen hyvinvoinnin pouolesta,
vitut kun vituttaa,
täällä vaan pitää elää kituuttaa kipeenä , ku ei kuolekkaa vaikka kuinka vituttaa,
noille huumeen käyttäjilleki olen kateellinen, ne tietää mistä hankkia huumeita ja ottavat sitten yliannoksen ja nukkuvat pois jo nuorena, eilen oli siitäki ohjelmaa TV:ssä,
mutta ku meikä ei edes tiedä mistä tommosia huumeita voi hankkia joilla pääsis nukkumaan ikuiseen uneen,
ne saisi olla yleisessä myynnissäö ruokakaupoissa,
elämään kyllästyneet voisi ostaa kun eivät enään halua nähdä tätä typetää maailmaa ,, maailma pöärjää ilman meikäläistäki, mistä sen tietää vaikka maailma pärjäisi paremmin ku meikäläistä ei ikinä olisi syntynykkää,
joten kiitos vaan maailmalle mielipahasta, ja anteeksi olemassa olonei, itse en ikinä olisi halunnu syntyäkkää,,,
koittakaa te lukiat olla onnellisia mä en koskaan voinu olla,
vituttaaaaa,
Hei, ymmärrän sinua oikein hyvin, ajattelen samoin, toivoisin,
etten olisi koskaan syntynyt.
Ei-toivottuna lapsena alkoi elämä ja vaikka minkä olisin tehnyt,
ei mikään paremmaksi tullut.
Ei ollut tuskien väärtti käydä tässä elämässä.
Elämä ei aina "taivu" hyväksi, vaikka teet joka hetki kaikkesi.
Koitamme kestää, vai mitä ? Ehkä joku "auringon pilkahdus"
vielä näyttäytyy meille elämän viime metreillä ?
Tsemppiä sinulle ! Voimia ja jaksamista kaikesta huolimatta
ja juuri siksi.
Ehkä minusta siksi tuli "taistelijaluonne", kun en suostunut erilaisista aborttiyrityksistä huolimatta kuolemaan. Totuin jo sikiönä puoleni pitämään. Tosin kyllä sitten kuulin koko vanhempani eliniän henkiinjäämisestäni ja kuinka kaikki kielteinen ja ikävä oli minun syytäni.
Mennyt, mikä mennyt! Elämä on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa, muttei koskaan turvallista ja onnellista. Se kai on toisten osa elämässä, mutten silti kadu. Nyt, kun olen hommani hoitanut, niin voin vain katsella taaksepäin tyytyväisenä ja ajatella, että selvisinpäs. Onneksi olen naivi ja ylipositiivinen, niin elämä ei ole koskaan lannistanut.
Olet minun vastakohta,
voi kuinka olenkaan toivonu kun äitini kertoi
kuinka oli vaarassa saada minut keskennossa pois,
oli loukannu mahansa työntä tehdessä oli pudonnu pahoin,
no mä vaan pysyin sen mahassa,
olisi ollu parempi kun olisin silloin valunu pois,
maailmaan en ikinä olisi halunnu syntyäkkää, en ikinä,
voi kuinka vihaan elämää, ei auta ku ei kuolekkaa, i ku taas töppöstä toisen eteen
ja kohti kuolemaa
joskus se tulee kuitenkin
ja pelastaa minutki maailman tuiskeelta
inhottavalta maailmalta,
voi kuinka inhoankaa maailmaa
sen pahuutta ja kieroa touhua, maailma son sikamainen,
Koskettava ja eräällä tavalla railakas kirjoitus siitä,
miltä voi tuntua iäkkäänä.
Nuorempien kuva vanhuudesta saattaa joskus olla toinen,
että kaikilla on joku "kultainen vanhuus",
jossa ollaan "taivaallisen seesteisyyden ja viisauden tilassa"
alati lempeästi hymyilevinä mummeleina ja pappoina.
Vanhakin on normaalisti tunteva ihminen. Vanhaakin voi vituttaa.
Nimim. Vanha
Bäddinki Rauli Somerjoki ei kuollut oman käden kautta. Vaan kuukahti kotisohvalle Aleksis Kiven kadulla Helsingissä, elimistön petettyä liiasta alkoholin ja lääkkeiden käytöstä.
En halua uppoutua enää menneeseen vaikka raskaita asioita sieltä löytyisikin. Moni tutuista varmaan kuvittelee minun päässeen elämäni helpolla, mutta mitä noista. En ala enää muistuttelemaan.
Saatan saada ennen pitkää aivoinfarktin tai sitten oireet ovat muuta helpompaa. Eräs sisaruksistani kuoli ensin mainittuun.
No, sitä mennään kun mennään, me kaikki.
Pimeä päivä, mutta etsitään jotain mukavaa, ihan itsekkäästi ehkä tai sitten auttamisen ilosta.
Haluaa rimpuilla pois menneisyydestä,
mutta ihminen kantaa mukanaan koko historiaansa koko elämänsä ajan.
Me olemme monen ikäisiä yht'aikaa,
vaikka peilistä katsoo ikääntyvän ihmisen "kuori",
sisällä meissä on kaikki ikäkaudet.
Ei pääse kokonaan irti menneisyydestä.
Joku taas halajaa palata menneisyyteen; Kun silloin oli nuori ja kaikki lupaavaa. Nyt on tulevaisuus takanapäin..
Luulisi menneisyydenkin olevan takanapäin ja lusittu. Jotkut vaan jää roikkumaan siihen sairaan takiaisesti.
Haikean päivän haikeita tarinoita.
Mennyt on mennyt, eikä palaa, niin näinhän se haikeus hiipii mieleen. Mikä haikeus ja mistä? Olisiko se elämä kuitenkaan enää entisensä, vaikka olisi paikalleen pysähtynyt? Onko se elämä kuitenkin ihan jatkuvaa luopumista näin vanhemmiten ainakin?
Nordic Noir:ia aidoimmillaan.
Pitkä kaamos ja voimien väheneminen, sairaudet ja sosiaalisen verkoston heikentyminen voi kohtaa syvään masennukseen.
Mietin vain tuota ilmaston vaikutusta ihmisen perusmielialaan.
tätä miettii Paloma joenrantakävelyn jälkeen, ensin vastatuuleen, kotiinpäin myötätuuleen)
Onhan se semmonen kaksijakoinen olotila, kun pitäisi alkaa elää ilman tavoitteita, ainakin yrittää.
Mitä enemmän ikää tulee, niin sen vaikeampi on tutustua uusiin ihmisiin.
Sitten sekin mietityttää, kun omia ikätovereita siirtyy rajan yli, mistä paluuta ei ole.
Että mistä saisi virkistystä, tuskin mistään, kaikki vissiin on koettu.
Että Elovenatyttökin on uudistettu. Onko sillä legginssit ja tatuointeja.
Onneks ei sentään tatuointeja ja mekko päällä. Silti tämmöinen vanha kärtty ei ymmärrä miksi entinen tyttö piti nuorentaa.
Meikäläistä ehkä masentaa nyt se kun ulkoliikunta on viime kuukausina jäänyt vähiin. Jospa kevättä kohden kohentuu. Liikunnan vähyyden näkee jo olemuksessa.
Jokin pieni matka kotimaassa tai pohjoismaissa vähän piristää, mutta kumma miten ikä saa aikaiseksi saamattomuutta. Ehkä isoissa kaupungeissa pysyvät hytinässä paremmin.
Tiedä häntä, kesällä puuhaa ainakin on muualla enemmän.
Joitain ikäviä kokemuksia olen paketoinut ja tuumannut eteenpäin tai oikeastaan ollaan tässä ja nyt. Menneisyyden kenkkuja juttuja ei voi muuttaa, ei ole voinut eikä voi muita ihmisiäkään.
Ehkä nykyajan aikuiset eivät suustaan päästä lasten korviin kaikkea vaan suojaavat pikkuihmisiä, koska osataan ajatella, miten vaikutetaan omiin lapsiin.
(Ei kait kaikki). Mietin sitä, kun nyt puhutaan huumeiden käytöstä ja niiden aiheuttamista kuolemista, niin missä on keskustelu narkkivanhempien lapsista. On pienehköjä kaupunkeja, missä tiedostetaan jo tämä laita asiasta. Päiväkodit? Koulut? Millaista näiden lasten elämä nyt on ja millaiseksi se muodostuu. Vastasyntyneiden vieroitusoireet.
Beng
En haikaile, mutta en pidä tästä pimeyden ytimestä. No, kuukausi ja valoisampaan suuntaan.
Elovena-teemalla on muinoin tehty muutoksen yhteydessä peltinen säilytyslaatikko. Muinoisessa tyttö on sirppi kädessä.
Miksi ei nyt voitaisi tehdä sama? Tyttö kauralyhde kainalossa säilytyslaatikon kanteen. Tein siitä ehdotuksen jo. Säilytyslaatikot ovat tarpeen muutenkin.
70:n kieppeissä tajuaa, että on todennäköisempää olla aamulla kuollut kuin hengissä.
Kyllä siinä entisiä aikoja voi tulla ikävä, kun tulevaisuutta ei paljon ole enää
eikä uusia kavereita jaksa hankkia. Suurin osa vanhoista on jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Seitsemän ystävää/kaveria on parin vuoden sisään lähtenyt. Suru ja tahti järkyttää ja lähteneiden iät, 58-73. Ei ole kohta ketä moikata. Pelottaa kaikki.
joo kuoleman läheisyys leijuu joka yö ympärillä,
öisin useampi rintakipukohtaus ja joka kerta kourallinen nitroja naamaan,
aamulla on niin väsyny, kipee olo muutenki, pääki jo sekava,
ei uskaal enään mennä nukkumaan,
jos taju katoaisi se ei haittaisi, kuolis vaan äkkiä,
mutta kipukohtaukset niitä ei enään kestä,
joo kuoleman läheisyys leijuu joka yö ympärillä,
öisin useampi rintakipukohtaus ja joka kerta kourallinen nitroja naamaan,
aamulla on niin väsyny, kipee olo muutenki, pääki jo sekava,
ei uskaal enään mennä nukkumaan,
jos taju katoaisi se ei haittaisi, kuolis vaan äkkiä,
mutta kipukohtaukset niitä ei enään kestä,