Jumalan suojassa

Ju­ma­la ei ole jät­tä­nyt luo­ma­kun­taa oman on­nen­sa no­jaan. Näin to­det­tiin Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen (SRK) vuo­den­vaih­teen pu­hu­jien­ko­kouk­ses­sa Jy­väs­ky­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen nou­si esil­le mo­nes­sa pu­heen­vuo­ros­sa. Kes­kus­te­lun joh­dan­nok­si kuul­tiin Esa Kouk­ka­rin pi­tä­mä alus­tus ai­hees­ta Ju­ma­la on luo­ma­kun­nan Her­ra.

Ko­koon­tu­mi­ses­sa roh­kais­tiin luot­ta­maan kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja var­je­luk­seen, vaik­ka ajas­sam­me on mo­nen­lai­sia glo­baa­le­ja on­gel­mia. Olem­me Ju­ma­lan lap­sia ja eläm­me hä­nen huo­len­pi­ton­sa va­ras­sa.

Ju­ma­la tun­tee luo­man­sa maa­il­man ja jo­kai­sen ih­mi­sen sy­dä­men. Pu­heen­vuo­rois­sa ke­ho­tet­tiin koh­taa­maan ja kuun­te­le­maan toi­si­am­me. Eri­tyi­ses­ti ke­ho­tet­tiin avoi­meen kes­kus­te­luun nuor­ten kans­sa hei­tä kuor­mit­ta­vis­ta ky­sy­myk­sis­tä.

Kes­kus­te­lus­sa tuli esil­le luo­ma­kun­nan tila ja elä­män suo­je­le­mi­nen. Saar­nois­sa oli­si tär­keä ju­lis­taa us­kon saar­naa sekä luo­da tu­le­vai­suu­den ja toi­von nä­kö­a­lo­ja.

Pu­hu­jia roh­kais­tiin pe­reh­ty­mään Ju­ma­lan sa­naan ja tuo­maan sen vies­tiä täs­sä ajas­sa elä­vil­le ih­mi­sil­le. Luon­toa tu­lee suo­jel­la, mut­ta se ei voi men­nä Ju­ma­lan tah­don edel­le. Ju­ma­lan uut­ta luo­va työ jat­kuu, ja Ju­ma­lan luo­ma elä­mä on ai­na pyhä.

Pu­heen­vuo­rois­sa ko­ros­tui myös Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen mer­ki­tys. Maal­lis­tu­mi­nen ja kii­rei­nen elä­män­ta­pa ovat vie­mäs­sä aja­tuk­sia ajal­lis­ten asi­oi­den pa­riin. Syn­ti ja sen ai­kaan­saa­mat il­mi­öt ovat uu­del­la ta­val­la lä­hel­läm­me.

Mo­net ky­sy­myk­set ko­et­te­le­vat us­koa. Lä­him­mäi­si­nä mei­dän tu­li­si roh­kais­ta toi­si­am­me us­ko­maan ja tu­le­maan Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon seu­roi­hin. Sin­ne oli­si hyvä kut­sua avoi­mes­ta kaik­kia ih­mi­siä. Jee­sus lä­het­ti oman­sa ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Alus­tuk­ses­sa to­det­tiin, et­tä Ju­ma­lan on val­ta­kun­ta, voi­ma ja kun­nia. Luo­ma­kun­ta elää ja py­syy Ju­ma­lan sa­nan va­ras­sa. Hä­nen val­tan­sa on ää­re­tön ja ikui­nen. Tämä luo­ma­kun­ta ja ih­mi­sen ruu­mis on ajal­li­nen ja ka­to­a­va, mut­ta sie­lu on ian­kaik­ki­nen. Lu­paus ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa on Raa­ma­tun pe­las­tus­his­to­ri­an hui­pen­nus.